Saapuipa aamuna muutamana kirje, joka ilmiselvästi kaipaa kommentointia, varsinkin kun siinä hartioilleni taas kerran istutetaan konerasistin kurjaa kaapua.
Jarno Tuomainen pistää minut tilille siitä, että Harrier Assaultin ja Reach for the Skiesin arvosteluissa väitin kuulopuheiden perusteella, että Amiga-versiot ovat hitaita ja epäpelattavia. Käyttääkseni Jarnon omia sanoja:
"Nnirvi, eikö sinulle ole koskaan opetettu että kaikki arvosteleminen tapahtuu konkreettisin todistein. Kuulopuheiden ja toisen käden tietojen mukaan arvostellen ei tule lasta eikä pa*kaa. Vai pääsikö herralta jo unohtumaan samassa lehdessä ollut juttu V niinkuin väärennös, jonka itse kirjoitit. Siinä teikäläinen arvostelee ulkomaisia lehtiä, että ne arvostelevat pelit ennen kuin ne on julkaistu, herra Nirvipä arvostelee pelejä, vaikkei koskaan edes olisi nähnyt kyseistä tuotetta, huh huh..."
Uh, tuota, "syytön". Nimittäin kyseiset pätkät eivät edes yrittäneet olla arvosteluja, vaan pohjautuivat muiden lehtien tuomioihin sekä muista lähteistä (kommentit tietoverkoissa yms.) saatuihin tietoihin.
Koska en itse ole saanut enkä nähnyt Amiga-versioita, pistin ne nimikkeen "kuulopuhe" alle. Syy, miksi yleensä turvauduin toisen käden tietoihin, ei missään tapauksessa ollut Amigan mollaaminen, vaan nimenomaan amigistien varoittaminen.
Siiten Jarno tarttuu toiseen aina silloin tällöin esiin tulevaan asiaan: "Eikö sille Nirville voi paukuttaa (mieluiten vasaralla) kalloon, että on olemassa muitakin Amigoita kuin A500. Arvostelkaapas PC-pelit 8 Mhz:n 286:lla, niin saatte samanhintaisen ja samantehoisen kokoonpanon kuin A500. Eikö olisi tasapuolisuuden nimissä järkevää, että jos PC-pelit arvostellaan 486/50 Mhz:llä, niin Amiga-pelit arvosteltaisiin muillakin kokoonpanoilla kuin perus-A500/600:lla, esimerkiksi A1200/4000:lla."
Käytännössähän Amiga mielletään Amiga viissataseksi, jo lukijatutkimuksessamme ilmeni, että muiden Amigoiden omistajia on häviävän vähän. A1200 on jo tietysti lisätty listaan, nyt kun se lopulta on maassa. A500 riittää lähes jokaiseen ilmestyvään uuteen Amiga-peliin, päinvastoin kuin 286, sillä yhä useampi ja useampi peli vaatii 386SX:n edes toimiakseen. A1200:n yleistyessä tilanne Amiga-maailmassa liukunee pikkuhiljaa samaan suuntaan.
Ja Jarno päättää kirjeensä "Ei ole ihme, että maailmassa on konesota PC:n ja Amigan välillä, kun maailmasta löytyy tuollaisia Nirvin kaltaisia kusipäitä. Toivottavasti meni paksuun kalloosi." Että eipä ole paljon toivoa Balkanilla, Beirutissa, Pohjois-Irlannissa ja Lähi-Idässä, jos sotien syttymiskynnys on tätä luokkaa. Missä vaiheessa on konesotaa yritetty lietsoa, jos saan kysyä?
Asiasta kolmanteen: varmasti joukko amigisteja pyörittelee tätä numeroa käsissään ja ihmettelee, mikä ihmeen Sierra/ PC-strategia/PC-huonopelinumero tämä onkaan, kun Amiga-pelit kirjaimellisesti loistavat poissaolollaan. Jostain oudosta syystä Amiga-pelit ovat olleet todella kiven takana: isompien firmojen projektit ovat myöhässä ja pikkutalojen tuotteita (Thalionin Lionheart muun muassa) ei maastamme ole löytynyt. Veikkaamme, että asia liittyy 1200:seen, eli koneen yllättävä suosio aiheutti sen, että pelit myöhästyvät, kun ne hiotaan myös isossa siskossa toimiviksi.
V -- tarina jatkuu
Kun X-Wing sitten kerran tuli, niin edellisen numeron seurantana: olisinko päässyt kuin koira veräjästä vaiko jäänyt nolosti kiinni?
Kärähtänyt olisin. Pelikuvista olisi puuttunut muun muassa tutka, ja näytöt olisivat olleet tyhjiä. Etukäteen en olisi millään pystynyt ennustamaan sen enempää tehtävien rakennetta, määrää kuin vaikeustasoakaan. Vaikka Farlander Papers puhui energianjakelusta, sen merkitystä (samoin kuin muita X-Wingin erikoisominaisuuksia) olisi myös ollut vaikea ennustaa. Ei se epärehellisyys siis olisi kannattanut.
Ja ihan ennakkoon: vaikka väitinkin X-Wingiä vaikeaksi, pelasin sen kyllä rehellisesti läpi, että jätetään "itkupilli pilipalilentäjä" -kirjeet lähettämättä.
