Sukupuuttoa

Kyllä oli huono pelivuosi 1997, tuli vaan Quakea ja Red Alertin kopioita. Pelimarkkinat ja nimikkeet keskittyvät. Onko pelivalikoima kapenemassa? Missä ovat pioneeriaikojen rohkeat kokeilijat ja kokeilut? Konkurssissa ja roskakorissa. Miksi?

Maailmassa ei liene epäluuloisempaa otusta kuin pelin ostaja. Galaksin Pelikriitikoiden liitto voi päättää, että Simmonssoftin Fall of Hyperion on maailman paras peli. Mutta kun pelimies lukee PC Kovo -lehden pikkuruisista peliarvostelun sutaisuista, jotta "se on Kehno tieto kone peli, jossa tohtori Ferd uhkaa mualimaa päästä sojottavilla tunto sarvilla", hän harkitsee uudestaan ja päätyy ihan varmuuden vuoksi Red Alertiin. Ja hän on sentään valistunut pelaaja: muut eivät Hyperionista edes tiedä, vaan ostavat Redin kun Jere sano et se on rules.

Onko siis ihme, että nykyään hitit myyvät yhä enemmän ja loput vastaavasti huomattavasti vähemmän?

Hittikisassa menestyvät brandit. LucasArts, Westwood ja EA Sports ovat tavaramerkkejä, jotka myyvät. Jos pelaaja joutuu valitsemaa Actua Ronskiballin, Matti Järvinen's Ronskiballin tai Ronskiball Live 98:n välillä, hän takuuvarmasti ottaa EA Sportsin version, koska muutkin EA Sportsit ovat hyviä. Tällainen tilanne on pelintekijän unelma: tuotetta ei tarvitse enää mainostaa, se myy itse itsensä. Tarvitseeko NHL 99, Command & Conquer 2 tai Monkey Island & Treasures of Opar muuta mainosta kuin tiedon siitä, että ne ovat kaupassa? Tämäkin kaventaa valikoimaa.

Hitin on täytettävä seuraavat vaatimukset: 1. sen on näytettävä ja kuulostettava hyvältä. 2. Pelin idean ja miten sitä pelataan on selvittävä 10 minuutissa enintään, ja ilman ohjekirjaa. 3. Vastuksen täytyy olla oikein mitoitettu. Esimerkiksi Red Alertin tekoälyä pidetään perinteisesti tyhmänä kuin saapas. Mitä, jos kysymys ei olekaan siitä, ettei Westwood osaa ohjelmoida, vaan siitä, että he tietävät mitä kansa haluaa? Tietokoneen pitää pystyä pistämään hanttiin uskottavasti, mutta keskinkertaisenkin pelaajan pitää pystyä voittamaan se. Näin egoa hiveltyy ja peli myy.

Sinne menevät

Koska pelien kehittäminen (tai ainakin markkinointi) on nykyään käsittämättömän kallista, eivät pelifirmat uskalla ottaa riskejä. Jos rahastus Myst-kloonilla ei onnistu, firma ei enää tee seikkailupelejä. Jos AD&D: Dragons with Onions and Pineappple on huono tekele eikä myy, firma ei enää tee roolipelejä.

Nämä kaksi ennen niin mahtavaa genreä ovat kuolemassa pois. Seikkailupeleissä luonnonvalinta näyttäisi karsivan jo yhdentekevää roskaa, mikä on oikeastaan hyvä asia. Jäljelle jäävät vain vahvat, ja seikkailupelikuninkaaksi kohonnee LucasArts, kiitos perinteisten, laadukkaiden seikkailupeliensä. Sierran asema on vielä arvoitus. Larry 7 oli menestys ja sen "vanhanaikainen" piirrostoteutus parsereineen keräsi kehuja. Sierra joutui kaikkien iloksi luopumaan videosontasysteemistään, mutta vääntää heti riskinottonamiskan punaiselle uudella 3D-innostuksellaan. Saapa nähdä. Tuskinpa markkinoille sitten muita mahtuukaan kuin Westwood jollain Blade Runner -johdannaisellaan ja Blizzard Warcraft-seikkailullaan.

Roolipelit ovat toinen suuri häviäjä. Ennen niin suosittu laji on jo pari vuotta kitunut henkitoreissaan. Interplayn Fallout on luonut uskoa oikeiden roolipelien paluuseen. Mutta Fallout ei riitä, koska niin sanottu Suuri yleisö, sunnuntaipelaajat, on saatava mukaan, ja Fallout on lähinnä Pelaajan peli. Onneksi roolipelien hyvin todennäköinen pelastus on jo nurkan takana, ja se on Final Fantasy VII.

Miksi muka? Siksi, että PC-pelaaja ei ole ikinä nähnyt mitään Final Fantasyn tapaista. Peli etenee lineaarisemmin kuin viivoitin, aivoja ei tarvitse rasittaa, taistelut ovat nopeita ja yksinkertaisia, ja hyvin mielenkiintoinen juoni etenee nopeasti, täynnä yllättäviä käänteitä. Melkein lyön vetoa, että Final Fantasy VII on vuoden viiden kovimman hitin joukossa.

Tosin Final Fantasy VII on yhtä vähän roolipeli kuin Diablo, jota sitäkin roolipeliksi väitetään. Ei senkään menestys vaikuttanut roolipelien asemaan niin pätkän vertaa.

Loiskiehuntaa

Heikot sortuu elon tiellä, jätkät senkun porskuttaa. Eniten porskuttavat 3D-räiskintöjen, autopelien ja toimintanaksuttelujen populaatiot.

3D-räiskintäräjähdys on oikeastaan kupla: sellaista ei oikeasti ole vielä tullut. Syy lienee siinä, että koska Quake 2 ehti jo markkinoille, ei ykkös-Quaken pelirunkoa käyttäviä virityksiä kehdata julkaista ennen lisätyötä, ehkäpä jopa Q2-pelirunkoon päivittämistä. Kilpailevat tuotteet, Prey ja Unreal, eivät näytä vieläkään olevan lähellä valmistumista. Riittääkö enää uusia ideoita? Quake 2:kin pikemminkin palasi vanhaan kuin keksi uutta.

Autopelien tulva on ymmärrettävää: se johtuu 3D-korteista. Kiihdytyksen makuun päässyt pelimies ei enää kelpuuta kuin kiihdytettyjä pelejä, joten niitä tulvii täyttämään markkina-aukkoa. Autopeleissä on selvä evolutionaarinen taistelu käynnissä. Tahti rauhoittuu aika pian, kun kärjen järjestys selviää.

NaxNaxNax

Toimintanaksutteluiden enimmäkseen inha klaani se vaan ei osoita mitään merkkiä kuolemisesta, vaikka se lajina ilmiselvästi alkaa olla paukkunsa käyttänyt. Westwoodin klassikkojen lisäksi vellovasta kloonilaumasta on erottunut vain muutama varteenotettava yrittäjä. Nekin pistetään järjestykseen, sillä Westwoodin Dune 2000 ja Command & Conquer 2 melko varmasti jakavat huipun keskenään.

Montako hyvää tosiaikaista strategiapeliä on tullut? Heikkojen Warcraft 2- ja Command & Conquer -kloonien joukosta erottuu loppujen lopuksi vain neljä tosiaikaista peliä, joista vain yksi onnistui parantamaan emoformaattia, loppujen kolmen hyödyntäessä onnistuneesti tosiaikaisuutta.

Perinteisen runno & rakenna -sarjan voitti kirkkaasti Total Annihilation, ja tarinassa piilee opetus. Alun myyntipiikin jälkeen käyrä laski, eikä Total Annihilation pärjää sen enempää Red Alertin viimeisimmälle tehtävälevykkeelle kuin runsaasti markkinoidulle Dark Reignille.

Close Combat 2 ja X-COM: Apocalypse todistivat, että strategiapeli voi olla hyvä, vaikka onkin tosiaikainen. Myth (ja Warhammer: Dark Omen) tiputtivat tuotannon ja resurssikeräyksen, ja keskittyvät ansiokkaasti itse taisteluun. Mythissa on jopa hyvä kehyskertomus.

Paljon porua, vähän villoja, mutta silti trendijournalistit, nettimouhot ja muut hypehörhöt laukovat sellaisia viisauksia, että naksuttelupelit ovat se Messias, joka herätti kiinnostuksen kuoleviin strategiapeleihin. Tai että vuoropohjaiset strategiapelit ovat vanhanaikaisia rupuja, joita ei pelaa enää kukaan, koska tosiaikaisissa strategiapeleissä on Tulevaisuus. Ihan niin kuin tammipelin keksimisen jälkeen shakki hävisi kokonaan.

Vaikka elämmekin pelaamisessa aikaa, jonka tunnuslause on "kansaa ei voi koskaan aliarvioida tarpeeksi", ja mainoksiin ovat hiipineet takaisin iskusanat kyber ja virtuaalinen, siihen ei ole pakko alistua.

Kun ensi vuonna pelaat kyllästyneenä Like-A-Quake Butbetteriä, Spice & Conqueria (featuring Spice Girlz with guest star Lara Croft) ja Ihaveseen Thisbefore Racingia, mitäpä jos kokeilisit rohkeasti ihan jotain muuta? Vaikkei siitä kaikki kohisekaan? Falloutia? Incubationia? Vuosi 1997 oli hyvä pelivuosi, jolloin ilmestyi enemmän hyviä pelejä kuin yksi ihminen ehtii pelata. Jos niitä ei toimintanaksuttelujen, 3D-räiskintöjen ja autopelien seasta huomannut, oma vika.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…