Ensin paloi Turku, sitten Vaasa ja nyt SimCity.
Vuonna 1852 humalainen torppari teki Vaasasta savuavan raunion. 136 vuotta myöhemmin EA teki saman SimCitylle.
Kaupunkirakentelun käsitteen uusin versio puskettiin myyntiin täysin keskeneräisenä ja se vaatii jatkuvaa nettiyhteyttä. Vihan liekit leimahtivat. Pahimmat palot on nyt sammutettu, mutta pinnan alla kytee edelleen.
Päällimmäisenä uudesta SimCitystä onkin jäänyt mieleen käsittämättömät julkaisukämmit. Jatkuvan verkkoyhteyden vaativa rakentelupeli oli julkaisupäivänään pelikelvoton. Itse taistelin ensimmäisenä iltana neljä tuntia, jotta sain pelin toimimaan. Aktiivista peliaikaa kertyi noin 20 minuuttia.
Onneksi seuraavana päivänä homma pelitti hieman toiseen malliin, EA:kin uskalsi nousta poterostaan ja pyytää pelaajayhteisöltä anteeksi. SimCity heittelee edelleen lusikkaa nurkkaan, mutta kirjoitushetkellä tuntien mittaiset maratonisessiot onnistuivat mainiosti, kunhan vain servereiden kuormitus pysyi aisoissa.
Liian pieni city
Vaikka tekniikka jo toimiikin kohtuullisesti, SimCity on vielä kaukana unelmakaupungista. Tietoa pihdataan, bugeja riittää ja kaupungin tontti on naurettavan pieni.
Mietin pitkään, miksei ghettoni kehittynyt, kunnes kaupungininsinööri vinkkasi, että jos tie on liian kapea, alueen kuormitus ei kasva, eivätkä imbe-simit rakenna isompia asumuksia. Säästin siis väärästä päästä. Kättelyssä kannattaakin panna elämä risaiseksi ja ostaa parasta mahdollista tietä, sillä asvalttibaanan päivitys ei toistaiseksi onnistu, vaan se pitää räjäyttää uuden valtaväylän tieltä. Samalla puskutraktori vie mukanaan kaikki raitin varrelle asetetut rakennukset. Jos tiellä on esimerkiksi paloasema, se on voi voi.
Myös tonttien kokoon kannattaa kiinnittää huomiota, sillä tässäkin minua opetti kantapää. Isoinkaan tieverkosto ei tuo kaupunkiin asukkaita, jos kaavoitetut alueet ovat niin pieniä, ettei niille mahdu koirankoppia isompaa asumusta. Ongelmia ei olisi, jos uusia alueita voisi kaavoittaa niin paljon kuin sielu sietää. Kiitos uuden Glassbox-pelimoottorin, SimCity on pahainen SimKauppala, jossa ensimmäisen pelitunnin jälkeen joka nurkka notkuu tavaraa. Sitten on aika aloittaa alueiden optimointi, jotta pitäjään virtaa asukkaita, kauppiaita ja teollisuutta.
Maastoa ei voi muokata, joten hiukankin mäkisellä pelipaikalla osa jo valmiiksi ahtaasta kaupunginkartasta menee naakoille, kun sinne ei voi kaavoittaa mitään. Teiden ohella myös kaavoitus kannattaa suunnitella etukäteen hätäisen piirtelyn sijaan, sillä muuten edessä on takuuvarmasti ongelmia. Teollisuusmaan arvo ei juuri nouse, joten se on syytä sijoittaa erilleen kaupoista ja asuinalueista.
Peli opettaa varsin näppärästi kaupunki-infrastruktuurin perusteet, sillä korttelit kannattaa kaavoittaa mahdollisimman tehokkaasti ja mielellään nelikaistaisen raitiovaunutien ympärille. Muuten kasvukäppyrät laahaavat.
SinCity
Syyt ja seuraukset jäävät yleensä hämärän peittoon ja tämä koskee myös verkkopeliä. Koska SimCity on suunniteltu verkkopuoli edellä, naapurikaupunkeja luotsaa koneaivon sijaan ihminen. Karttojen koko määrittää kaupunkien määrän. Isoimmilla plänteillä voi huseerata jopa 16 pormestaria, pienemmät läänit on jaettu kahdelle kaupunginjohtajalle. Naapurikaupungilta voi ottaa vastaan esimerkiksi lahjoituksia, jos oma talous yskii, mutta toisinaan valuutta jää matkan varrelle, kun serveri temppuilee.
Pätäkkää ilmaantuu tilille, kun servo nytkähtää, mutta silloin verokarhu on jo täyttänyt holvit repimällä pelimerkit työläisten selkänahasta. Tämän voisi ymmärtää hyvä veli -järjestelmän simuloimisena, mutta minä panen omat pennoseni likoon bugin puolesta.
Katoavat massit ovat vain yksi ilmentymä hämäristä syy–seuraus-suhteista. En edelleenkään ymmärrä, miten orastavan tautiepidemian saa kitkettyä kaupungista ilman, etteivät asukkaat jatkuvasti valittaisi. Rakensin keskussairaalan kaveriksi useita klinikoita ja perustin kaupungin yliopiston kylkeen vielä lääkiksen, mutta taudit sen kun rellestävät. Edes naapurikaupungin lähettämät hätäapuambulanssit eivät saaneet simejäni terveiksi. Netin mukaan ilmansaasteet vaikuttavat yleisterveyteen, mutta kaupungissani sähkö tuotetaan tuulivoimalla ja teollisuuskin satsasi IT-värkkeihin.
Myös koulutus on koko lailla mysteeri. Eräässä kaupungissani oli kaikki mahdolliset oppilaitokset lisäsiipineen, mutta silti teollisuus sai rekrytoitua riveihinsä vain taitamatonta väkeä. Kaupungin ydinvoimalan reaktori uhkasi sulaa, koska kukaan ei osannut hoitaa hommiaan turvallisesti.
Onneksi Uudesta Vaasastani ei tullut seuraavaa Tsernobyliä, sillä ongelmat ratkesivat, kun jyräsin voimalan maan tasalle ja rakensin uuden. Samaa kikkaa voi käyttää myös täyttyneisiin kaatopaikkoihin. Jäteongelmat ratkeavat, kun puskutraktorilla lanaa vanhan kaatiksen matalaksi ja rakentaa tilalle uuden. Varjopuolena saasteet jäävät maaperään, mutta se ei ole kovin suuri ongelma, jos kaatis sijaitsee jo valmiiksi saastuttavan teollisuuden kyljessä.
Myös reitinhaku takkuaa, sillä simien suunnistustaidot eivät kestä kovin tarkkaa syyniä. Tämäkin on verkon mukaan Glassboxin ominaisuus. Jos kaupungissa syttyy tulipalo, ikävän usein pitäjän paloautot sahaavat peräjulkkaa pitkin kortteleita, kun ihan vieressä talo käryää. Ruudun alalaidassa palopäällikkö valittaa, että palontorjunta on hidasta. Totta hitossa se on hidasta, kun palomiehet heittävät kylällä munkkia, helvetti soikoon!
Jokainen simuloiduista tienkäyttäjistä pyrkii etsimään nopeimman reitin kohteeseensa, joten ruuhkien muodostumiselle ei käytännössä voi mitään. Yritin nokkelana poikana rakentaa kaupunkini ympärille elämää helpottavia kehäteitä, mutta eihän niitä kukaan käyttänyt, kun kapeaa pilisrinkiä pitkin matka on lyhyempi.
Maxisilla on vielä melkoinen savotta ennen kuin isoimmat bugit on liiskattu, ja hienosäätöä on tiedossa ajasta ikuisuuteen. Hommat kannattaa heti serveripäivitysten jälkeen aloittaa resursseista.
Yli sadantuhannen asukkaan kaupungissa vedestä tulee todellinen ongelma. Verkkolähteiden mukaan pohjavettä pitäisi tulla lisää kun sataa, mutta toistaiseksi tämä ei toimi. Jos vesi loppuu, se on game over.
Ongelman voi toistaiseksi kiertää sijoittamalla filtterillä varustetun vesipumpun jätevedenpuhdistamon viereen. Ratkaisu hidastaa vedenkulutusta, mutta siitä nauttii todennäköisesti vain Bear Gryllis.
Sievennetty yleiskaava
Edeltäjiin verrattuna Uusikaupunki yksinkertaistaa asioita, esimerkiksi sähkö- ja viemäriverkosta ei tarvitse piitata, ne ilmestyvät automaattisesti teiden jatkeeksi, kun sijoittaa rakennukset paikoilleen. Jos resurssit loppuvat kesken, apulaiset muistuttavat, että jotain tarttis tehdä. Perustemppujen tekeminen on mukavan ripeää ja yksinkertaista.
Pumppaamot ja sähkölaitokset osaavat syöttää verkkoon automaattisesti tarjontaa, ylimääräiset voi halutessaan myydä naapurikaupunkiin. Naapurista voi myös ostaa tavaraa, jos esimerkiksi haluaa keskittyä teollisuuden sijaan elektroniikan valmistamiseen tai jatkokäsittelyyn. Resurssikauppa käy helposti, kun ylimääräistä kamaa voi lähettää nappia painamalla naapurille.
Järjestelmä mahdollistaa myös kikkailun. Kun oma kaupunkini jatkoi kasvamistaan ja kaupungininsinööri ruoski minua kaavoittamaan lisää kortteleita työvoimalle, perustin tyhjälle naapuripläntille uuden kaupungin, jonka valjastin tuottamaan raaka-aineita.
Perustin kakkoskaupunkiini myös reilusti kaatopaikkoja ja ulkoistin jätehuoltoni sen vastuulle. Seuraavaksi nostin alemman palkkaluokan veroprosentin niin korkealle, että sain häädettyä köyhät ulos maan arvoa alentamasta. Lopuksi perustin ykköskaupunkiin vielä kasinon, jotta hiilikaivoksilla ahertavat kulit toisivat veromarkkansa takaisin sinne minne pitääkin.
Näen sieluni silmin tulevaisuudessa siintävän kuntaliitos-DLC:n, jossa joudun ottamaan niskoilleni kakkoskaupunkini köyhäilijät, jotta pelin serverirakennetta saadaan yksinkertaistettua. Ruudun alalaidassa kuntaministeri Simkkunen muistuttaa, että tämä on pakko tehdä peruspalvelinten turvaamiseksi.
Quo vadis?
Roomaa ei rakennettu päivässä eikä SimCityä viikossa. Siinä ajassa pelin ongelmat paranivat päivitys päivitykseltä, mutta etenkin iltaisin ja viikonloppuisin servereillä riitti ruuhkaa. Jos peli ei saa yhteyttä SimServeriin, ei auta kuin odotella.
Koko moninpeliin pakottaminen on käsittämätöntä, koska minulle SimCity on aina ollut yksinään pelattava, rento näpertelypeli, jossa keskitytään nimenomaan oman kaupungin rakenteluun ja sen optimointiin. Verkossa on silti lupausta, sillä tarjolla on muutamia erikoistumisaloja, jotka mahdollistavat erilaiset pelityylit. Yksi kaupunki voi satsata koulutukseen, toinen teollisuuteen ja kolmas kaupankäyntiin. Ideaalitilanteessa kaikki hyötyvät toistensa osaamisesta.
SimCityn kävyt ovat pelin hämärissä syy–seuraus-suhteissa, joihin on hankala puuttua, koska vain seuraukset näkyvät ruudun toiselle puolelle asti. Erilaista informaatiota saa esiin monenlaisista graafisista kuvaajista, mutta asiat yhdistelevä rautalanka puuttuu lähes kokonaan.
Myös onnettoman pieni kaupunki närästää, sillä nopean rakennusvaiheen jälkeen edessä on loputon optimointisavotta, joka on ainoa keino kaupungin kasvattamiseen.
Teknisten ongelmien keskellä on mainio peli, joka liimaa ruudun ääreen tunneiksi kerrallaan. Suurimmat ongelmat saataisiin ratkaistua yhdellä isolla päivityksellä, joka ensimmäisenä poistaisi vaatimuksen jatkuvaan nettiyhteyteen, toiseksi vähintään tuplaisi kaupungin koon. Muutaman lähdekoodiin perehtyneen tietotekniikkavelhon mukaan tämä on täysin mahdollista.
Tällainen megapäivitys vaatii sitä, että EA:n sikariporras vetää päänsä ahtereistaan ja ajattelee asioita pelaajien näkövinkkelistä. Julkaisukatastrofi on taatusti maksanut EA:lle paljon enemmän kuin Vapaan Informaation Esitaistelijoiden laittomat kopiot.
Verkko on hyvä renki mutta pirun huono isäntä.
Juho Kuorikoski
75
