Telkkari kiinni, Hottikset ovat niin eilistä. Kunnon pelimiehelle (tai pelinaiselle) kelpaa vain Superhot. Näillä deiteillä jopa itse aika pysähtyy.
Aina välillä tulee peli, joka näkee, ja saa minutkin näkemään, koko maailman uusin silmin. Viimeksi se oli ulottuvaisuusporteilla operoinut Portal, nyt se on ajalla askarteleva Superhot.
Kuka on aikalordi?
Remedyn toimistolla vallitsee kauhistunut hiljaisuus, jonka vain yksi henkilö uskaltaa lopulta rikkoa . ”Sanokaa että meillä on tää mekanismi core looppina Quantum Breakissa!” Mutta hiljaisuus vain kauhistuu.
Nimittäin Superhotissa leikitään ajalla aika hemmetin hyvin. Remedy on aika mestari jos on pystynyt kehittämään Kvanttitauko-peliinsä jotain parempaa. Tottakai olen varma että näin on käynyt, jännityksellä odotan vain että mitä.
Superhotin aika on kuin Bullet Time 2.0. Kun Max Payne aikanaan heittäytyi, aika hidastui mutta Maxin tähtäys ei. Superhotissa idea on samanlainen, mutta nyt aika pysähtyy kokonaan, ja juoksee vain kun pelaaja liikkuu.
Liikkumiseksi ei katsota paikallaan pyörimistä ja tilanteen analysointia, joten Superhot dekonstruktoi väkivaltaisen toiminnan pieniin osiin. Tunnen olevani kuin Jack Reacher, kova mutta reilu ex-sotilaspoliisi, joka aina analysoi tilanteen ja vasta sitten toimii: ensin tuo, sitten tuo, ja lopuksi tuo.
Siis näin: lyön vastustajaa, nappaan hänen aseensa ilmasta, ammun häntä otsaan, heitän pistoolin seuraavan päähän, nappaan hänen haulikkonsa ja sitten taakseni ilmestynyt vihollinen ampuu minua keskelle aivorunkoa. Seuraavalla kerralla muistan kääntyä, heitän häntä haulikolla ja pari nyrkiniskua viimeistelee homman. Superhot!, huutaa peli, ja oikeassa se onkin.
Jatkossa mukaan tulee muun muassa lyömäaseita ja ehkä vähän peliin epäsopiva ruumiinvaihto. Jännitystä lisää se, että aseissa ammuksia on vähän eikä määrää näytetä. Tehtävä tehtävältä kuviot monimutkaistuvat, uusia punaisia vastustajia spawnaa ja tarkkana saa olla. Virhe eli luodin tielle jääminen heittää aina tehtävän alkuun. Siitä en itse asiassa ollut hirveän innoissani. Mitä pitempi sekvenssi, sen enemmän sen uusiksi vetäminen sieluani hiertää.
Kun puzzle on läpi, koko homma näytetään läpi tosiajassa, ja sen saa MP4-videona talteen. Peli puhuu myös videon editoinnista, mutta en ymmärtänyt mitä ja miten.
ASCeettinen TV-DOS
Suppis on yhden tempun poni, mutta temppu on tuore kuin itse tekemäni patonki, yhtä herkullinenkin. Mutta Eldon Tyrellin kuolemattomin sanoin: Valo joka palaa tuplasti kirkkaammin, myös palaa puolet nopeammin, ja sinä palat niin kovin, kovin kirkkaasti, Superhot. Eli juoniponi temppuilee vain muutaman tunnin, joskin sen jälkeen on vielä haasteita ja muuta kivaa.
Superhot menee puzzlepelinä vähän hukkaan, haluaisin ehdottomasti nähdä AAA-toimintapelin, joka pohjaisi samaan perusideaan. Siinä on nimittäin älyttömästi saumaa jatkaa aikakikkailua kaikennäköisillä uusilla mutta perusideaa varioivilla nikseillä.
Samapa tuo, olen muutenkin myyty. Super-hotin juoni on ehkä vähän eh? wut?, mutta sen visuaalinen tyylitaju, päänräjäyttävän hyvä pelimekaniikka ja hiotut puzzlet kyllä nostavat tämän ihan omaan luokkaansa. Kickstarter-rahani menivät jälleen kerran oikeaan osoitteeseen.
Ikävä kyllä tästä levisi koneeseeni jotain: aivan sama mitä näppäimiä hakkaan, arvostelun lopetuksesta tulee aina sama.
Superhot on kuuminta hottia!
Superhot
Arvosteltu: PC
SUPERHOT Team
Versio: P2
Minimi: Intel Core2Quad Q6600 2,40 GHz/ 4 Gt RAM, GeForce GTX 650 (1024 MB Ram)
Suositus: Intel Core I5-4440 3,10 GHz/8 Gt RAM, GeForce GTX 660 (2048 MB Ram)
Monipeli: ei
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, GeForce GTX770 2Gt VRAM
Ikäraja: 12
90
