Star Wreck: In the Pirkinning - Keisari Pirk on täällä!

Ohjaus: Timo Vuorensola

Päärooleissa: Samuli Torssonen, Timo Vuorensola, Janos Honkonen, Antti Satama, Atte Joutsen

Kesto: 103 minuuttia

Ikäsuositus: 11

Star Wreck: In the Pirkinningin seitsemän vuoden odotus kannatti. Samuli Torssonen (Pirk) on tuottanut hillittömän hauskan kokopitkän parodiakomedian ja megaluokan efektipläjäyksen talkoovoimin ja omakustanteena.

Vaatimattomista Star Trek -animaatioparodioista on kasvanut vaikuttava näytelmäelokuva, joka harrastelijatekijöistään huolimatta toimii kuin tauti. Irvailun kohteena ei ole yksittäinen Trekki-tarina, vaan Samuli ja Rudi Airiston käsikirjoitus on kokonaan kotitekoinen, ei lainkaan hassumpi mutta täysin naurettava.

21. vuosisadalle juuttuneet kapteeni Pirk, komentaja Dwarf ja androidi Info ovat pahassa jamassa. Hampurilaisia ahmiva Pirk on deekiksellä ja sotaisa plingoni nakkikiskan myyjänä. Jotain on tehtävä, että uusi P-liitto saataisiin syntymään ja ihmiskunta takaisin tähtiin. Juonikuvio alku ei aivan aukene aiemmin Wreckiä näkemättömille saati scifisarjaummikoille, mutta tynnyrissä eläneen testiyleisön spontaanit repeilyt osoittivat slapstickista mustaan huumoriin vaihtelevan leukailun purevan.

Koheltava tunari Pirk näyttää megalomaanisen sosiopaattipuolensa, vaikka tunarina pysyykin, ja rakentaa venäläisten avulla sekä uuden avaruuslaivaston että koko Maata hallitsevan imperiumin. Kari Väänäsen kameosuoritusta dokuna Venäjän presidenttinä on syyttä haukuttu, sillä jos mies olisi harrastelijoiden joukossa vetänyt settiä tosissaan, kontrasti olisi ollut hirveä.

Vuosisadan turpakäräjät

Alku on hieman hidas, mutta kun avaruuteen päästään, kunnon rytinä alkaa. Kaverit ovat toteuttaneet loistavan ideansa Star Trekin ja Babylon 5:n kohtaamisesta parodian sotatantereella efekteiltään sellaisella pieteetillä, että kaikki tv-sarjat kalpenevat ja monet suuren budjetin scifielokuvat pääsevät vaivoin parempaan.

Avaruustaisteluja on aivan hillitön määrä ja ne myös ohjattu erittäin toimivasti. Kun vuosisadan turpakäräjät alkavat, ei rokkenrollia säästellä ja DVD:n muhkea Dolby 5.1 -jytinä pääsee oikeuksiinsa. Eikä vähiten Tapani Siirtolan mahtipontisessa ja slaavilaisvaikutteisessa musiikissa, joka tulee koneelta kuin sinfoniaorkesterista konsanaan.

Mikäli mahdollista, Baabel 13:n parodiointi on vieläkin kreisimpää ja Atte Joutsen vetää roolinsa komentaja Sherrypienä vakuuttavasti. Vaikka hänen nuorekas olemuksensa ei aivan Sheridanin paatokselliseen vakuuttavuuteen ylläkään, Sherrypien puheet ovat hillitöntä irvailua alkuperäisille.

Toinen leffan ammattinäyttelijöistä, Jari Ahola loistaa juoppona turvallisuuspäällikkö Karigrandina, ja Vuorensola epäileekin, että häntä ainakin kalastellaan vielä isompiin rooleihin leffarintamalla. Monien parjaama känninäyttely on täysin tahallista överiä, jotta se sopisi leffan tyyliin, tokaisee Jarza kriitikoille.

Harrastelijoiksi muutkin preppaavat siihen malliin, ettei tarvitse ainakaan hävetä. Varsinkin Samuli on kehittynyt näyttelijänä paljon ja on paikoin poskettoman hauska ylinäytellessään mansea vääntävänä tohelona keisarina. Erikoismaininnan ansaitsee ”ruorinainen”, luutnantti Ruoska (Tiina Routamaa), joka lievästi sanoen eroottisen ylöspanonsa vuoksi on noussut jonkinlaiseksi kulttijumalattareksi nörttipoikien keskuudessa.

Tulevaisuus on epävarma

Samuli ja Timo kertovat, että nyt hiukan katsellaan, kuinka homma etenee vasta julkaistun elokuvan kanssa. Pienimuotoinen DVD-vähittäismyynti järjestyy Triosoftin kautta, mutta vuokraamoihin saanti ei ole vielä varmaa. Joka tapauksessa kaikki, mikä ei mene persneton puolelle käytetään seuraavaan elokuvaan. Wreck-sarja on toistaiseksi finaalissa, sillä seuraavaksi he haluavat tehdä jotain täysin omaa, scifiä kuitenkin. Rakkaudesta jättimäisiin avaruustaisteluihinhan koko touhu Samulilla alkoi.

Netissä pyörii sitkeä harhaluulo, että elokuvaan olisi ”varastettu” ei-kaupallisiin tarkoituksiin kehitettyjä alusten 3D-malleja, mutta tältä huhulta Samuli katkaisee siivet. Kaikilta avustajilta on kysytty lupa ja ilmoitettu myös DVD-myynnistä. Toiminta netissä on muutenkin vilkasta ja muutamassa viikossa Star Wreckistä on jo useita eri käännöksiä valmiina tai tekeillä Wreckin foorumin suomalaisten avustuksella.

Timon haaveilu In the Pirkinningistä tunnetuimpana kotimaisena elokuvana vuoden loppuun mennessä on hänestä päiväuneksintaa, mutten pidä moista mahdottomana. Sen verran hyvä elokuva on. Melkeinpä huvittaa Timon alkuperäinen tavoite päästä 200 000 imutukseen vuoden loppuun mennessä, kun kahdessa viikossa niitä oli jo vajaa pari miljoonaa!

Ohjaus toimii, tekniikka pelaa, efektit rulettaa ja harrastelijanäyttelijöiden kohelluskin sopii parodiafiiliksiin. Niinpä se pitää arvostellakin oikeana elokuvana antamatta liikaa bonuspisteitä kotiinpäin vetämisestä.

Joona Vainio

Neljä tähteä

* * * * *

Kiitos ja kumarrus

Kotimainen science fiction -parodia Star Wreck: In the Pirkinning vakuuttaa jo faktoillaan. Elokuva kestää melko tarkkaan sata minuuttia, joka on täydellinen pituus elokuvalle. Kun tämän tietävät Star Wreckin lähinnä amatööreistä koostuva tekijäkunta, on se vaan kumma, että asia ei painu ammattilaisten mieleen.

Suomalainen elokuvavuosi 2005 ei ole ollut kummoinen. Star Wreck on harvoja valopilkkuja, vuoden paras kotimainen elokuva. Tasoitusta ei tarvitse antaa scifi-fanina tai siksi, että tekijät ovat käyttäneet projektiin seitsemän vuotta elämästään. Star Wreckin seurassa yksinkertaisesti viihtyy pirun hyvin. Toki elokuvan katsojakunta on rajallinen eli valistuneet av-scifin harrastajat. Star Wreck on nörttikamaa, mikä tosin on kehu.

Avaruus- ja erikoistehosteleffana Star Wreck ei oikeastaan kilpaile kotimaisten elokuvien sarjassa, vaan Hollywoodia vastaan. Näyttelijätyö on hieman amatöörimäistä mutta silti amatöörisarjan huippuluokkaa, ja muutamat vitsit ovat turhan helppoja, vaan missäpä komediassa ne eivät olisi.

Juoni ja käsikirjoitus eivät ole ainakaan huonompia kuin useimmissa ”ihan oikeissa” amerikkalaisissa genretovereissa. Kunhan katsoja tajuaa parodian kohteen, Star Wreck on myös vuoden parhaita komedioita. Leikkaus ja ohjaus ovat kohdallaan, koska niihin ei kiinnitä huomiota. Soundtrack kestää vertailun mihin tahansa amerikkalaiseen megabudjetin elokuvaan.

Jos Suomessa harrastajat tekevät näin hyvän elokuvan summalla, joka Hollywoodissa käytetään Tom Cruisen jälkiruokiin, Star Wreckiä voidaan pitää pienenä ihmeenä. Ihme ei tässä tarkoita elokuvan olemassaoloa, vaan sen laadukkuutta. Eikä vain sen teknistä laadukkuutta, vaan nimenomaan viihdyttävyyttä.

Vaikka tässä sarjassa kilpailu ei olekaan kovaa, Star Wreck: In the Pirkinning on Suomen elokuvahistorian paras scifi-leffa. Näinä aikoina, kun kaksipäiset kotkat viihtyvät varjossa ja muutenkin suomielokuva on jämähtänyt menneeseen, on riemastuttavaa, että edes joku kulkee omia polkujaan ja seuraa aikaansa. Hyvät Star Wreckin tekijät, ette näe tätä mutta otan nyt hatun pois päästäni ja kumarran teille kunnioituksesta.

Marko Ahonen

Neljä tähteä

Lisää aiheesta