Vuosi 1996 oli välivuosi, jolloin tänä vuonna melko varmasti kukkimaan puhkeavien trendien siemenet kylvettiin. Kolme tärkeintä tapahtumaa olivat Windows 95:n yleistyminen pelikäytössä, kaupallinen Internet-pelaaminen ja uusi lisäpalikka 3D-kortti.
Winborgit tulevat
"Resistance is futile! Prepare to be assimilated!" Dos-federaation kauhuksi naxuttelijoiden kollektiivi valtasi pelialaa vuoden aikana aika tehokkaasti. Yksi tärkeä syy oli varmasti Microsoftin näkyvä tuki pelaamiselle.
Tietokonelehdissä kuuluu seurata Bill Gatesin pienimpiäkin tempauksia trendisensorit täysillä. Kun mahtijätti alkoi tukea ja julkaista pelejä (vaihtelevin tuloksin), jopas paljastui muutamankin hyötyohjelmafanin alta salapelaaja.
Pelikäyttiksenä 95:n vahvuus on siinä, että jos oheislaitteet saa toimimaan kunnolla, ne toimivat yleensä kunnolla kaikissa peleissä. Paino sanoilla "jos" ja "yleensä". Direct-X-rajapintojen avulla peleihin saadaan myös helposti tuki verkkopelaamiselle ja vaikka 3D-korteille.
Unelmat "ei mun tarvi mitään osata tai opetella" -käyttöjärjestelmästä jäävät kuitenkin todellisuuden jalkoihin, sillä Win95 vaatii yhtä lailla, jollei enemmänkin, insinörtin taipumuksia kuin Dos, ainakin siinä vaiheessa kun kaikki ei ihan sujukaan. Dosin virittelyssä sentään apuna on se fakta, että Dos tekee mitä käsketään. Win95 taas tekee mitä haluaa, eikä juuri kerro mitä ja miksi.
Windows 95:n kylkiäisenä normipelikone (siis sellainen, millä voi odottaa kaiken pyörivän varsin hyvin) on nyt luokkaa Pentium 133, 16 megalla muistia ja todennäköisesti varsin pian se on P166, 32 megalla muistia.
Hei kaikki Internettiin!
Windows 95:n siivellä kasvoi kaupallinen Internet-pelaaminen. Vuoden aikana sai ja saa pelata leegiota betatestauksessa olevia Internet-pelejä. Valitettavasti vastinetta rahoille tarjoaa vain ICIn linjalentopeli Warbirds. Se jopa ajoi Air Warriorin piiloon kaupallisiin tietoverkkoihin a la Compuserve ja America On-Line, joissa niitä lennellään moporealismilla. Virginin Subspace ansaitsee kunniamaininnan: menevän sujuva räiskintäpeli on vieläpä ilmainen.
Kaksi kaupallista systeemiä aloitti toimintansa. 3DO:n Meridian 59, joka on kolmiulotteinen MUD, ja SSI:n Dark Sun On-Line kärsivät kumpikin siitä, että ne ovat rajoittuneita ja tylsähköjä. Kummallekin riittää silti käyttäjiä.
TEN, Mplay ja muut vastaavat maksulliset peliverkot näyttävät muodostuvan ongelmaksi, pelifirmat kun herkästi ilmaisen Internet-pelaamisen asemasta myyvät lisenssin näihin. IPX-verkkotuki sentään yleensä mahdollistaa Kalin kautta pelaamisen, ja muun muassa Westwood sekä Blizzard ovat perustaneet ilmaisen pelipalvelimen omille peleilleen. Myös id sai aikaiseksi Quakeworldinsa.
Vuoden kaksi odotetuinta linjapeliä, eli Originin Ultima On-Line ja ICIn Planetary Raiders, ovatkin sitten tämän vuoden heiniä.
3D-korttien aamunkoitto
3D-kiihdytetyt näyttökortit alkoivat vuoden lähestyessä loppuaan olla muutakin kuin insinörttien visiointia. Jopa niitä tukevia pelejä ilmestyi. Varsinainen boomi alkanee heti kun markkinoille saadaan ensimmäinen killer application, eli peli, joka on 3D-kortin kanssa niin merkittävän hyvä, että kaikki haluavat sen ja sitä myötä siis kortinkin.
Ohjekirjat takaisin!
Todella ikävä ilmiö on ohjekirjojen surkastuminen ohuiksi vihkosiksi, ja pahimmissa tapauksissa typeriksi on-line-manuaaleiksi. Activision kokeili A-10 Cuballa, josko on-line-manuaalia saisi kompensoitua halvemmalla hinnalla. Vaan miten kävi: ahneet jälleenmyyjät myivät peliä täyteen hintaan ja pistivät erotuksen pussiinsa.
Kakkososia ja täyttyneitä toiveita
Edeltäjänsä viitoittamia polkuja enemmän tai vähemmän tallaavia kakkososia tuli mittaamaton määrä. Ilmestyi niin Steel Panthers II, Civilization II, Master Of Orion II, Heroes of Might and Magic II, Gabriel Knight II, Settlers II ja 2000 muuta. Myös monta ikuisuusprojektia ilmestyi vihdoin, ja Nethack täytti 10 vuotta.
Vuoden Musta Hevonen oli Duke Nukem 3D, joka oli hetken 3D-pelien kiistaton kuningas. Panoksia korotettiin loppuvuonna Quaken ja Tomb Raiderin näyttäessä grafiikan mallia. Pelinä Quake sai ristiriitaisen vastaanoton.
Seitsemän vuotta tekeillä olleesta Battlecruiser 3000AD:sta tuli kertaheitolla klassikko. Koskaan aikaisemmin ei peliä ole tehty yhtä kauan, eikä mitään peliä ole julkaistu yhtä toivottoman keskeneräisenä, eikä kenelläkään pelitekijällä ole viipottanut yhtä pahasti kuin tohtori Derek Smartilla. Uskomattoman koomisesta (jos ei ostanut peliä) jutusta saisi kewlin kirjan tahi elokuvan.
Harvester saattaa olla merkittävä peli. Se on teknisesti kökkö, sairas, huippuväkivaltainen, mutta myös omaperäinen ja kiinnostava. Ja näitä kahta viimeistä määrettä saa nykyään aika turhaan seikkailupeleistä hakea. Hyvällä tuurilla koko paikoilleen jämähtänyt seikkailupeligenre saattaa vajota itsetutkiskeluun ja ilmaantua ehompana esiin, huonolla tuurilla sensuurin rautahanska iskee peleihin niin että kukkahattu heiluu.
Toisaalta eräänlainen paikoilleen kalkkiutuminen vaivaa koko pelialaa. Hyviä ja erinomaisia pelejä toki tulee, mutta pääasiassa ne ovat vanhojen ideoiden edelleen jalostettuja muotoja.
Lehdestä jäi nippanappa pois Star Trek: Borg, jonka on Star Trek: Klingonin tapainen "katso filmiä ja valitse silloin tällöin jotain" hemmetin huonosti toimivalla käyttöliittymällä. Mutta käsikirjoituksesta vastasivat ammattilaiset ja "peli" hakkaa kevyesti paitsi suurimman osan Next Generationin jaksoista myös 99 prosenttia tyypillisistä seikkailupeleistä.
Voi kun tämä vuonna oikea luovuus ja kekseliäisyys korvaisi kaavoihin kangistuneen matkinnan ja varman päälle pelaamisen. Todennäköisemmin matkinta ja varmaan päälle pelaaminen sen sijaan pyörivät Win95:n alla ja tukevat 3D-kortteja.
