Ottaen huomioon, kuinka suosittuja militääriräiskinnät vieläkin ovat, ihmettelen, mitä tapahtui taktisille räiskinnöille, militääriräiskinnän kantaisille? No, niille tapahtui brändin jalostaminen laajemmille kohderyhmille.
Sateenkaaripeli
Alan pioneerissa Rainbow Sixissa laadittiin tarkka ennakkosuunnitelma, sillä tarkoitus oli pelastaa panttivangit tai purkaa pommi, ei vain tappaa kaikkia.
Tunnusmerkkejä oli tietty realismi, kuteen aseen, rekyylin ja liikkumisen vaikutus osumiseen. Osumien tappavuutta nostamalla rento rynnäköinti on pakko muuttaa varovaiseksi etenemiseksi ja kulmien takaa kyttäykseksi, koska joka luoti saattoi tappaa. Jos tehtävä oli vaikka panttivankien pelastamista, se vaati yleensä useiden ryhmien käyttöä ja koordinointia.
Rainbow Six konsoloitiin pelissä Rainbow Six: Lockdown, ja se sarja oli sitten siinä. Alkuperäisen pikkuveli, avoimeen maastoon sijoittuva toiminnallisempi Rainbow Six: Ghost Recon selvisi konsoloinnissa vielä puolitaktisena PC-versiona ja elää jonkinlaista varjoelämää myös free 2 play -peleinä, mutta vakavasti otettava taktisuus on historiaa.
Häviämiseen vaikutti sekin, että Rainbow Sixeissa on nykyään niin paljon militäärishoottereiden geenejä, että se oli herkkä ensin Counter-Strikelle ja myöhemmin Battlefield- ja Call of Duty -virukselle.
Kytät kovina
Taktisen räiskinnän kruununjalokivet ovat Sierran pelit SWAT 3 ja SWAT 4, koska niissä toimii melkein kaikki. Yksi tai kaksi SWAT-tiimiä suorittaa realistisen oloisia poliisitehtäviä. Tappamisen asemasta epäillyt yritetään pidättää, mitä ei helpota kentissä pomppiva siviiliväestö.
Erinomaisesti hoidettu käskytys ja molemmin puolin erinomainen tekoäly tekevät näistä kestoklassikoita ja roolimalleja. Ainoa vika on vastustajien paheneminen loppua kohti, jolloin peleihin alkoi tulla turhan paljon räiskintäpelin makua.
SWATin joutsenlaulu oli konsoliturhake SWAT Global Strike Team (2003).
Nyt taktiselle areenalla astuu kaksi vanhaa yrittäjää. Takedown yritti jo viime vuonna, ja Insurgencykin aloitti kauan sitten Counter-Striken modina.
Takedown: Red Sabre
TAKEDOWN
Kun Christian Allen pudotteli Kickstarterissa taktisten klassikkoräiskintöjen nimiä ja ominaisuuksia, raotin innolla kukkaroani. Rahoitus onnistui ja Allenin firma Serellan alkoi hommiin.
Viime vuoden lopuissa Takedown ilmestyi, ja se olikin varsinainen pelipommi. Lähinnä early access -peliä muistuttava Takedown oli häiritsevän buginen, ja taktisuudessa mentiin hyvä jos Counter-Striken tasolla. Edes sisäinen optimistini ei nähnyt ainesta siihen etä pelistä koskaan tulee mitään.
Sittemmin Serellan on omasta pussistaan maksanut päivityksen poikineen. Törmäsin haastattelun, jossa Christian Allen valitteli tapahtunutta ja toivoi, että kunnostetulle pelille annettaisiin vielä toinen mahdollisuus.
Ainakin peliä on yritetty tosissaan levittää. Alkuperäisen omistajat saivat toisen kappaleen lahjaksi jaettavaksi, ja Steam-alessa peliä myytiin puolellatoista eurolla. Takana oli selvästi toive, että pelille saataisiin terveen kokoinen pelaajapohja.
Joten hellyin ja asensin pelin uusiksi.
Toinen otos
Jos nyt lähden ilon kautta liikkeelle, niin paljon perusärsyttävää on korjattu, kuten varustekokoonpanojen tallentaminen ja vastaava. Siinä mielessä Takedown muistuttaa jo normipeliä.
Lipas tippuu taas yksinpelissä. Tyypillisessä tehtävässä jossain on panttivankeja (tai pommi tai jotain). Taktisesti valitaan toinen sisäänmenopaikoista ja sitten mennään kuin räiskintäpelissä.
Meinaan jos taktisesti yrittää niin huonosti käy. Tiimi kulkee takana kuin köyhän talon sikakytät, eikä niitä voi komentaa kuin tuli vapaa – tuli vangittu -akselilla. Teköäly on ehkä jonkin verran parempaa kuin aluksi, mutta ei se vielä osaa kotiin kirjoittaa, satunnaisia teroja jaksetaan ampua. Mitään käsitystä suojasta omilla ei ole. Merkillistä kyllä, terot tuntuvat pykälän fiksummilta ja pakenevat suoralta tulilinjalta.
Moninpelin testaaminen oli vähän nihkeää, kun parhaimmillaan löysin kaksi serveriä. Toisessa oli usein tilaa, mutta se oli jenkkiserveri ja pingit sitä myöten. Euroserveri taas oli aina täynnä, mikä tarkoittaa 12 pelaajaa. Kerran, pari pääsin peliin ja sorry vaan Christian, ei tämä vakuuta.
Mikä tästä tekee taktisen räiskinnän? Rekyylin mallinnus? Panttivangit? Tekoälytiimi? Täysin hyödytön kulman takaa kurkistelu, joka ei auta itseä yhtään mutta antaa isomman maalin viholliselle?
Take Downilla on arvoa vain kamujen kanssa kooppina, jolloin Xbox Live-versiota ehkä, ehkä, kannattaa harkita.
Serellan yrittää parhaansa, se ei vain riitä.
60
Take Down: Red Sabre
Serellan
Minimi: Core 2 Duo 2GHz/ 2 Gt RAM, DX 9.0c-yhteensopiva näyttökortti
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX560 Ti (1GB GDDR5)
Moninpeli: 2–12
Ikäraja: 16
Insurgency
TOSIPELIEN KANSANNOUSU!
Kuten kaikki tiedämme, Call of Duty on leluräiskintää ADHD-kakaroille ja brogamereille. Battlefield oli paras ennen kuin massat löysivät sen ja peli tyhmennettiin.
Propelaajat huokailevat ja jatkavat Counter-Striken pelaamista, kuten he ovat tehneet jo vuodesta 2000. Peliä aina välillä päivitetään, Counter-Striken uusin versio on vuonna 2012 julkaistu Global Conflict. Ajan tasalla pysymisen ansiosta Köyntteri jatkaa oman sukuhaaransa tunnetuimpana, vahvimpana edustajana, ja de_dust elää ikuisesti.
Insurgency on veistetty samasta puusta. Siitä kovien miesten kovasta puusta, jossa pelaajalla ei ole turhia apuja ja vain yksi henki. Tai ei ainakaan salamannopeaa jälleensyntymistä.
Jos olet itkenyt taitoräiskinnän perään, Kansannousu kuivaa kyyneleesi.
Miehet eivät apuja kaipaa
Insurgency on itsenäinen, kaupallinen versio palkitusta Counter-Strike-modista. Insurgencyssa pelaajia ei kosiskella avattavilla kamoilla, kaikki on käytössä heti. Aseistus riippuu tasan siitä minkä luokan valitsee joukkueessaan. Tai ehtii valitsemaan, sillä luokat on valmiiksi määrätty ja nopeat vievät parhaat. Balanssiautistien kiusaksi tiimit ovat asymmetriset.
Nokkelana ominaisuutena pelaajalla on kymmenen supplypistettä, joilla pelihahmon varustusta voi säätää. Jätänpä pois pistoolin ja kranaatit, ja sijoitan niiden pojot parempaan tähtäimeen ja etukahvaan! Systeemi on itse asiassa tosi näppärä!
Kenttiä on tusina, viitteellisinä taustoina sellaiset suositut sotilasturismikohteet kuin Somalia ja Afganistan. Aseissa on tietysti pyritty siihen kuuluisaan realismiin, ja meno on armotonta. Tai sitten se on kyttäilyä, jossa ei näe ketään, ja sitten matsi onkin ohi. Tai sitten kyllästyy, lähtee etsimään vaaroja ja löytää sekä ensimmäisen että viimeisen heti seuraavan nurkan takaa.
Peruspelimuotoja on yhdeksän, jaettuna kolmeen ryhmään. On niitä tuttuja peruspelimuotoja team deathmatchiin ja pisteiden valtailun/tuhoamiseen liittyen. Ja sellainenkin reliikki, jossa kohteen pitää selvitä hengissä A:sta B:hen. Jälkiruoaksi tarjotaan vielä kooppia.
Perusjutut ovat kaikissa samat: ruudulla ei mitään muita apuja, paitsi että oman puolen miehillä nimi leijuu päällä ja tiimikaverit on merkitty värillä. Insurgencyssa(kin) yhteen pelaavat voittavat.
Kädenojennuksena meille kädettömille Sustained Combatissa voi vielä spawnata matsin aikana takaisin, yleensä elämiä on se perinteinen yksi.
Miehet eivät minua kaipaa
Tuota noin. Kokenut peliarvostelijan silmäni tajuaa vaivattomasti että Insurgency on lajissaan laatutyötä. Arpinen peliharrastajan sydämeni ei vain värise, ei tunne- eikä addiktiotasolla. Eikä edes siksi että olen umpipaska, kyllä tapoin melkein yhtä paljon kuin kuolin, sillai vähän väljemmin tulkittuna. Insurgency on selvästi suunnattu kilpailuhenkiselle pelaajalle, ei kaltaiselleni Battlefield-vässykälle jota motivoi kun saa auki uusia leikkiaseita.
Pelasin aikoinaan Counter-Strikea enemmän kuin oli terveellistä, pitkälti siksi että mitään vastaavaa ei ollut, vain quakemaista sinkohippaa. Muistan myös kaikki erilaiset, lopulta unohtuneet modit Counter-Strikeen. Tältä ajalta on peräisin iskulause ”Kuin Counter-Strike, mutta parempi”.
Se soi korvissani koko ajan kun osallistuin Kansannousun taisteluihin. Counterin piru vain on lajissaan niin täydellinen, että siihen on paha lisätä mitään.
80
Insurgency
New World Interactive
Minimi: Core 2 Duo E6600 tai Phenom X3 8750, 4 Gt RAM, DX 9.0c-yhteensopiva näyttökortti
Moninpeli: 2-32
