Tales of Phantasia (GBA)

Vuonna 1994 Super Nintendolle (SNES) julkaistu Tales of Phantasia on Namcon tärkeimmän rooliseikkailusarjan ensimmäinen osa. Phantasian tarinat ilmestyivät aikoinaan vain japanissa, joten GBA-uusintajulkaisu on länsimaiden ensi-ilta. Sarjan tavaramerkit eli tosiaikainen taistelu, elementaaliolennot ja ruokafiksaatiot näkyvät jo Tales of Phantasiassa.

Kupletin juoni tuntuu kovin tutulta. Sankaripoppoo viuhtoo pitkin ja poikin erilaisten hirviöiden kansoittamia fantasiamaita. Jos puhti uhkaa loppua, mennään lähimpään kylään lepäämään ja ostetaan parempia varusteita.

Näpsäkkä tarina on varsin rankka kokonaisuus. Sankarit loitsitaan sata vuotta menneisyyteen, jolloin maailmaa uhkaavan kuolemattoman kuningas Dhaoksen päihittäminen on vielä mahdollista. Juonenkäänteisiin sisältyy sotaa, massamurhia ja läheisten kuolemia. Juonen jouhevuus kärsii ikälopusta tekniikasta. Lyhyet tekstijupinat, yksinkertaiset musiikit ja miniatyyrianimaatiot eivät pysty luomaan tunnelmaa. Ahtaat valikot ja viesti-ikkunat ahdistavat kaikkialla, mutta rajallinen tila pitää onneksi turhan teinilätinän minimissä.

Satunnaisesti tyhjästä ilmestyvät vastustajat murjotaan maan rakoon tosiaikaisissa kahakoissa. Miekkamies Cress noudattaa iskukomentoja suoraan, muut toimivat teköälyn tahtiin. Taukovalikon kautta räplätään esineitä tai pakotetaan joku sankari käyttämään tiettyä kykyä. Loitsut katkaisevat ikävästi toiminnan, sillä tappelupukarit jäykistyvät paikoilleen kunnes animaatio rullaa loppuun. Pelaajasta riippumattoman tökkimisen takia tiukat matsit ovat tuskallisia kokemuksia.

Tummasävyiset ja taitavaan rasterointiin tukeutuvat maisevat ovat puhdasta SNES- ja Amiga-nostalgiaa. Tällaista pikselintarkkaa jälkeä tehtiin silloin ennen, kun graafikoilta vielä vaadittiin kohdealustan erikoisuuksien tuntemusta. Rajallisen GBA-tekniikan ansiosta kokonaisuus natsaa PSP:n Tales of Eterniaa paremmin yhteen.

Tales of Phantasia on pääosin viihdyttävä rooliseikkailu, jonka tekniikka ei ole kaikilta osiltaan enää tätä päivää. Samaa voi tosin sanoa melkein jokaisesta GBA-pelistä.

78