Mario-pelit viimeistellään Nintendon Miyamoton dojolla viimeistä putkenpätkää myöten. Mitä tapahtuu, kun kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa ja porukka päättää?
Miljoona Minecraft-pelaajaa ei voi olla väärässä, rakentelu on hauskaa. Ja olisi peijakas ollut kauan aikaisemminkin, sillä kauan sitten kouluvihkoni täyttyivät matematiikan sijasta täydellisistä Mario-kentistä. Miyamoton onneksi maailma ei koskaan päässyt näkemään saati pelaamaan niitä. Vuosikymmenien jälkeen Nintendo vastaa huutooni kunnollisella kenttäeditorilla, minne mä sen vihkon pistinkään?
Super Mario Maker on fanipalvelua putkimiehen 30-vuotispäivän kunniaksi. Itse asiassa Marion uran voisi laskea vieläkin pidemmäksi, jos alkupisteeksi valittaisiin Donkey Kong tai Mario Bros ilman Super-etuliitettä. Mario on ollut maailman tunnetuin pelihahmo melkein koko videopelien historian ajan.
Vanhoihin 2D-Marioihin painottuvan Mario Makerin kohdeyleisö olemme me, jotka ostimme Mariot ensin NES:lle ja SNES:lle ja sen jälkeen vielä tasku- sekä virtuaalikonsoleille.
Avaimet sienivaltakuntaan
Mario Maker opastaa ja näyttää esimerkkiä, mutta on myös niin intuitiivinen, että apu on turhaa. Alussa työkalupakki on rajallinen: pelielementtinä on ensimmäisen Super Marion ensimmäinen kenttä eli sen tutut tiilet, putket, sienet, goombat ja koopat. Jos on sisäisesti kuollut, voi pikselityylin vaihtaa siloiteltuun New Super Marioon.
Uusia ominaisuuksia tipahtelee pikkuhiljaa, kunnes tyyleinä ovat myös Super Mario 3 ja Super Mario World, ja kenttäaihioina on käytettävissä muun muassa luola, kummitustalo, ilmalaiva ja linna. Samalla käyttöönsä saa kaikki peliin sisällytetyt rakennuspalikat. Rakennuspalikoita on paljon, mutta ihan kaikkia pukuja, vihollisia tai tasoelementtejä ei sentään ole mukana.
Kenttien rakentaminen on helppoa drag and droppia ja täppäilyä. Kenttäaihion ja halutun Mario-pelin voi vaihtaa lennosta. Samoin minkä tahansa kohdan koepelaaminen on yhden tökkäyksen päässä. Ja kun palaa testin jälkeen tekemään muutoksia, on apuna testipelin haamukuva. Ominaisuus on hyödyllinen, kun esimerkiksi haluaa suunnitella tiukkoja hyppyosuuksia.
Ensiksi halusin kuitenkin kokeilla, miten paljon vihollisia mahtuu yhteen kenttään. Määrärajoitus on olemassa, mutta ruudulle saa silti sellaisen vipinän, että alkuperäisen pelialustan prosessori olisi tehnyt lakon.
Hauskimmillaan rakentelu on silloin, kun yhdistelee tuttuja elementtejä aivan uudella tavalla. Laitoin esimerkiksi Bowsereita pomppimaan nuottipalkeille. Kun taas vaihdoin vesikentän lennosta linnakentäksi, kalat putosivat ruudun alalaidassa olevaan laavaan. Ne eivät kuitenkaan heittäneet henkeään, vaan liihottivat sen jälkeen ympäriinsä loimulohina. Goomban päähän taas kiinnitin piraijakasvin ja Bullet Bill -tykit muokkasin ampumaan kolikoita.
Mutta fysiikkaa ja muita peruslainalaisuuksia ei sen sijaan pääse lainkaan muuttamaan. Jos haluaa luoda jotain erityisen hapokasta, voi kenttiin sentään piilottaa ääni- ja grafiikkaefektejä.
Kun pelisuunnittelun uusi mestariteos on valmis, ladataan se nettiin muiden kehuttavaksi (tai hiljaa haudattavaksi).
Jakamistalous
Suoraviivaisinta muiden tuottaman sisällön pelaaminen on 10 ja 100 Mario -haasteissa. Ensimmäisessä pelataan kymmenen elämän turvin Nintendon tekemiä melko mitäänsanomattomia kenttiä. Satasen haasteessa kentät ovat käyttäjien tekemiä. Kummankin rakenne on varastettuine prinsessoineen ja loppulinnoineen lähellä normaalia Mario-peliä. Toteutus on kuitenkin niin karu ja sisältö niin satunnaista, että pelasin mieluummin yksittäisiä kenttiä.
Yhteisön ydin on kenttä- ja kenttäsuunnittelijalistauksissa. Suosituimmat kentät ovat listan ylimmäisinä ja jokainen voi vaikuttaa sijoitukseen antamalla suositustähtiä. Samalla kenttää voi kommentoida. Lisäksi peli tilastoi monia tapahtumia ja kertoo muun muassa, kuinka moni on jättänyt leikin kesken. Suuri määrä keskeytyksiä viittaa epätasapainoiseen kenttään.
Kiinnostavan kentän tekijän voi lisätä omalle seurantalistalleen ja parhaat kentät voi tallentaa itselleen editoitaviksi. Arvostelujakson aikana Mario Makeria pääsivät pelaamaan vain peliarvostelijat. No, tulipahan todistettua, että se joka osaa, tekee. Joka ei osaa, kirjoittaa peliarvosteluita.
Nokkelan yhden tempun kentän tekeminen on helppoa. Samoin liian vaikean kentän tekeminen. Pelaajaa, ei tekijän nokkeluutta, palvelevan tasapainoisen kekseliään kentän tekeminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa.
Kun suuri yleisö pääsee Marion makuun, en epäile yhtään, etteikö massasta nouse helmiä, joissa parhaissa tehdään jotain aivan muuta kuin mitä Nintendo on tavannut tehdä.
Luova kolmekymppinen
On oikeastaan hämmentävää pelata Mariota, jossa on keskinkertaisia ja täysin surkeitakin kenttiä. Sarjan tavaramerkkihän on loppuun asti hiottu kenttäsuunnittelu.
Mario Makerin luomistyökalut ovat kohdallaan. Pelielementtien askel kerrallaan avaaminen tosin tuntuu tarpeettomalta infoähkyn pelkäämiseltä, sillä ovathan Mariot osa yleissivistystä. Samasta läpikotaisesta tuttuudesta ponnistaa myös pieni harmistus muutamista puuttuvista pelielementeistä. Toivottavasti Mario Maker täydentyy DLC:llä.
Pelkkä muiden kenttien pelaaminen on kokemuksena liian ohut ja epätasainen, Mario Makerista nauttimisen ehtona on sisäinen palo luoda omaa sisältöä. Tekeminen ja jakaminen on palkitsevaa, ja muiden tekemät kentät ruokkivat omia ideoita.
Thanks for-a playing my-a game!
Super Mario Maker
Arvosteltu: Wii U
Versio: Arvostelu
Nintendo
Moninpeli: Ei
Ikäraja: 30
85
