Myrskyn silmässä
Tekisikö mieli nauttia kaikkien ylistämästä strategiahelmestä, mutta lahjat loppuvat kesken? Ei hätää, et ole yksin. Tervetuloa lahjattomien sotilaiden joukko-osastoon.
Pidin aikoinani Jagged Alliance 2:sta kovasti, mutta olin siinä kammottavan huono. Siis oikein uskomattoman kauhea. Samoja sotapolkuja tallaava Silent Storm kiehtoi vielä enemmän, mutta vanhat traumat pulpahtivat pintaan, kun ensimmäinen tehtävä ei mennyt tuntikausien pelaamisellakaan läpi, vaikka vaikeustaso oli normaalissa.
Tuli aika purra luotia ja harjoitella kyynelten läpi. Ja minkälainen soturi olisin, jos en jakaisi oppimiani asioita lahjattomille taistelutovereilleni. Viisautta ei ole paljon, mutta hyvä antaa vähästäänkin.
Rintamakarkuri puhuu
Tapoja pelata Silent Stormia on kuin luoteja luotivyössä, mutta perusasiat on syytä olla hanskassa. Aseistuksesta kannattaa muistaa, että kivääreitä ei porukalla voi olla liikaa mukana. Konepistoolit sopivat vain lähitaisteluun ja sisätilojen puhdistamiseen, kaikki muu hoidetaan kiväärimittelöillä. Jokaiselle tyypille kannattaa pakata taskuihin myös kranaatti tai pari sekä perustason sidetarpeet kaiken varalta.
Joukon kasaamisessa hyvä lähtökohta on yksi kaikkia, jolloin porukassa pysyy tasapaino ja osaamista löytyy jokaiseen tarpeeseen. Etenkin ensimmäisillä pelikerroilla tästä on huikeasti hyötyä, kun ei ole vielä omaa taistelutyyliään löytänyt eikä vielä tiedä mitä tarvitsee ja mitä ei. Mikäli jonkun hahmotyypin jättää pois, luonnollinen valinta korvaajaksi on sotilas.
Sotilaat (soldier) ovat Silent Stormin peruslihaskimppuja, jotka hoitavat rynnäköinnin ja uhraavat lihaansa luotien tielle. Aseena on yleensä ahtaisiin tiloihin ja lähitaisteluun loistavasti sopiva konepistooli. Kauas konepistooleilla on turha edes yrittää räiskiä. Sotilaat hoitavat yleensä kaikki likaiset työt ja ovat valmiita myös kranaattien käyttöön, vaikka kyvyt siihen eivät välttämättä ihan huippuja olekaan. Jos jonkun täytyy pistää nenää näkyviin puskasta vihollisen huomion kiinnittämiseksi, sotilas ilmoittautuu aina vapaaehtoiseksi.
Tiedustelijat (scout) ovat ehkäpä Silent Stormin kovimpia heppuja. Hyvällä piiloutumiskyvyllä varustettua tiedustelijaa eivät viholliset tahdo huomata millään, mikäli tämä osaa ryömiä sopivia polkuja pitkin. Ja mikäli näin on, tiedustelijoista tulee myös kivikovia tappajia. Aseiden täytyy luonnollisesti olla vaimennettuja tai kokonaan äänettömiä, jotta viholliset eivät pääse jyvälle paukkumisesta.
Heittoveitset ovat tiedustelijoille kova sana, samaten heittotähdet. Tähtien heittäminen on toimintapisteiden valossa helppoa hommaa, ne ovat tarkkoja ja ne tekevät kivasti vahinkoa. Äänenvaimennetulla pistoolilla tai konepistoolillakin pärjää, kunhan pitää riittävästi etäisyyttä kohteeseensa. Kovimmat tiedustelijat käyttävät puukkoa ja nirhaavat vastustajat selän takaa hiippailemalla. Jos tiedustelijalla on vähänkin taitoa, hiippailemalla pystyy putsaamaan jopa kokonaisia alueita, sillä hiljaa lähestytyt viholliset ovat helppoja uhreja.
Tarkka-ampujat (sniper) ovat niin ikään elintärkeitä hahmoja vihollisten eliminointiin, kunhan muistaa pitää ne poissa käsikähmästä. Tarkka-ampujien parhaat puolet tulevat esille silloin, kun ne pääsevät ampumaan kiikarikiväärillään hyvästä piilosta kaikessa rauhassa. Ruumiinosiin sihtaamista kannattaa harrastaa ja etenkin pää kuuluu olevan tarkka-ampujien suosikkikohde.
Tarkka-ampujien, sotilaiden ja muiden kiväärimiesten paras ystävä on tiedustelija. Homma toimii niin, että tiedustelija bongaa viholliset ja kiväärikundit ampuvat tämän lakoon. Useimmiten jos viholliset eivät huomaa kuka ampuu, ne seisovat vaan kiltisti paikallaan ja ottavat mitä annetaan. Koneen puutteiden hyväksikäyttäminen saattaa olla epäreilua, mutta on se myös hauskaa.
Viimeiset kolme yksikköryhmää ovat kukin pois jätettävissä, mutta yleensä niillekin löytyy käyttöä. Kranaattimiehet (grenadier) tuntuvat alussa täysin turhilta, kun kranaatti ei tahdo lentää kunnolla, mutta taidon kehittyessä alkaa tappojakin tulla. Kannattaa muistaa, että kranaatteja voi viskoa myös muurien ylitse, ikkunoista sisään, kulman taakse ja niin edelleen. Loppupuolella saatavien erikoiskykyjen ansiosta murkuloita saattaa irrota kädestä neljäkin kappaletta yhden vuoron aikana, ja heittopituuksista olisi Seppo Rätykin kateellinen. Kranaattimiesten aseistukseen kuuluu yleensä konepistooli ja/tai kivääri ja iso kasa kaikenlaisia kivoja räjähteitä.
Ne räjähteet, jotka eivät kranaattipojulle kelpaa, menevät teknikon (engineer) taskuihin. Jos ryhmästä täytyy joku karsia, teknikko on varmastikin ensimmäisenä lähtijöiden listalla. Toisaalta teknikko on myös ainoa, joka osaa rakentaa ja purkaa kunnollisia miinoitteita ja muutenkin hoitaa rehellisiä insinöörinhommia. Hienosäädöstä piittaamattomat tosin pystyvät hoitamaan monet insinöörin työtehtävistä laulattamalla aseitaan. Voi kuinka lukot aukeavatkaan nätisti, kun ne saavat maistaa konepistoolin sarjaa!
Lääkintämiesten (medic) käyttötarve kannattaa punnita omien pelitapojen mukaan. Jos uskoo selviytyvänsä vain pienillä haavoilla ja mustelmilla, perussolttujen kyvyt riittävät laastaroimiseen, mutta kriittisiin haavoihin vaaditaan jo aidon lämärin osaamista. Ja yleensä kriittisiä haavojakin tuntuu tulevan. Lääkintämiehellä on mukanaan yleensä kivääri ja iso pino sidetarpeita ja muita lääkintävermeitä. Eturintamaan lääkintämies ryntää vain, jos joku tarvitsee pikaista apua.
Taisteluni
Taisteluihin lähteminen on periaatteiltaan hyvin yksinkertaista. Eturintamassa hiipii tiedustelija vaimennettuine aseineen, seuraavassa ryhmässä tulevat sotilaat ja kiväärin kanniskelijat valmiina toimimaan tiedustelijan havaintojen pohjalta. Tarkka-ampuja pidetään visusti taka-alalla poissa luotien linjoilta. Mieluiten sellaisissa paikoissa, joista löytyy hyvä tulilinjat tiedustelijan näkökentän tueksi.
Teknikkoa, kranaattimiestä ja lääkintämiestä ei kannata tunkea väkisin eteen, vaan ne kutsutaan hätiin vain tarpeen mukaan. Poikkeuksena yleensä yhdellä kolmesta on kiväärinsä kanssa tärkeä osuus vihollisten neutraloimisessa. Periaatteestaan voi tietysti luistaa myös tilanteissa, joissa vaikkapa kranaateille näyttäisi syntyvän kovasti käyttöä, jolloin murkulahemmo voi hiippailla kranaatteineen vihollisten lähelle valmiusasemiin.
Taisteluissa tärkeintä on omien miesten sijoittelu sekä hyvät asemat. Konevihollisilla ei aina hissi kulje ihan yläkerroksiin asti, jolloin hyvällä sijoittumisella saattaa syntyä jonossa kuolemaan -ilmiötä. Taisteluissa on kriittisessä roolissa myös hyvät refleksit. Jos vihollinen pääsee yllättämään nurkan takaa, niin silloin nopea isku enteriin siirtää pelin vuoropohjaiseen moodiin ja tuo hyvin mahdollisesti ensimmäisen vuoron sekä antaa mahiksen saada yliote heti kättelyssä.
Ampumiskohteita valitessa kannattaa ennemminkin hoitaa viholliset yksi kerrallaan kuin että naarmuttaa useampaa. Jokainen vastapallona tuleva luoti saattaa tehdä häijyä jälkeä.
Alussa ei kannata häkeltyä siitä, että ammuskelijat eivät tunnu osuvan mihinkään, mikä on omaa nenää pidemmällä, ja kranaattimieskin heittää peruskynäniskamaisesti löysän kaaren parin metrin päähän vieruskaverin varpaista. Kummassakin tapauksessa aika ja kokemus korjaa ongelmat. Kunnon kranaatinnakkelijat heittävät kokemusta kerättyään kranaatteja jo vaivatta ja kaukaa talojen yläkerrosten ikkunoista sisään ja sitä rataa.
Tosin alussakin luodit löytävät kohteensa ihan hyvin, kunhan muistaa äkkinäisten räiskäisyjen sijaan ampua tähdättyjä (aimed) tai huolellisia (careful) kuteja - liipaisimesta ei nykäistä, sitä puristetaan. Ja muistaa (vielä kerran), että konepistooli ei tosiaankaan sovi pitkän matkan luotihippasiin. Kolmas pääsääntö on, että jos osuma on epätodennäköinen, silloin ei kannata ampua, vaan liikkua parempiin asemiin ja yrittää sieltä uudelleen. Tarkkuutta saa myös lisää, kun totuttaa omat soturit käyttämään vain tiettyjä aseita (familiarity). Matkan varrella saatavien bonuskykyjen avulla tätäkin ominaisuutta pystyy vielä parantamaan.
Ampumisessa kannattaa usein - etenkin asiansa osaavilla tyypeillä - tähdätä tiettyihin ruumiinosiin. Jos tarkka-ampujalla on sihti kohdallaan, pääosumien tekemä vahinkomäärä on vähintään kaksinkertainen normaaleihin vartalo- tai raajaosumiin verrattuna. Hyöty kannattaa suhteuttaa hutikudin todennäköisyyteen. Parhaimmillaan tarkka-ampuja kykenee laaki ja vainaa -tason työskentelyyn.
Sisätiloissa erinomaisen hyvä taktiikka on ampua korvakuulolta. Jos esimerkiksi tiedustelija on huomaavinaan, että käytävällä kuljeskelee vihollinen, ei muuta kuin tuli vapaa -käsky kehiin ja sarja, sarja -huudot kaikumaan. Kuulohavainnot pitävät yleensä ällistyttävän hyvin kutinsa ja rei'itetyn seinän takaa löytyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä kuollut vihollinen.
Tärkein muistettava asia taisteluissa on kuitenkin se, että jos on pienikin riski siitä, että vihollisen vuorolla saattaa joutua tulitaisteluun, kaikkia toimintapisteitä ei saa missään nimessä käyttää. Niitä on aina jätettävä jemmaan, jotta pääsee vihollisen vuorollakin ruputtamaan kuumaa lyijyä vihollista kohti, jos vääräuskoisen silmänvalkuaiset vilahtavat lähipusikossa. Muista tämä. Aina!
Työkalut jotka sanoo PUM!
Taisteluissa vetää isoa roolia myös erilaiset räjähteet. Parhaimmillaan niillä saa tehtyä lähes halkeamia maankuoreen tai ainakin vakavaa vauriota rakennukseen kuin rakennukseen. Kranaatteja on kahdenlaisia, High Explosive (HE) -malleja ja sirpalekranaatteja. Kranaateissa on yksinkertainen muistisääntö: mitä enemmän kranaatti tekee lämää, sen enemmän muurit sortuu ja vihollisten riepunukkeruumiit lentelevät.
Sama pätee miinoihin ja dynamiittiin. Etenkin miinat repivät parhaimmillaan rakennuksiin valtavia aukkoja ja sorruttavat yläkerroksia. Dynamiittia voi käyttää täsmälleen samalla lailla kuin kranaattejakin. Heitettäessä ne ovat kevyitä ja lentävät pitkälle, mutta ansoitusten tekeminen oviin ja ikkunoihin onnistuu ihan yhtä hyvin.
Ansoitusten ja miinoitteiden tekeminen on oma taiteenlajinsa. Ihan mihin tahansa ei kannata paukkuja läiskiä, vaan ainoastaan paikkoihin, joissa huomaa selvää vihollisen liikehdintää. Ansoja rakennettaessa ei kannata tuhlata energiaa pikku prötöjen kiinnittelyyn vaan räjähteissä on oltava myös potkua. Kevyimmät vaihtoehdot sopivat lähinnä metalliovien avaamiseen ja muuhun hyötykäyttöön (Kranaatti kiinni oveen, muutama askel takapakkia ja luotia perään. Kaboom!).
Ansojen laatimisen suurin ongelma on vihollisten yliluonnolliset näkijänlahjat, joilla ne maagisesti havaitsevat hienoimmatkin viritelmät ja eivät silloin astele vaikkapa miinan päälle tai käy sisään ansoitetusta ovesta. Tällöin ainoa tapa on rakentaa ansa esimerkiksi oveen ja sen jälkeen houkutella viholliset parveilemaan oven taakse pitämällä jonkinlaista meteliä. Kun vihollisella on korva kiinni ovessa, laukaus ja räjäytys. Mahdolliset henkiin jääneet voi käydä vielä viimeistelemässä houkuttelijoillaan.
Ansoja laadittaessa kannattaa vielä muistaa paukkujen kertautuminen. Toisin sanoen, sen lisäksi että kytkee kranaatin oveen, voi samalla vielä asentaa esimerkiksi maamiinan aivan oven viereen. Kun kranaatti räjähtää, se räjäyttää miinan, mikä taas laukaisee viholliset maata kiertävälle radalle. Kovimmat jätkät käyttävät kranaatin laukaisemiseen dynamiittia.
Pikku pikku panssareissa
Panzerkleinit ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Koneella ne ovat ihan hauskoja tuhottavia, mutta omassa käytössä tehoa saattaa olla vähän liiankin kanssa. Yhdistelmä panzerklein ja hyvä konekivääri on useissa tapauksissa käytännössä voittamaton, mikä ei ole enää hauskaa. Lisäksi viholliset tykkäävät tulittaa panzerkleineja säälittävillä konepistooleillaan ja muilla rupuaseilla, jotka eivät tee vahinkoa miljoonassakaan vuodessa. Itse ei kannata samaa virhettä tehdä.
Miinoillakin voi yrittää panssarihirviöitä kellistää, mutta parhaat aseet niitä vastaan ovat raskaat sirpalekranaatit (PWM-1, vihreä versio saksalaisten peruskranusta) tai sädeaseet, jahka niitä saa. Hyvin nakattu sirpalemurkula saattaa pistää jauhot rautapöksyyn jo kertalaakista, ja sama pätee sädepyssyköihin. Millään muilla ei tee oikeastaan mitään, edes singot eivät tunnu olevan käyttökelpoisia panzerkleineja vastaan.
Rimanalituksia
Mikäli strategianeuvot eivät auta, Silent Stormissa menestymiseen on myös keinoja, jotka kestävät vähän heikommin päivänvaloa. Hahmojen kyvyt kehittyvät käyttämällä, joten niitä voi käyttää missä vaan, milloin vaan. Tiedustelijalle tämä tarkoittaa sitä, että piiloutumista (hide) napsutellaan päälle ja pois niin äkäisesti kuin mahdollista. Oli sitten vihollisia lähimaastossa tai ei, kyky kasvaa tasaisesti. Havainnointia (spot) voi kehittää asettumalla väijymään paikkaan, jossa viholliset partioivat ja kääntämällä selkänsä vihollisten suuntaan.
Toimintapisteitä (AP) saa lisää yksinkertaisesti juoksentelemalla ympäriinsä. Kantsii tehdä paikassa, jossa ei ole vihollisia. Lisää terveyspisteitä (VP), evasion ja interrupt -kykyjä saa aina kun vuotava haava satuttaa. Tätä voi myös hyödyntää lääkintäkykyjen kehittämiseen, kunhan pitää huolta siitä, ettei paranna niin paljon, että haava lakkaa vuotamasta.
Sotilaat puolestaan voivat opetella lähitaistelua raatojen kanssa. Kun teloo maassa makaavaa tajutonta vihollista, kyvyt nousevat heittämällä. Sama pätee heittokykyihin (huom! treenaa heittoveitsillä, kranaatteja ei kannata tuhlata) ja eri ampumismoodeihin. Tarkka-ampujat puolestaan tähtäilevät ruumiita kykyjensä parantamiseksi.
Teknikkojen osaamisen takana on ansoitteiden kanssa näpertely. Kykyä saa kasvatettua ensin rakentamalla miinoituksen ja sitten purkamalla sen. Tätäkin voi toistaa niin kauan kuin luonto kestää.
Kykyjen nostaminen on kiinni sekä hahmon tasosta että kartasta, eli jos kehitys lakkaa, vaihda karttaa tai hommaa hahmosi uudelle tasolle. Ei muuten kannata vetää hommaa ihan överiksi, vaan käyttää kikkailua vain, jos muuten ei tunnu homma luistavan. Vähemmästäkin on peli-ilo kuollut.
Mikäli kaipaa lisää apua välinepuolelle, lähitaistelun ykkösase, katana, löytyy satunnaiskohtaamisesta. Vie porukkasi Englannin pohjoispuolelle siinä vaiheessa kun kaikki hahmot ovat nousseet vähintään tasolle kahdeksan. Kohtaaminen löytyy kartan kaakkoisosasta mutkaisen tien nurkilta. Satunnaiskohtaamisen ilmestymisen todennäköisyys on kiinni pelin vaikeustasosta, joten mitä helpommalla pelaa, sitä todennäköisemmin kohtaamista ei ilmesty.
Jos ja kun kohtaamiseen kuitenkin pääsee, niin sen tunnistaa siitä että maasto on tavallista korkeammalla ja että tapahtumapaikka koostuu aidalla ympäröidystä tiestä, joka kaartuu etelästä itään. Tehtävästä saa katanan lisäksi myös kuusikymmentä shurikenia, jotka ovat heittoaseiden ehdotonta aatelia.
Mikäli näidenkään kaikkien neuvojen jälkeen peli ei lähde sujumaan, olet vielä huonompi pelaaja kuin minä. Häpeä.
