Sniper: Ghost Warrior 2 (Xbox 360) – Sivulliset uhrit

Ammattilaisen lähettämänä luoti tietää paikkansa.

Tarkka-ampujissa on taianomaista mystiikkaa. Takalinjoja miehittävien yksilöurheilijoiden työ vaatii rautaisia hermoja, olosuhteiden tuntemusta ja vakaata liipaisinkättä. Minulta ei näitä ominaisuuksia ole koskaan löytynyt, mutta osat ovat viimein vaihtuneet. Sniperissä minä olen saalistaja, muut kiväärinruokaa.

B-luokan viihde on AAA-luokan kuluttajille kirosana. B-laatu on kuitenkin tullut jäädäkseen. Parin vuoden takainen Sniper: Ghost Warrior (Pelit 6-7/2011, 70p) oli varsin keskinkertainen peli, mutta pienen budjetin hiippailuräiskintä myi mukavat kaksi miljoonaa kappaletta ja oli samalla puolalaisen City Interactiven läpimurto. CryEngine 3:lla toteutettu jatko-osa lupailee entistä näyttävämpää ja suuremman mittakaavan toimintaa, mutta nostavatko uudistukset puolalaisen räiskinnän harmaasta keskinkertaisuudesta esiin?

Mr. Anderson pelastaa päivän

Hiljaisen tappamisen erikoismies, kapteeni Anderson, on lähetetty Filippiineille estämään biologisten aseiden kaupankäyntiä, mutta terroristien suunnitelmat räjähtävät suoraan konkarin kasvoille. Juonessa ei ole hurraamista, mutta ainakin maisemat vaihtuvat tiuhaan. Anderson listii nimettömiä partasuita niin Filippiineillä, 90-luvun Sarajevossa kuin Tiibetissä.

Monissa tehtävissä mukana on apumies, jonka perässä vuoronperään hiivitään ja juostaan. Jännittäviksi tarkoitetut hiippailuosiot kärsivät täydellisestä tekoälyttömyydestä: vihollissotilaat eivät huomaa ryömivää rölliä edes metrin päästä, puhumattakaan siitä, että vartiopaikalta kadonnutta toveria kaivattaisiin.

Usein eteneminen vaatii vihollisjoukkojen harventamista. Puukko kylkeen tai pistoolin laukaus otsaan toimivat parhaiten lähietäisyydeltä, muihin tilanteisiin otetaan avuksi järeä tarkkuuskivääri. Sniperin selvästi parasta antia ovat hetket, joissa pääsee rauhassa poimimaan viholliset kiikarin takaa.

Maassa makaavan tarkka-ampujan pulssi putoaa ja tähtäys tasoittuu, juuri ennen laukausta voi vielä hengittää syvään. Etäisyys, tuulen voimakkuus ja korkeuserot vaikuttavat osumatarkkuuteen. Vaikeustaso kannattaa suosiolla ruuvata tappiin, helpommilla tasoilla erilaiset mittarit helpottavat ampumista ja kohteiden huomaamista liikaa. Hutiloinnin ja harhalaukausten pitääkin kostautua, kun viholliset pääsevät huutamaan kavereilleen hälytyksen.

We’ve got a major shit sandwich!

Leikin oikeaa kriitikkoa, sillä antamani pisteet eivät oikeastaan kuvasta Sniperin viihdyttävyyttä. Kymmenen tehtävän kampanjan läpäisee mielellään. Käsikirjoitus, dialogi ja ääninäyttely aiheuttavat hymähtelyä, mutta selvästi väärissä kohdissa, sillä surkeat välivideot lisäävät entisestään Sniperin camp-arvoa. City Interactiven tuotoksessa on rehellistä B-luokan pelin henkeä.

Viihdyttävyys saa napin otsaansa bugeilta. Välillä jo kertaalleen listityt viholliset palaavat henkiin ihmettelemään maailman menoa, toisinaan Anderson jäätyy vedessä. Parhaimmillaan eteneminen estyy kokonaan, jos viholliset tappaa väärässä järjestyksessä. Tietysti myös tallennuspisteissä kitsastellaan.

”Mutta kai Sniper on edes kaunis? CryEngine 3, hei!”, parkaisee takarivin Pertsa. Ei ole kaunis ei, Sniper on rujo, suttuinen ja vihreänharmaa kuin jääkärikomppanian upseeri.

Nautin Sniperin moninpelistä jollain kierolla tavalla. 12 miehen joukkue-deathmatch on karmeaa kyykkäämistä kerrostalokomplekseissa, mutta pelin henki on kaikille selvä. Nurkassa kyhjöttäminen ja kiikaritähtäimen läpi tiiraaminen muistuttaa pilkkimistä. Kun olet tarpeeksi ovela ja kärsivällinen, ennemmin tai myöhemmin jotain tarttuu koukkuun. Ero hyperaktiiviseen Call of Dutyyn tai Counter-Striken jauhamiseen on huima.

Sniper: Ghost Warrior 2 on täydellistä halpapelimateriaalia. Hölmö kampanja sisältää runsaasti tahatonta komiikkaa ja tulitaistelut on toteutettu kelvollisesti. Bugisuus, surkea tekoäly ja karkea ulkoasu täydentävät kokonaisuuden.

Pelinsä täydellisen hiottuina nauttiville Sniper ei tarjoa mitään, meille muille se on B-laatua parhaimmillaan!

Markus Lukkarinen

67