Arvosteltu: Xbox One
Saatavilla: PS4, PC
Frogwares/Focus Home Interactive
Versio: Myynti
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 16
Mihin tarvitaan poliisia, tuomaria, valamiehistöä tai pyöveliä, kun saatavilla on yksi Sherlock Holmes?
Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus on klassikkoromaani. Kirjan päähenkilö Raskolnikov ryöstää ja murhaa koronkiskojan, mutta kokee tekonsa oikeutetuksi, koska hän aikoo käyttää ilkimykseltä ryöstämänsä rahat muiden ihmisten auttamiseen. Moraaliinsa vankkumattomasti luottava antisankari alkaa kuitenkin horjua henkisesti ja fyysisesti veritekonsa jälkeen. Moraalinen pohdiskelu on merkittävässä roolissa tuoreimmassa Sherlock Holmesin nimeä kantavassa seikkailussa. Dostojevskin mestariteos näkyy Crimes and Punishmentsissa kirjaimellisesti, sillä Sherlock lukee tiiliskiveä lataustaukojen aikana. Oikeiden rikollisten ja murhaajien löytäminen ei ole tarpeeksi, tällä kertaa heidät pitäisi myös tuomita oikeudenmukaisesti.
Crimes and Punishments on jo seitsemäs Frogwaresin kehittämä Sherlock-seikkailu. Frogwares on tehnyt vuosien mittaan tasaisen hyvää työtä, Kuutio innostui vuoden 2006 The Awakenedista peräti 90 pisteen verran. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Crimes and Punishments vetää Sherlockeista tähän asti pisimmän korren.
Mikä ei ole ihan mitätön juttu.
Verilöyly turkkilaisittain
Seikkailupelien pilkkominen muutaman kuukauden välein ilmestyviin episodeihin on nykyajan muoti-ilmiö. Syytän sinua, Telltale! Myös Crimes and Punishments on rakenteeltaan episodimainen, sillä seikkailu koostuu kuudesta erillisestä murhamysteeristä. Mestarietsivää ei kutsuta paikalle ratkaisemaan tavallisia rikoksia, sillä Sherlockin mielenkiinnon herättävät ainoastaan hankalimmat tapaukset. Mitä väkivaltaisempi ja eriskummallisempi rikos, sitä parempi.
Rikospaikalle saapuva etsivä tutustuu aluksi ympäristöön. Sherlock kerää todisteita, haastattelee silminnäkijöitä ja tekee päätelmiä kerättyjen faktojen perusteella. Crimes and Punishments ei ole erityisen vaikea peli, mutta hätäisesti paikasta toiseen sinkoileva missaa helposti todisteita. Huolimaton tutkija myös tuomitsee syyttömän todennäköisemmin vankilaan. Toisin kuin tosielämässä laiskuudesta ja tyhmyydestä ei sakoteta: väärän tuomion antanutta salapoliisia soimaa ainoastaan omatunto.
Oikeiden johtopäätösten tekeminen ei ole liian helppoa. Yksittäisen tapauksen todisteet kerätään käsitekarttaan, jonka avulla Sherlock tekee päätelmiä. Päätelmissä on yleensä kaksi erilaista vaihtoehtoa, jotka muuttavat käsitekartan riippuvuussuhteita ja johtavat erilaisiin tuloksiin.
Arkistojen penkominen ja vanhojen uutisten lukeminen ovat tärkeä osa tutkimusta, usein etsivä myös tekee rikokseen liittyviä kokeita. Jos uhri on lävistetty heittokeihäällä seinälle, Sherlock kokeilee heittämistä käytännössä. Kun tapauksen todisteet, uhrin profiili, epäillyn motiivi ja rikoksen toteutustapa täsmäävät, ollaan lähellä ratkaisua.
Keissit poikkeavat laajuudeltaan, miljööltään ja haastavuudeltaan. Joskus tutkimukset leviävät laajalle alueelle. Kolmas tapaus, turkkilaisessa saunassa tapahtunut henkirikos, vaikuttaa aluksi simppeliltä, mutta räjähtää pian eri puolille Lontoota. Oikean tappajan ja murha-aseen löytäminen vaivaa mukavasti harmaita aivosoluja.
Arvoitus raiteilla, Mustan-Pekan mysteeri
Pelissä ei kyllästy, sillä tapaukset on suunniteltu oivallisesti. Etenkin kolmas ja viides keissi ovat suorastaan erinomaisia. Teemat ja maisemat vaihtelevat piristävästi: yhdessä tehtävässä Sherlock liikkuu urbaanissa ympäristössä, toisessa maaseudulla, kolmannessa sisätiloissa ja maan alla Indiana Jonesin hengessä. Graafisesti Crimes and Punishments on komea, etenkin ympäristöjen yksityiskohtiin on panostettu kiitettävästi. Myös hahmot näyttävät hyviltä, mikä on hyvä, sillä epäiltyjä tarkastellaan usein lähietäisyydeltä.
Seikkailua maustetaan tukulla minipelejä. Lukkojen tiirikointi on mestarietsivälle lasten leikkiä, hiusnäytteiden ja mineraalien tutkiminen vaativat puolestaan huolellisuutta. Minipelit voi halutessaan hypätä yli, mutta mitään pakottavaa syytä moiseen ei ole, sillä tehtävät sujahtavat sujuvasti läpi myös konsoliohjaimella. Ainoastaan pelin keskivaiheen palikkapuzzle aiheutti pientä ärtymystä.
Mestarietsivä huomaa asioita, joita tavalliset pulliaiset ja poliisit eivät havaitse. Rikospaikoilla käytettävä etsiväkatse paljastaa yksityiskohtia, jotka helpottavat tapausten ratkaisemista. Holmes osaa myös visualisoida rikoksia, jolloin pitää päätellä tapahtumien etenemisjärjestys. Etsiväkatse ja visualisointi ovat tehokkaita työkaluja, joita ei käytetä onneksi kovin usein.
Mukaan mahtuu myös toiminnallisempia osioita, jotka ajoittuvat usein tapausten ratkaisuhetkille. Sherlock joutuu vääntämään kättä ja nyrkkeilemään, Watsonilta vaaditaan vakaata pistoolikättä. Lisäksi Sherlockin pitää käyttää ajoittain valeasuja ja turvautua erilaisiin aksentteihin, jotta hän pääsee helpommin kohteiden lähelle.
Moraalinen obligaatio
Oikeuttaako hyvä tarkoitus laittomat teot? Pitäisikö rikollista tuomitessa ottaa huomioon lieventävät seikat? Tapauksen ratkaistuaan Sherlock päättää rikollisen kohtalosta. Humanisti antaa armon käydä oikeudesta, kiiluvasilmäinen oikeuden palvelija tuomitsee rikolliset mahdollisimman tylyyn kohtaloon. Päätökset eivät ole helppoja, sillä monet rikollisista ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat vain sortuneet huonoon päätökseen. Vain kylmäveristen murhaajien tuomitseminen onnistuu ilman tunnontuskia.
Hahmoihin samaistuminen ja joidenkin rikollisten sympatisointi johtuu siitä, että näyttelijät hoitavat leiviskänsä puhtain paperein. Etenkin Holmesin ja Watsonin tulkitsijat ovat tosi hyviä. Tekniikka toimii muuten hienosti, mutta latausajat voisivat olla lyhyempiä. Latausruudut tulevat nopeasti tutuiksi, sillä rikosten ratkaisu vaatii pomppimista paikasta toiseen.
Crimes and Punishments tekee kunniaa sekä Sherlock Holmesille että Dostojevskin klassikkokirjalle. Viktoriaaniselle aikakaudelle tyypillinen synkkyys ja minimalistinen pianomusiikki rakentavat seikkailulle salamyhkäisen mysteeristä tunnelmaa. Uusin Holmes lukeutuu vuoden 2014 parhaisiin seikkailupeleihin.
Jos moraalinen selkärankasi kestää, hyppää Sherlockin saappaisiin.
Frogwaresin seitsemäs Sherlock Holmes, Crimes and Punishments, on mainio seikkailu. Tarina rakentuu kuuden tapauksen ympärille, joiden ratkaisemiseen annetaan vapaat kädet.
Sherlockista on moneksi
Ajat muuttuvat, trendit vaihtelevat, mutta Sherlock Holmes pysyy aina muodissa. Sir Arthur Conan Doyle kirjoitti ensimmäisen Sherlock Holmes -tarinansa jo vuonna 1887, eikä ikonisen salapoliisin suosio osoita edelleenkään laantumisen merkkejä. Sherlock aloitti elämänsä romaanien ja novellien sivuilla, mutta hahmo on siirtynyt vuosikymmenien kuluessa sujuvasti teatteriin, elokuviin ja televisioon.
Pelkästään 2000-luvulla Holmesista on tehtailtu joukko elokuvia ja televisiosarjoja. Guy Ritchien ohjaamat kaksi Sherlock-elokuvaa (2009 ja 2011) ovat kelvollista popcorn-viihdettä ja Robert Downey Jr. on pätevä mestarietsivä, mutta järin mieleenpainuviksi 1890-luvulle sijoittuvia rainoja ei voi kutsua. Ritchien leffat takoivat kuitenkin lippuluukuilla yhteensä yli miljardin dollarin tuloksen, joten kolmas elokuva on vain ajan kysymys.
BBC:n tuottama uusi sarja Sherlock siirtää Holmesin ja Watsonin nykypäivään. Benedict Cumberbatch ja Martin Freeman ponnahtivat sarjan ansiosta suuren yleisön tietoisuuteen, eivätkä syyttä. Uusi Sherlock on kutakuinkin parasta, mitä BBC:ltä on 2010-luvulla nähty. Tarinat pysyvät yllättävän uskollisina Conan Doylen teksteille, dialogi on lennokasta, juonta kuljetetaan taidokkaasti ja näyttelijät loistavat rooleissaan. Minisarjaa on ilmestynyt kolme kautta ja neljäs käynnistyy Britanniassa joulukuussa. Ajankuvaan sopivasti Sherlock-sarjasta on tehty myös keskinkertainen jenkkiversio, Holmes NYC, joka kalpenee brittiversion rinnalla.
Kesällä puolestaan ilmestyy veteraaninäyttelijä Ian McKellenin tähdittämä Mr. Holmes, jossa eläköitynyt etsivä tarkastelee elämäänsä ja ratkaisee vihoviimeisen tapauksen. Alustavat arviot Mr. Holmesista ovat olleet positiivisia.
86
