Sedät näyttävät, kuinka uuden konsolin herkuin julkaisupeli syntyy vaikka vanhoista eväistä.
Resogun on vanhan kunniakkaan genren moderni edustaja ja tyylipuhdas taitopeli, suomalaista osaamista parhaimmillaan.
Minulla ja Jeff ”mutanttikameli” Minterillä on muutakin yhteistä kuin takkuinen parta ja laiha lompakko. Videopeliuramme alkumetreihin vaikutti voimakkaasti Eugene Jarvisin 1980 julkaistu Defender-räiskintä. Tosin Minter tunki kolikoita aitoon arcadelaitteeseen, minäpoika jouduin tyytymään tosi kälyiseen Atari 2600 -versioon. Iloni oli suuri, kun modernia Asteroidsia, Super Stardustia, moneen kertaan julkaissut vanha suomalaistiimi Housemarque tekikin Resogunin, joka paljastui moderniksi Defenderiksi!
Ja millainen modernisointi se onkaan! Vaikka lajityyppi on yksi vanhimmista ja pohjalta paistaa Defender, Resogun on tuore, omaperäinen ammuskelu. Resogun on kahden tikun räiskintä, mutta ei siten kuin termi yleensä käsitetään – alus liikkuu vapaasti, mutta tulituksen suunta on aluksesta riippumatta joko suoraan vasemmalle tai oikealle. 2D-kentät vierivät näppärästi sivuttain kaarevalla sylinteripinnalla, jolloin taustalla näkee tapahtumia, jotka suoralla tasolla olisivat ruudun ulkopuolisia. Defender-viboja tuovat ihmiset, joita suojellaan ufojen kaappausyrityksiltä.
Viholliset tekevät räiskinnän ja Resogunissa niitä piisaa. Paljon. Muukalaisten elkeet ovat suoraviivaisia ja hyvä niin: pitäähän pelaajalla olla (edes ahdas) sauma. Aggressiivisia vihuja ei päihitetä niinkään tulivoimalla, vaikka sitäkin riittää, vaan liikkumalla, liikkumalla ja liikkumalla vielä vähän lisää. Jos vastustajat eivät seuraa kiinteätä reittiä, ne imeytyvät suoraan päin. Onneksi oma alus on Resogunin nopein kääntyjä, jolla vihollismassoja houkutellaan tiiviisiin, tuhoamiskelpoisiin muodostelmiin. Kurvailua seuraava tuhon sinfonia muistuttaa sinisen, vihreän ja keltaisen sävyillä murrettua huimaa glitter-ilotulitusta.
Sylinterivierityksen ansiosta tutkaa ei enää tarvita kaappariufojen paikallistamiseen. Minulla meni pelastuskehoituksista huolimatta toinenkin tovi hiffata, että ennen pitkää kuutiovankiloista vapautuneet aleksit pitää viedä pelastusalukseen turvaan. Vihreiden ukkeleiden suojelu tuo toimintaan kivasti vähän muutakin tekemistä kuin puhdasta vihollisten terminointia. Osumat pomputtavat pikkuheeboja, joten ne saattavat kuukahtaa rotkoon tai laavaan pelkän oman tötöilyn takia. Pelastetut ukot antavat bonuksia: päivityksiä aseisiin, suojakilpiä ja pisteitä.
Tietä hälytysajoneuvolle
Hälytys huutaa kun ihminen on vaarassa, mutta missä hemmetin välissä ehdin niitä pelastamaan? Olen koko ajan vaarassa, kuten pitääkin, sillä klassiset räiskinnät elävät ja kuolevat jossain hermopaineen ja zenmäisen zone-pelaamisen adrenaliininhuuruisilla rajamailla. Nyökkäyksenä tavallisille kuolevaisille ihmisten menettäminen ei ole pelin loppu, mutta pistepottia miestappiot väistämättä tavalla tai toisella kaventavat.
Mitä niistä pisteistä? Aika paljonkin, koska pidemmän päälle räiskintöjä pelataan piste-ennätysten takia. Resogunin pistekerroin säilyy ja kasvaa osumilla vihollisiin. Mitä korkeampi vaikeustaso, sitä korkeampi maksimikerroin, joten itsensä lujille pistävät refleksi- ja huomiokykyihmeet miehittävät enkkalistojen kärkisijat. Enkkahörhöjen täytyy buustailla vihollisia kohti, sillä kerroin nollautuu jo muutaman sekunnin osumataukoon. Tai aluksen tuhoon, minkä hätäily yllättäen aiheuttaa. Kerrointa voi ylläpitää viskomalla ihmisiä pelastusalukseen, mikä auttaa pienten tappotaukojen ohi.
Ennätysmetsästykseen on kolme vaihtoehtoa, jotka eroavat toisistaan lähinnä nopeuden ja tulituksen tyylin suhteen. Feroxin kudit ovat tehokkaita ja voimakkaasti keskittyneitä. Nemesiksen heikohkoja päätykkejä tuetaan itsehakeutuvilla ohjuksilla ja Phoboksen tulivoima jakautuu leveälle kaistalle. Alusten yhteisiä ominaisuuksia ovat kentän tyhjentävät pommit, kanuunan tehokas overdrive-tila ja vauhtia hetkeksi kiihdyttävä buusti.
Kaikki viisi kenttää päättyvät ruutua kookkaampiin outoihin pomokojeisiin. Minulle kiperin vastus oli jo kakkostason kolossaalinen kärrynpyörä, joka kääntää viimeistä haavoittuvaa paikkaa turvaan selustaansa. Perusräiskinnän vaikeustaso nousee tasaisesti ja Pete Peruspelaaja tyytyy todennäköisesti jo normaalin kokenut-vaikeustason läpäisyyn. Resogun on vaikea, mutta reilu, joten mokien syitä on turha etsiä peiliä kauempaa. Räiskintää voi helpottaa tutun tai tuntemattoman rinnalla kurvailemalla, mutta ainoastaan verkon välityksellä.
Jos PS4:lle pitäisi hankkia juuri nyt vain yksi peli, tyylikäs ja tasapainoinen Resogun kolkuttelisi lyhyen listani kärkisijoja. Defenderistä saa näköjään vielä kivasti uutta irti, kun tietää mitä tekee. Ja Housemarque tietää, sillä ovathan sen juuret Amigan ja räiskintöjen kulta-ajoissa.
Me, Myself & Minter pitävät!
PS4
Housemarque/Sony
Versio: Arvostelu
Moninpeli: 2
Hinta: 14,95 euroa, PS Plussalla ilmainen
Ikäraja: 7
92 + Pelit (ja Jeff Minter) suosittelee
92
