Toisin kuin videopelaamisen juoksuhaudoissa myllertävät kollegani, minusta on kivaa teoretisoida ylevissä sfääreissäni. Taannoin maalasin piruja seinille ja tapoin konsolibisneksen vuoteen 2008 mennessä. Tein kaksi pahaa virhettä, joista toinen liittyy luetun ymmärtämiseen ja toinen PC:n elossapysymisen pitämiseen itsestään selvänä.
Konsolituhovisioni mukaan seuraava konsolisukupolvi on viimeinen, koska ne ovat ilmestyessään kalliita, eikä niitä osteta, koska niillä ei ole pelivalikoimaa ja niistä puuttuu DVD-toiston tasoinen porkkana. Dramaattisesti kasvavat kehityskustannukset vetävät pelien hinnat lähelle sataa euroa, jota nykypeleihin vielä täysin tyytyväiset pelaajat eivät maksa. Lisäksi pakollinen, lisääntyvä varman päälle pelaaminen tekee peleistä ennätystasapaksuja.
"Miksi tämä ei muka koske PC:tä!", huusivat vihaiset kyläläiset ja heiluttivat talikon muotoisia padejaan.
Jekkehai ja kurkopari
PC-peliskene on leikki, jossa telmitään osittain täysin erilaisilla säännöillä kuin muodikkaassa konsolibisneksessä. Jälkimmäinen on rulettia, jossa näkyvästi otetaan isoja riskejä isojen voittojen toivossa ja myös panokset ovat isoja. PC-bisnes on enemmän takahuonepokeria, jossa välillä vedetään pöytä täyteen pelimerkkejä, mutta muuten meno on vaatimattomampaa.
@Teksti:PC:n kaupallinen arvo on konsoleihin verrattuna naurettavan vähäinen. Laajakaistan yleistyessä sekin vähäisyys hupenee kuin moraali hallituksessa. Lisäksi, jos PC:n piskuisesta pelimyyntiviipaleesta poistettaisiin ihan omalle kohderyhmälleen menevä Sims-brändi, mitä jäisi jäljelle?
Uutta PC-sukupolvea ei tarvitse pakkomarkkinoida muutaman vuoden välein, koska PC ei ole pelikone, se on kotitalouskone, jolla voi pelata. Kanta on jo olemassa ja sille kannattaa tehdä pelejä. Se, että hölmöjä vedätetään ostamaan auton hintaisia 3D-kortteja, on aivan eri juttu kuin yritys istuttaa uusi laitekanta.
Raha rajoittaa
Kasvavat tuotantokustannukset heijastuvat PC:n kärkipeleihin, sellaisiin kuin Half-Life 3, Doom 4 ja sillai. Mutta kaikki PC-pelit eivät ole kärkipelejä, ja PC:lle kannattaa tehdä pelejä, koska sille voi tehdä pelejä. Kuka tahansa.
Konsolibisneksen Akilleen kantapää on täydellisesti puuttuva vaihtoehtotuotanto. PC-puolella on share- ja freeware-yrittäjiä, pieniä ja keskisuuria pelifirmoja. Konsoliskenestä puuttuu jopa kokonaan sellainen tärkeä pelintekokoulutuksen muoto kuin modien tekeminen ja jopa omien kenttien tekeminen.
Vain oikealla pelifirmalla on rahaa tehdä edes vaatimaton PS2-peli, sillä niitä ei voi tehdä ilmaiseksi. Sonylta hankitaan kehitystyökalut, Sonylta ostetaan lisenssi eli oikeus tehdä peli ja Sony vielä monistaa suurimman osan pelilevyistä, tuskinpa kovin kilpailtuun hintaan. PC-peleille tällaisia pakkomaksuja ei ole. Ei ole sattumaa, että konsolipelit maksavat 60-70 euroa, PC-pelit 40-55 euroa.
"Mutta eihän tuollaisella näpertelyllä ole taloudellista merkitystä", nillittää moni pelibisneksen loinen, jonka pikku egoa sivelee olla pieni ratas suuressa mahtavassa koneistossa. Pelijumalatar Lara Croftia julkaisevan Eidoksen ja pikkupiirin strategiapelejä julkaisevan Matrixin ero on siinä, ettei jälkimmäinen ole konkurssikypsä ja ilmoittanut olevansa myytävänä.
Suurin osa ilokseni pelaamistani peleistä on juuri niche-pelejä ja niiden julkaisemisella näyttää pysyvän hengissä. Ainakin Battlefront, Matrix Games ja Shrapnell Games ovat vielä pystyssä ja julkaisevat pelejä tasaiseen tahtiin. Jos niiden strategia- ja simulaatiopohjainen tarjonta ei kiinnosta, niin se on voi voi. Pelikulttuuri ei ole vain sitä, että pelataan GTA: San Andreasta ja uusinta Blizzardin peliä. Terve pelikulttuuri on sateenvarjo, jonka alla riittää pelejä laidasta laitaan, Simsistä Steel Beastiin, Starcraftista Grigsbyn eepoksiin.
@Väliotsikko 1:Idän peli ihmepeli
@TekstiTasan:Teoriassa siis PC-pelaaminen jatkuu niin kuin tähänkin asti. Nimikemäärä on vähentynyt ja niistäkin suuri (ja jatkossa vielä suurempi) osa on konsolikäännöksiä, hyviä ja huonoja. Ikävä kyllä tekijöiden rivit harvenevat huolestuttavasti. Tänä vuonna nurmea on ehtinyt purra jo Ion Storm Austin (Deus Ex, Thief III) ja roolipelien täyttymätön lupaus Troika.
@Teksti:Jokaisen inhottavan pikku warepellen kannattaa muistaa, kuinka hiuskarvan varassa PC:n peliskene roikkuu. Massiivimoninpeleillä, 3D-räiskinnöillä ja toimintanaksuilla voi kyllä täyttää sorakuoppia. Vähänkin ja siis todella vähänkin marginaalisemmat genret, vaikka toisen maailmansodan lentosimut, roikkuvat yhden ainoan esitaistelijan varassa, tässä tapauksessa IL-2:n.
Kun lännessä viisas pelintekijä tekee mieluummin PS2:lle Halinallepeliä kuin PC:lle Ultima Underworld 3:sta, on onni, että PC-pelaamisen pelastajat löytyvät Itä-Euroopasta. Soldiers, IL-2, Operation Flashpoint, Vietcong, Silent Storm ja monet muut rakkaudella ja taidolla tehdyt projektit ovat pelejä, joita lännessä ei osata tehdä, haluta tehdä tai suostuta rahoittamaan. Tai jos tehdään, ei todellakaan samalla antaumuksella ja omistautumisella kuin idän koodaajasankarit. Kun konsolit valloittavat Itä-Euroopan, se on sitten siinä.
Suomen romahtanut PC-pelimyynti näyttää korreloivan suoraan halvan laajakaistan ja BitTorrentin lisääntyvän tunnettavuuden kanssa, sillä maailmanlopun merkkejä varsinaisen PC-pelaamisen kuolemasta ei näy. Mitä tapahtuu kun muu maailma seuraa perässä?
Siksi kannatan Steamia ja vastaavia ratkaisuja ehdoitta, vaikka niissä ongelmia vielä onkin. Parempi fasistinen valvontakulttuuri kuin piratismin tappama pelikulttuuri.
Pelataanko monopolia?
Konsoleilla on se mainio etu, että niillä on takataskussa leegio japanilaisia pelitaloja. PC kärsii suoraan länsimaisten pelifirmojen yrityskuolemista ja alan monopolisoitumisesta. Eidos on jo ilmoittanut olevansa myynnissä. Atari on selvästi pulassa, sillä konsoli-Driver 3 julkaistiin raakana, Civ-lisenssi myytiin Take Twolle ja nyt firman mainosrumpu toitottaa Act of Waria, joka voi olla hyväkin peli, mutta myös täysin tuntematon.
Pelottavaa ja suuntaa-antavaa on Ubi Softin mahdollinen tulevaisuus. Electronic Arts jahtaa firmaa tosissaan ja vaikka Ubilla menee hyvin, EA pystyy ostamaan sen. Historian valossa voi ennustaa, että jos näin käy, EA pitää myyvät brändit (Rainbow Six, Prince of Persia) ja dumppaa loput (IL-2).
Take Two, Vivendi, Activision ja Codemasters näyttäisivät olevan hyvällä tolalla. Microsoftin kiinnostus PC-markkinoihin on harmittavan vähäinen. Tosin suurten pelaajien meininki alkaa olla niin suurellista, että se yksistään on lopun aikojen ennusmerkkejä. Yksinoikeuksia ostellaan, puhutaan, jotta laajennetaan peleistä vielä isompiin bisneksiin. Kuka muistaa vielä sellaiset voittamattomat pelifirmajättiläiset kuin Virgin, U.S. Gold ja Ocean?
Peliteollisuus etenee konsoleiden ehdoilla. Myöhemmin keväällä paljastuvat uusien konsoleiden aseet, mutta tulevaisuus on tuntematon. Ehkä pelaamisen seuraava painopiste onkin mobiilipelaaminen, ehkä Nintendon ennennäkemätön keksintö tuottaa pelaamisen uuden vallankumouksen. Ehkä EA innostuu elokuvabisneksestä ja sen peliosasto sirpaloituu kuin Neuvostoliitto aikoinaan. Ehkäpä kymmenen kilometrin mittainen emäalus asettuu kiertoradalle ja kieltää totaalituhon uhalla kaikki muut pelit paitsi Atari 2600:n ET-pelin.
Tapahtui mitä tapahtui, torakan lailla hengissä pysyvä PC-peliskene katselee vierestä voitonriemuinen katse kylmissä hyönteisen silmissään.
PC ei alustana kuole ennen kuin kuin sille on oikea vaihtoehto (siis muuten kuin pelimielessä) ja niin kauan kuin PC elää, sille tehdään pelejä. Jollei Metal Gear Solideja, niin ainakin Dangerous Waterseja tai Laser Squad Nemesiksejä, Babylon Projecteja ja Silent Stormeja.
Sen verran kannattaa olla kaukaa viisas, että lopettaa Mac-pelaajien pilkkaamisen.
