SEAL Team – Viidakon matelijat

(Omistettu MOPO Teamin karskeille sotureille, alokkaille Mäntylahti & Hirabayashi)

SEALit (Sea, Air, LAnd) ovat Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkoja, jotka koulutetaan itsenäisiin, vihollislinjojen takana tapahtuviin taistelu-, sabotaasi- ja tiedustelutehtäviin. Electronic Artsin SEAL Team keskittyy tämän valioyksikön tehtäviin Vietnamin sodan aikana, ja aitouden takaa se, että osa tehtävistä on poimittu suoraan SEALien historia-arkistoista.

Raaka-Rampot tulevat pettymään, sillä SEAL Team ei ole ammuskelupeli, jossa supersotilaat niittävät vietcongeja kymmenpäisin laumoin, vaan lähinnä sotilassimulaattori neljän sotilaan ryhmän operoinnista vihollislinjojen takana. Hurjalla ammuskelulla ei selvitetä ensimmäistäkään operaatiota, ja muutama kymmen näppäinkomentoa riittää lannistamaan piintyneimmäinkin kuolemankylväjän. Tehtävätkin ovat suurimman osan ajasta hidasta mahallaan ryömimistä ja pikselinkyttäämistä.

Siilit hämärähommissa

SEALit sabotoivat, pelastavat sotavankeja, kidnappaavat tärkeitä sissivirkamiehiä, väijyttävät ja tiedustelevat. Pelaaja ottaa ryhmän kärkimiehen (point man) paikan ja on vastuussa muun muassa muodostelmasta, aseiden tuliasennosta ja radioyhteyksistä tulitukiyksiköihin. Kärkimies myös varoittaa ryhmäänsä löytämistään ansoista.

Pelin 80 tehtävää pelataan läpi lineaarisena kampanjana, ja tehtävien myötä myös niihin osallistuneiden sotilaiden taidot karttuvat. Kun kärkimies kuolee, kampanja pannaan ruumissäkkiin ja lähetetään kotomaan multiin haudattavaksi. Kaikki tehtävät saa pelata läpi myös harjoitustehtävinä, mikä on minusta vähän nössöä. Nössöt voivat myös virittää peliin kuolemattoman kärkimiehen, kertalaakista tippuvat viholliset sun muuta haastetta pienentävää.

Kyborgi-SEALeja?

Kärkimieskuvakulmassa maasto nähdään kärkimiehen silmin (aika loogista, itse asiassa). Enpä tienytkään että jo Vietnamissa saatiin HUD-näyttö mahtumaan pääkoppaan: ruudussa näkyy ihan kuin elektronisesti paitsi suunnistusdata myös targetointi- ja identifiointilaatikko, jossa kerrotaan maalin tyyppi ja matka siihen. Minkäännnäköisiä toimintapelitaitoja ei juuri tarvita: kärkimies ampuu ja heittää kranaatit kohti lukittua vihollista ja osuminen riippuu kyseisen herran kyvyistä. Muita miehiä ohjaa tietokone, eikä pelaaja voi vaikuttaa edes siihen mitä asetta he käyttävät.

Toinen käyttökelpoinen näkymä on ryhmänäkymä, jolloin kamera näyttää yläviistosta koko ryhmän. Näkymää kannattaa käyttää hiipimisessä kasviston läpi, ja koska sitä voi vapaasti kieputtaa, myös ympäristön tarkkailussa. Halutessaan voi näkymän vaihtaa myös tulitukiryhmiin tai lukittuun viholliseen.

Kolmas tärkeä näyttö on reaaliaikainen kartta, jota joutuu käyttämään paljon, koska melkoinen osa käskyistä voidaan antaa vain sen kautta. Karttaa voi zoomata, mutta ei vierittää.

"Ei jäädä tuleen makaamaan"

Piilossa pysyminen on enemmän kuin tärkeää. Ryhmä voi edetä hitaasti joko ryömimällä tai kyyryssä ja piiloutua puiden ja kasvien taakse (mutta huolehtia siitä, etteivät osu kasveihin, jolloin rahina saattaa paljastaa heidät). Hätätapauksessa he voivat pyrähtää juoksuun tai heittäytyä pois kohtitulevan kranaatin tieltä. Eri muodostelmilla on tärkeä osuus: toiset maksimoivat turvallisuuden, toiset vähentävät ryhmän näkyvyyttä.

Vietcongin sissien ja Pohjois-Vietnamin armeijan lisäksi saattaa tähtäimen eteen ilmestyä siviilejä tai vangittuja jenkkejä, joita luonnollisestikaan ei saa ampua. Siviilit on värikoodattu sinisiksi, mikä ei ole järin luonnonmukaista, mutta ainakin vähentää siviiliuhreja. Viholliset tuntuvat käyttäytyvän melko loogisesti, joskin Vietnamille tyypillisiä puissa kyttääviä sala-ampujia ei valitettavasti ole.

Yksi SEALien tärkeimmistä prioriteeteistä on tiedustelu, joten kaikkea vietnamia puhuvaa ei suinkaan kannata tappaa vaan vangita. Viholliset yleensä antautuvat, jos onnistuu pääsemään heidän viereensä, ja ruumiistakin löytyy dokumentteja. Lineaarisesta kampanjasta johtuen informaatiosta tosin ei ole muuta hyötyä kuin pistetilin karttuminen.

Ryhmänsä saa jaettua kahteen tai jopa kolmeen osaan, jolloin ne voivat esimerkiksi huolehtia harhautuksesta tai antaa suojatulta kärkimiehen sijoittaessa räjähteitä bunkkerin kylkeen. Myös helikoptereilta, lentokoneilta ja jokiveneeltä saa tilattua tulitukea tiukan tilanteen tullen. Ei kannata kuitenkaan notkua ihan lähellä, sillä harhaluodit saattavat sataa omaankin niskaan. Veneet ja helikopterit huolehtivat myös ryhmän kotiinkuljettamisesta.

Bittiviidakko

SEAL Team yhdistää bittikarttamiehiä vektoritaustoihin. Miehet onkin animoitu ihan näppärästi, mutta sen sijaan Vietnamin viidakoiden siirtäminen kuvaputkelle ei ole oikein onnistunut, sillä maasto on littanaa ja kasvillisuutta on liian vähän. Vaikka maasto lieneekin enemmän viitteellistä, tuntuu kuitenkin siltä kun makaisi aukealla paikalla luoteja houkuttelemassa. Ilmassa tosin lentelee pikku pikseleitä hyönteisinä ja lintuina viidakkotunnelmaa lisäämässä. Hukattuihin mahdollisuuksiin kuuluu se, ettei lintuja ole käytetty varoittamaan väijyvistä vihollisista.

Äänipuoli kuitenkin on varsin tehokasta. Helikopterit ovat vähän vaimeita, mutta muuten peli vilisee digitoituja efektejä, joskin räjähdykset ja omien aseiden äänet ovat vähän vähemmän onnistuneita. Radioviestit, huudot ja sissien metelöinti on samplattu ja kokonaisuus on ihan tunnelmaa luova. Pelaaminen sujuu parhaiten unohtamalla joystickin ja hyödyntämällä hiirtä ja näppämistöä.

Internetissä aito jenkkisotilas analysoi taannoin SEAL Teamia ja varsinkin sen aseita. Hänen mielestään kranaatit ovat liian heikkoja, ja M-16:n pysäytysvoima on alimitoitettu. Aseet jumittuvat myös liian helposti ja kevyiden konekiväärien ylikuumenemista ei ole huomioitu. Sillai. Plussaa ropisi oikeiden taktiikoiden toimivuudesta myös SEALissa. Hän toivoi myös, että kaatuneiden sissien aseita ja ammuksia olisi voinut käyttää, mistä olen samaa mieltä. Miksi muuten raahata viidakossa Kalashnikovia, jollei ilmaisammuksien toivossa?

Eurooppaan tuodusta versiosta mitä ilmeisimmin puuttuu yksi kappale kirjoja, sillä manuaali ei edes kerro keitä SEALit ovat, ja lisäksi se vilisee copyright-viittauksia Kevin Dockeryn SEALs in action -nimiseen kirjaan. Manuaali on muutenkin huononpuoleinen, aseiden kantomatkoja ei kerrota ja esimerkiksi vankienoton joutuu keksimään yrityksen ja erehdyksen kautta. (Se onnistuu, kun pääsee tarpeeksi lähelle, jolloin vihollinen nostaa tassut pystyyn. Search-komennolla SEAL sitten tekee hänestä vangin).

Ensimmäisenä sotilassimulaattorina SEAL Teamissa on puutteensa, mutta kyllä sen realismi pieksee sekä Airborne Rangerin sekä Special Forcesin, ja siinä piileekin pelin viehätys. SEAL Team jäänee enemmän sotimisen taktiikasta kuin ammuskelusta kiinnostuneiden kulttipeliksi. Hyvinkin tutustumisen arvoinen peli, jos aihealue kiinnostaa.