System Shock 2 (PC) – Takaisin avaruuteen

Päivitetyt vihollismodelit kestävät katsomista, jos eivät hirmuisesti pelkoa herätäkään.

Uusin silmin: System Shock 2

Takaisin avaruuteen

K-k-k-katso itseäsi, a-avustaja. M-m-miten luulet pärjääväsi täydelliselle, k-k-kryounesta h-heränneelle kulttipelille?

Vajaat pari vuotta sitten (Pelit 8/11) otin ensimmäistä kertaa tyypit legendaarisen Looking Glass -ysäristudion aivan yhtä legendaarisesta System Shockista (Pelit 7/94, 97 pistettä). Rankan selviytymisseikkailun suunnittelu herätti kunnioitusta rajat rikkovalla kunnianhimoisuudellaan, mutta vuoden 1994 toteutus oli ummikolle liikaa. Ilman nostalgian vetoapua systeemishokkailu alkoi maistua työltä.

Kehotin kääntymään Deus Ex -sarjan puoleen, jos tieteishenkinen toimintaropellus oli sitä, mitä haki. Totesin myös: ”Ja ainahan on se nykyaikaisempi kakkososa...” Harmi vain, ettei kumpaakaan Shockia ole piiiitkään aikaan saanut muualta kuin nettihuutokaupoista tai silmälappulahdesta. Minkäs teet, kun ei raha kel...

BZZ! INCOMING TRANSMISSION: ”Puolalaiset kyborgit ovat onnistuneet murtautumaan lakimies-palomuurin läpi. Suuntaa tiesi GOG.com -kannelle ja lataa oitis SS2-merkinnällä varustettu softa. Seuraa hoosiannaa veisaavia fanipoikia, äläkä unohda modeja. Liikettä!”

Kukapa voisi vastustaa jääkylmällä naisäänellä puhuvaa päätoimit… anteeksi, tekoälyä?

Näin käy, kun työpaikalla säästökuuri alkaa siistijöiden irtisanomisesta.

Matkalippu utopiaan

Onko maailmassa yhtään onnellista scifitarinaa? System Shock 2 (Pelit 9/99, 94 pistettä) ei tarjoile jaxuhaleja ja pusipuseja, vaan ahdistavan avaruusalusmiljöön, jossa kaikki on (tietenkin) mennyt pahimmalla mahdollisella tavalla pieleen. Kaikki perinteisen kauhujännärin ainekset ovat kasassa: seonneita tekoälyjä, vieras eliömuoto vapaana, pettävä tekniikka ja niin edelleen. Ai löytyykö muita eloonjääneitä? Hahaahahaahahahaaa. Yksin oot sä, hakkeri, yksin!

Kerrankin ei haittaa yhtään, että jatko-osa on sama peli paremmilla grafiikoilla, sillä kakkonen kierrättää ykkösestä kaiken hyvän, mutta pukee sen asuun, jonka äärellä moderni ihminenkin kykenee eläytymään. Joo joo, kyllähän niitä muutoksia on muitakin kuin ulkoisia, mutta shokkiseikkailun peruselementit ovat onneksi pysyneet ennallaan. Hermostuttavan tiheä tunnelma ja, hmm, deusexmäinen vapaus edetä omien aivoitusten avulla ovat tämänkertaisenkin System Shockin vahvuudet.

SS2 on niitä tapauksia, jotka saavat pohtimaan, mikä nykypeleissä oikein mättää, kun kaikki on pakko pusertaa tiukkaan tuubiin. Ympäristöt vuosimallia ysiysi ovat toki nykystandardeihin verrattuna ahtaita ja koruttomia, mutta vahinko otetaan takaisin avoimuudella. Hyvin pian alun jälkeen kenttiä saa koluta omien, ei tekijän, mieltymysten ohjaamana. Usein on pakkokin, kun selvää määränpäätä ei välttämättä ole. Uhkarohkeaa dallaajaa toki paimennetaan avainkortteja vaativilla ovilla ja vastaavilla, mutta sopivissa määrin. Ei hätää, nokkansa joutuu kyllä säännöllisesti työntämään pelottaviin, pimeisiin nurkkiin!

Eteneminen sujuu lisäksi eri tavalla riippuen siitä, mihin suuntaan hahmoaan kehittää. Tylsämieliset turvautuvat raakaan (tuli)voimaan, etevämmät hakkeroivat turvakamerat ja tykkitornit pois päiviltä. Eksentrikon valinta ovat psi-voimat, jotka ovat tieteisjargonille käännettyä taikuutta. Etenkin alussa tuntuu, että kaikkeen tarpeelliseen ei millään riitä pisteitä, mikä osaltaa luo epätoivoista tunnelmaa. Valintoja on syytä harkita tai kuolo korjaa pikaisesti.

Oli ilo huomata, miten mallikkaasti System Shock 2:n pelattavuus on sietänyt ajan hyistä syleilyä. Puutteita toki löytyy, jos niitä haluaa esiin kaivaa: hakkerointi on tuuribingoa, sniikkailu olisi saanut olla kunnon vaihtoehto, taistelu on kankeaa... Nämä eivät pilaa kokemusta niin paljon kuin voisi luulla, sillä monipuolinen kokonaisuus häivyttää alleen yksittäiset viat. Tiheätunnelmaista tieteiskauhua halajavan vaihtoehdot taitavat muutenkin olla vähissä. Ööh, Dead Space?

Tuntuipa muuten virkistävältä, kun räiskiminen ei onnistunutkaan suojan takaa, ja nurkan taakse vilkaisukin piti hoitaa vanhanaikaisesti kurkistusnapeista! Taidanpa hetken naksuttaa sen kunniaksi näppikseltä Q:ta ja E:tä.

Hauska tappa vanha tuttu! Shodan ei turhasta vaatimattomuudesta kärsi.

Shodankylä

Tässä vaiheessa pitäisi uusintakatsausten hengessä todeta, että ihan kiva, mutta… Onneksi ei tarvitse, sillä System Shock 2 toimii edelleen, ihan ilman sitä kuuluisaa nostalgiabonusta.

Toisin kuin tosimaailmassa, ansio tästä kuuluu älykkäälle suunnittelulle. Primitiivihköstä tekniikasta huolimatta pelimaailma tuntuu elävältä paikalta. Hirviöt vaeltavat käytävällä itsenäisesti. Hyödyllistä tavaraa on piilotettu uskottavan oloisiin paikkoihin. Aseet hajoavat käytössä. Sinne tänne on piilotettu turhaa, mutta fiilistä luovaa roinaa, kuten toimivia käsikonsoleita, joihin täytyy erikseen etsiä pelimoduulit. Yksityiskohtiin on siis jaksettu panostaa huomiota ja niissähän se Iso J tunnetusti piilee.

Tarinankuljetus rajoittuu klassiseen tapaan lähinnä sähköposteihin ja kuolleen miehistön jälkeensä jättämiin audiologeihin. Tavallaan pieni pettymys, tavallaan ehkä myös ihan hyvä ratkaisu, sillä paikallaan seisovista palikkapäistä koostuvat välinäytökset eivät olisi olleet kaunista seurattavaa. Nyt avaruusristeilijä von Braunia kohdannutta tragediaa valaisevia tuokiokuvia voi kuunnella toisella korvalla samalla, kun ruudulla tapahtuu jotain mielenkiintoista. Ei paha kompromissi.

Osan hetulasta heittää tietenkin ykkösosasta tuttu naispuolinen AI nimeltä Shodan, joka on vastustajana yhä p-p-pirullisen l-loistava (sekä loistavan pirullinen). Omahyväisen teknomielen nälvintä yhdistettynä taukoamattomaan selviytymistaistoon saa päälle erinomaisen häiritsevän fiiliksen. Kauhua ilman säikyttelyä, onko tämä sitä innovaatiota? Amnesian tasoista totaalifobiaa ei tarvitse pelätä, mutta hyvät hermot ovat minimivaatimus. Naurahdin huomatessani, miten uudelle alueelle päästessäni päädyin herkästi save gamen kautta tietokoneen työpöydälle huilaamaan. Tuntemattoman pelko, paras pelko.

SS2 osoittaa myös, miten tunnelmalle ääni on melkein tärkeämpää kuin kuva. Suttuiset örrimöykyt eivät välttämättä kuvissa vakuuta, mutta tilanne on eri, kun jostain päin käytäväkompleksia kantautuu mutantin apaattinen: ”I am sorry...” Tai psi-simpanssin kimeä kiljaisu, iik!

Hankalaa olla jumala

Kakkosshokin läpikäynti sai tietokannoissani aikaan pienimuotoisen rebuuttauksen. Ymmärrän nyt hyvin, miksi sen perään alettiin itkeä välittömästi, kun GOG.com aukaisi virtuaaliset ovensa ja miksi jotkut marmattavat, että Looking Glassin opit ovat valuneet hukkaan. Toisin kuin edeltäjänsä, System Shock 2 on edelleen käypää viihdetavaraa, vaikka suhde pelihistoriaan olisi tasoa EVVK (hyi häpeä).

Kritiikittömän suitsutuksen ajattelin kuitenkin jättää väliin. Ottakaa retroparrat jämäkkä istuma-asento, sillä tättärää! Omassa pienessä mielessäni SS2 häviää kaikesta huolimatta selvästi henkisille jälkeläisilleen. Deus Ex: Human Revolution hoitaa tee mitä lystäät -pelitavan paremmin, Bioshock taas repii samasta sapluunasta irti hyvin ajatuksia herättävän tarinan plus perusavaruusscifiä roimasti omaperäisemmän maailman. Aivan Shock Vol. II:n kaltaista peliä ei toisaalta toista ole, joten vielä ei jouda veteraani eläkkeelle.

Huvittavasti SS2:n pahimmat ärsyttävyydet ovat samoja kuin siinä kovasti diggailemassani Bioshockissa. Yksi: loputtomasti uudelleensyntyvät perusvihut tarkoittavat loputtomasti uudelleensyttyviä perusnahinoita. Nämä haukotuttavat tietyn pisteen jälkeen ja muistuttavat ikävästi siitä, että väkivaltaa pidetään edelleen universaalisen kiinnostavana pelisisältönä, jota ei voi koskaan olla liikaa. (Huokaus.) Kaksi: ikuinen MacGuffin-jahti on ikuinen MacGuffin-jahti. Tarttis päästä paikkaan A, jonka avain sattuu olemaan B:ssä, johon kulkulupa löytyy C:ltä, joka viruu D:ssä, johon pääsee vain E:n kautta, kunhan ensin käy painamassa nappia F:ssä ja toista G:ssä, sekä piipahtaa varmuuden vuoksi vielä H:ssa. Odysseuksen harharetketkin kalpenevat käänteiden määrässä.

Ultimaattinen jeesuspeli ei, visionäärinen edelläkävijä ja ikivireä kulttiklassikko jaa. Kaksi kolmesta ei ole lainkaan huonompi suoritus pahimmassa teini-iässä olevalta System Shock 2:lta. 14-vuotias voi toimia esikuvana, vaikka ei laulaisikaan skeittitempuista.

Aleksandr Manzos

 

Pimp your system

Kysymys: Mikä on parempi kuin System Shock 2? Vastaus: System Shock 2 modattuna!

     SS2:n ympärillä puuhastelee pieni, mutta vireä modiyhteisö. Edes tiukkojen puristien ei kannata lähteä avaruusseikkailemaan perusversiolla, sillä oikeilla modeilla saa parannettua kokemusta ilman, että kaanonista poiketaan merkittävästi. Näillä ohjeilla pääset alkuun.

     SS2Toolia lukuun ottamatta modit asennetaan puremalla ne pelin sisäiseen DataPermMods-kansioon. Huom! Tuplavarmista, että et pura modeja erillisiin kansioihin, vaan yhteen ja samaan läjään.”Joku” pelasi puolet pelistään huomaamattaan suttuisilla aseilla… Jotkut tiedostot saattavat kirjautua yli, mikä on ihan normaalia. Käytä aina modien uusimpia versioita.

1) Asenna System Shock 2 haluamaasi kansioon, mutta EI Program Filesiin.

2) Aja SSTool, joka päivittää pelin uusimpaan epäviralliseen versioon ja mahdollistaa kunnon modituen.

3) Straylight ADaoB korjaa kasan kummallisuuksia ja bugeja, sekä tasapainottaa pelattavuutta muutenkin.

4) Four Hundred lisää tarkemmat ympäristötekstuurit.

5) Vurt’s Hi-Res Space Textures lisää nätimmän avaruuden.

6) Rebirth vaihtaa vihollismodelit uusiin.

7) Tacticool tekee saman aseille.

8) SHTUP lisää tarkemmat objektitekstuurit.

9) SHMUP vaihtaa alkuperäisen soundtrackin parempilaatuiseen.

10) Game on!

Latauslinkit näihin löytyvät osoitteesta www.systemshock.org. Samasta paikasta saa käsiinsä myös liudan muita modeja, jos tuntuu, että kakkoskierrokselle haluaa vähän ekstraa päivitetyn peruspelin rinnalle.