Jos alituinen prinsessanpelastelu kyllästyttää, nyt on tilaisuus pelastaa prinsessalla. Hame päälle ja menoksi!

Olisikohan sienimaailmaan aika perustaa poliisivoimat ja asentaa muutama valvontakamera – joku on aina kadonnut tai kidnapattu. Tällä kertaa pahis-Bowser on napannut Marion ja Luigin. On prinsessa Peachin vuoro lähteä pelastusretkelle.

Super Princess Peach on vanhan liiton kaksiulotteinen tasohyppely. Prinsessa hyppii, keräilee kolikoita, möyrii putkistoissa ja muksii monstereita. Seikkailtavia maailmoja on kahdeksan, ja ne jakautuvat noin kuuteen osaan. Kentät polveilevat ja risteilevät, eikä matkanteko käy tylsäksi. Kunkin maailman lopussa odottaa hauska pomohirmu. Vastaan taapertavia mönkiäisiä voi kurittaa hyppimällä niiden päälle tai hutkimalla niitä prinsessan mukaan tarttuneella puhuvalla sateenvarjolla.

Sateenvarjo oppii uusia taitoja, jotka avittavat matkanteossa. Varjolla voi napata örkkejä kyytiin ja viskoa niitä toistensa päälle, sillä voi ampua sähäköitä energialatauksia, kellua järvessä ja leijailla taivahalla. Varjon avulla voi myös hotkaista ökkimönkiäisiä, mikä täyttää prinsessan tunnetilamittaria.

Itkettää ja naurattaa

Vibamittaria tarvitaan tunteisiin jaoteltavien erikoiskykyjen käytössä. Kuten naisihmiset yleensä, prinsessa Peach voi hetkessä heittäytyä tunnetilasta toiseen. Ilo siivittää prinsessan lentoon ja aiheuttaa pyörremyrskyjä, raivotessa puusillat voi polttaa takanaan (tai allaan). Kyynelten vuolas virta sammuttaa tulipalot sekä kasvattaa tikapuiksi sopivat kasvit pikavauhtia. Rauhallisuus palauttaa menetettyä energiaa. Myös vastapuolen fiilikset vaihtelevat, mikä muuttaa ilkiöiden käytöstä vauhkosta apaattiseen.

Uusia kykyjä voi ostaa kaupasta, mistä saa myös ekstraa vibamittariin, musiikkiesityksiä, palapelin osasia sekä muuta kivaa pikkusälää. Super Princess Peachin toteutus on niin pastellimaisen söpö, että pelitauoilla jouduin säännöllisesti soittamaan Guitar Heron rumaa rokkia tasoittaakseni omia tunnetilojani.

Viatonta mussukkameininkiä tukee menon helppous. Energian loppuminen ei viskaa kovin kauas taaksepäin eikä hengissä pysyminen ole hankalaa, koska elinvoimaa saa lisää hotkimalla sieniä ja pysymällä rauhallisena. Lisäksi kaupasta voi ostaa isompia energiavarastoja. Koska kenttiä ja minipelejä voi rouhia yhä uudelleen kolikoita tienatakseen, jumiin ei voi jäädä millään.

Nintendo DS:n ihmeominaisuuksia, eli kynää, mikrofonia ja tuplaruutua, ei käytetä järin paljon hyväksi. Ennen pomomatseja tikulla tökitään hetkinen ja minipeleissä puhallellaan sienikansaa vaarojen yli, mutta muuten pelaaminen on perin perinteistä.

Kenttäsuunnittelun erinomainen vaihtelevuus ja lisäkilkkeen säännöllinen löytyminen pitävät mielenkiinnon korkealla. Hyppelyä ryyditetään hoksottimia vaativilla kohdilla, ja prinsessan monipuolisia taitoja hyödynnetään oivasti.

Super Princess Peach sopii parhaiten aloitteleville pelaajille, ja perheen ala-asteikäisille (vai mikä se nykyään on) pienimmille. Pitkän linjan hyppijöille pelistä ei irtoa merkittävää haastetta, mutta minä nautin sen sujuvuudesta. Ei kaiken tarvitse olla aina vaikeaa.