Sähköpostia voi käyttää muuhunkin kun pornomainosten lukemiseen. Sillä voi pysäyttää liittoutuneiden etenemisen, tappaa kokonaisen rodun sukupuuttoon tai näyttää typerille atlantislaisille, että epäkuolleet ovat erimiehiä.
Jenkkisotilaiden tai avaruusjääkäreiden leikkitappaminen tyhmän nettinimen suojissa, banaaleita "I ownz"eja huudellen on hauskaa, mutta vaatii aktiivista kököttämistä koneen ääressä. Postipelien pointti on siinä, että niissä ei vaadita sen kummempaa sitoutumista kuin vuoron tekemistä ajallaan.
Avaruusimperiumin uusimpia selkäänpuukotuksia tai Laser Squadin taktisia kuvioita voi säätää rauhassa vaikka Cohiba Esplendido suunpielessä. Laser Squad Nemesis vaatii muutaman minuutin per vuoro, Space Empires IV voi loppupeleissä viedä tunnin. Pelit kestävät päivistä kuukausiin, eräänlainen ennätys on kulttipeli Emperor of The Fading Suns, jossa yksi peli voi viedä vuosia. Bonuksena postipeleissä sille tyhmälle klöntille, "aivoille", löytyy refleksejä monipuolisempaa työtä.
Play-By-E-mail-pelit, helpommin postipelit, eivät vaadi nuhapumppua kummempaa konetta, nettiyhteydeksi riittää modeemi ja toimiva sähköposti.
Postipelien periaate on yksinkertainen. Pelaaja lähettää vuorotiedoston, jossa ovat hänen käskynsä peliin. Hän saa takaisin tulostiedoston, josta näkee mitä tapahtui. Sitten taas käskytetään.
Ehkäpä tärkein motivaatio postipeleissä on se, että Counter-Strikessä vastustajan harmi tappion johdosta on lyhyt ja kevyt. Postipelissä voi tuhota kuukausien ajan huolella rakennetun korttitalon. Se tekee kipeää.
Kiivasta toimintaa
Postipelille on tiettyjä vaatimuksia: Pelin täytyy olla vuoropohjainen ja vuorossa täytyy tapahtua paljon ja nopeasti. Pelkkä END TURNin paukuttelu ei postipeliin sovi, mikä raakkaa vaikka Civilization III:n pois. Sen tempoa pitäisi kiristää ja paljon.
Alkuperäinen Steel Panthers edustaa PBEM-peliä sen alkeellisimmassa muodossa. Pelaaja 1 lähettää siirtonsa pelaajalle 2, joka lähettää siirtonsa takaisin pelaajalle 1. Pelissä pitää suurin piirtein arvata mitä vuorolla tapahtui, koska siinä ei ole lokia tai vuorovideota. Postishakissa on helppo pysyä kärryillä, koska siinä liikkuu vain yksi nappula vuorolla. Pantterissa niitä on kymmeniä, eikä niistä yleensä näy kuin osa.
Kunnon PBEM-peli tekee joko lokitiedoston tai videon vuoron tapahtumista. Jo Steel Panthers II:ssa oli alkeellinen video, jossa näkyi vihollisen vehkeily. Combat Mission ja Laser Squad Nemesis näyttävät vuoron minielokuvana, mikä on jotakuinkin paras tapa. Space Empires IV tekee vuoron tapahtumista lokilistan, joista pääsee suoraan tapahtumapaikalle. Se ei raportoi vastustajan tekemisiä.
Vuorotyötä tauotta
PBEM-pelit voivat olla joko kaksin- tai moninpelejä, ja niissä on kaksi tapaa hoitaa vuoromekaniikka.
Vuoropeleissä eli IGO-UGO-peleissä ("I Go, you go", "Minä siirrän, sinä siirrät") pelaaja 1 tekee vuoron, lähettää sen pelaajalle 2, joka tekee vuoron ja lähettää sen pelaajalle 3, ja ketjun viimeinen pelaaja lähettää sen takaisin pelaajalle 1, jolloin vuoro on pyörähtänyt. Jos vaikka pelaajat 1-3 hyökkäävät nelkkukelkun kimppuun, tämä voi olla jo raunio kun tulee hänen vuoronsa siirtää. Lisäksi ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki: jos nelonen on huono häviäjä, hän vaivihkaa lopettaa pelaamisen ja se peli on siinä.
Simultaanipeleissä kaikkien (tai kummankin) pelaajien vuorot käsitellään samaan aikaan. Vuorotiedostot kootaan yhteen paikkaan ja ajetaan vuoronpäivitysohjelma. Pelaajien käskyt toteutetaan samaan aikaan, eikä puuttuva pelaaja yleensä aiheuta ongelmia. Paitsi kun ihmistä paikkaava tietokone julistaa sodan kaikille ja hyökkää parhaan kaverinsa kimppuun.
Havainnollistetaan systeemien eroja kahdella tankilla. IGO-UGO:ssa tankki A voi liikkua näkyviin, ampua tankkia B ja hävitä horisonttiin ilman, että tankki B voi tehdä muuta kuin korkeintaan vastata automatiikalla tuleen. Simultaanipelissä tankit liikkuvat ja ampuvat realistisesti samaan aikaan, ongelmana on tietysti mitä tapahtuu, jos yllättäen draamaan astuu vaikka tankki A:n kaveri. Esimerkiksi Combat Missionissa yksiköiden reaktioista huolehtii tietokone ja pelaaja vetää suuret linjat.
Sotaa, sotaa, sotaa vain
PBEM-ominaisuuksilla varustettuja pelejä on leegio ja kaikissa soditaan. Jollei toinen maailmansota, fantasiataistelu tai avaruussota kiinnosta, ei muuta sitten löydykään. Vaan mitäpä sitä mies muuta tarvitseekaan.
Olen jättänyt pois sellaiset miehekkäät tosimiesten strategiat kuin Matrixin, (ilmaiset) War in Russia ja Pacific War: The Matrix Projectin plus HPS:n, TalonSoftin ja muiden pienten grognard-firmojen hardcore-sotapelit. Jopa.. ah... iki-ihanan Incubationin.
Jäljelle jää melkein jokaiselle sopiva selektio niin pari-kuin ryhmäpelejä, jotka ovat tarpeeksi yleisiä, että niille löytää myös pelaajia. Lähes jokaista pääsee tavalla tai toisella ilmaiseksi kokeilemaan, ainakin demolla.
Laser Squad Nemesis
www.lasersquadnemesis.com
Codo Games
Pelaajia: 2
Pelitapa: Simultaani-PBEM
Armotonta menoa
Aika: kaukainen tulevaisuus. Avaruusmariinit taistelevat Spawnia, alienmaista rotua vastaan. Helpottaakseen sodan taakkaa he kehittävät taistelurobotit, autonit, jotka tietysti kääntyvät herrojaan vastaan.
Jos X-COM saa mielihyvän väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, sen isien Julian ja Nick Gollopin postipeli Laser Squad Nemesis iskee varmasti. Se on Gollopien vanhan Laser Squadin äärimmäisen sulava postipeliversio, joka käsittelee joukkuetason taktista taistelua kiivaan tahdin takaavilla kartoilla. Laser Squad Nemesis on maailman nopeatempoisin PBEM-peli.
Laser Squad pistettiin tuotantokäyttöön heti kun se oli mahdollista, johtuen siitä, että Codo Gamesin on elettävä. Niinpä Laser Squad on päivittynyt noin kahden viikon välein. Bugeja pelissä ei ole, vaan päivitykset lisäilevät ominaisuuksia. Varsinaisen arvostelun säästän pelin lopulliseen versioon, jossa on kolme osapuolta, karttaeditori ja toimiva yksinpeli.
Kahden kauppa
Tällä hetkellä puolia on kaksi. Alienmaiset spawnit puuttuvat, mutta avaruusmerijalkaväki ja raskaat robottitaistelijat, autonit, voivat matsata toisiaan tai omiaan vastaan. Mariinit ovat hit-and-run-miehiä. Raskaalla laserilla varustettu komentaja, automaattiaseistetut gruntit, tarkka-ampuja, pomppivia pallokranaatteja mollauttava krenatööri ja lääkintämies ovat niiden yksiköt.
Autonien kuningas on A.I., raskaalla plasmakanuunalla varustettu robo, joka osaa korjata muita roboja. Ohjustankki voi tehdä mittavaa ympäristötuhoa, mutta kolmen ohjuksen makasiini rajoittaa käyttöä. Aseistamaton skanneri näyttää viholliset vaikka seinien läpi. Leijuva, nopea mutta heikko Hunter on priima tiedustelija ja Terminator on perussotilas. Kummallakin puolella on HQ (tukikohta), josta käydään hakemassa lisää paukkuja.
Pelin alussa saa 20 pistettä, joilla voi ostaa erihintaisia yksiköitä. Näiden pisteiden verran niistä saa myös tappopisteitä. Peli koostuu 10 sekunnin vuoroista ja kestää enintään 30 vuoroa. Pisteet ratkaisevat voittajan, joka sitten nousee tai laskee ladderissa eli top-listalla. Toistaiseksi sen kummempaa päämäärää tai porkkanaa ei Laser Squad Nemesis tarjoa.
Pelaaminen on hyvin automatisoitu. Tulostiedosto tulee sähköpostin liitteenä. Kun sitä napzauttaa, peli latautuu automaattisesti. Ensin katsotaan 10 sekunnin jännitysfilmi "Tiedän mitä teit viime vuorolla", sitten käsikirjoitetaan jatko-osa.
Tärkeimpiä käskyjä ovat liikkuminen ja erilaiset tulitusmääräykset: ammu maastoa, ammu sokkona, ammu tätä yksikköä sekä tärkeimpänä ampumasektorina tämä suunta. Paikoillaan yksiköt näkevät 360 astetta joka suuntaan, mutta huomion suuntaaminen yhteen suuntaan palkitaan nopeampana reagointina.
Erikoisuutena Laser Squadissa on esikatselutila, jossa käskyjen toimivuutta voi kokeilla ja hioa. Kaikkea ei kannata uskoa: vaikka previkassa kranaatti lensi aina ovesta sisälle, tositilanteessa se saakeli kimmahtaa seinästä keskelle omaa ryhmää.
Kun vuoro on valmis, hiiren naksauksella se lähtee automaattisesti LSN:n keskusserverille ja sieltä toiselle pelaajalle.
Mitä enemmän Laser Squadia pelaa, sen enemmän sitä rakastaa. Alun illuusio yksinkertaisuudesta häviää heti ensimmäisessä pelissä jotakuta osaavaa vastustajaa vastaan, vaikka käyttöliittymän oppii yksinkertaisempikin pelimies. Pelissä ratkaisevat taito, taktiikka ja onnistunut ennakointi. Muuta pahaa en keksi kuin että pelissä on vasta viisi karttaa ja kaksi puolta.
Pelaaminen maksaa 15 dollaria per puoli vuotta. Rekisteröity pelaaja saa kolme ratkaisevaa etua: ensinnäkin hän voi pelata ladder-pelejä ja ihailla nousuaan tilastoissa, toiseksi hän voi haastaa kenet tahansa, jolla on sähköpostiosoite ja joka asentanut LSN-clientin. Kolmanneksi hän voi lähettää yleishaasteen, joten peliseuraa löytyy helpommin kuin Brad Pittille tyttöjä sisäoppilaitokselta.
Huomatkaa, että kaikki raha menee lyhentämättömänä X-COMin isille, joilla on tarkoitus ilahduttaa pelaajia muun muassa Chaos Lordsin PBEM-versiolla. Jos se on puoliksikaan yhtä hyvä kun tämä viimeiset pari kuukautta minua riivannut loistopeli, niin voi onnea.
Laser Squad Nemesis sopii mainiosti ensipeliksi postipelien maailmaan.
Nnirvi
Combat Mission Gold
Big Time Software/CDV
www.battlefront.com
Pelaajia: 2
Pelitavat: TCP/IP ja PBEM, simultaani
Steel Panthers: World At War
Matrix Games
www.matrixgames.com
Pelaajia: 2 PBEM, 2-6 TCP/IP
Pelitavat: TCP/IP ja PBEM, IGO-UGO
Ruudinkäryä
Tervetuloa toiseen maailmansotaan. Combat Mission ja Steel Panthers: World at War ovat kuin saman mitalin kaksi puolta. Aiheena kummassakin ovat toisen maailmansodan taktiset taistelut. Ilmaiseksi jaettava Steel Panthers on perinteinen, ylhäältä kuvattu vuoropohjainen peli, Combat Mission käyttää 3D-grafiikkaa ja vuoropohjaisuutta yhdistettynä tosiaikaiseen tulosten näyttämiseen.
Sekä Combat Missionissa että Steel Panterissa onnistuu pelaaminen ihmistä vastaan niin vuorotiedostoja e-mailin kautta vaihtelemalla kuin suoraan netissä TCP/IP:nä. Edellinen on parhaimmillaan suuria skenaarioita sodittaessa, jolloin vuoroja voi rauhassa miettiä, jälkimmäinen taas pienemmissä yhteenotoissa. Peli sujuu hyvin samalla tapaa molemmissa, vaikka eroja onkin.
Ensimmäinen ongelma on peliseuran löytäminen. Jos kaveripiiristään ei saa vastustajaa rekrytoitua, apuun tulee internet. Peliseuraa voi etsiä niin Pelit.fi:n Pelitreffeistä kuin netin monista strategiapeleihin erikoistuneista laddereista. Combat Missionin pelaajalle sopivat vaikka Rugged Defense (www.rugged-defense.nl) ja Band of Brothers (http://stryker1.home.att.net).
Pantterin mukana tulee pelin oma Combat Net -apuohjelma, jolla etenkin TCP/IP-peliseuraa löytyy helposti. Lisäksi voi liittyä Matrix Gamesin oman Combat Commandin turnauksiin. Haki vastustajansa mistä vain, tulevan pelin asetukset kannattaa sopia mailitse tarkkaan ja huolella ennen kuin taistelun aloittaa.
PBEM-pelin luonti onnistuu molemmissa peleissä helposti. Huijaamisen estämiseksi kumpikin peli vaatii salasanan. Steel Panteria on mahdollista pelata hyvää kaveria vastaan ilman salasanaa: paina vain enteriä kun peli kysyy salasanaa. Sovi vastustajasi kanssa ennen peliä, mitä tallennuspaikkaa käytätte, jos pelaatte SPWAW:ia salasanojen kanssa. Tallennuspaikkaa ei voi enää pelin alettua muuttaa, ja sen on oltava molemmilla sama.
Steel Panterin suojatut tallennukset menevät hakemistoon /email, suojaamattomat hakemistoon /save. Combat Missionin kaikki PBEM-tiedostot ovat hakemistossa /pbem. SPWAW kertoo, mitkä tiedostot sinun pitää lähettää vastustajallesi.
Combatissa saat vapaasti nimetä vuorotiedoston, jonka aina lähetät eteenpäin. Saadut vuorotiedostot kopioidaan oikeaan hakemistoon (siis /save tai /email) ja peli jatkuu. Suojaamattomassa SPWAW-pelissä pelaajan täytyy itse muistaa tallentaa peli, kun lopettaa vuoronsa.
TCP/IP-pelissä Steel Panters on piirun monipuolisempi. Siinä missä Combatissa pelata voi vastakkain vain kaksi, voi SPWAW:ssa kentällä kohdata enintään kuusi pelaajaa, kahdella eri puolella. Molemmissa peleissä voi asettaa vuoroille aikarajan, ja lisäksi Steel Panters tarjoaa omat aikalisänsä, joiden määrän voi säätää.
Pelin luomisen periaate on kummassakin sama: toinen luo pelin halutuilla asetuksilla ja toinen liittyy siihen. Jos luot taistelun, peli näyttää ruudulla IP-osoitteesi, jonka annat vastustajallesi. Odota, että hän saa yhteyden ja aloita peli. Jos taas liityt peliin, painat vain join-nappulaa ja annat kaverisi IP-osoitteen.
Juha Kerätär
VGA Planets 3.0
Tim Wisseman
www.vgaplanets.com
Pelaajia: 2-8
Pelitavat: PBEM, simultaani
Stars!
Mare Crisium, LLC
www.crisium.com
Pelaajia: 2-16
Pelitavat: PBEM, simultaani
Space Empires IV (Gold)
Malfador/Shrapnel Games
www.malfador.com
Pelaajia: 2-16
Pelitavat: PBEM (TCP/IP), simultaani tai vuoro
Avaruusvaarit ja kuningas
Jostain tuntemattomasta syystä avaruusimperiumipelit ovat postipeleissä vakiokauraa. Lieneekö syy se, että alan tärkein pioneeri oli sellainen.
Tim Wissemanin VGA Planets (Pelit 7/1994) on PBEM-pelaamisen arvostettuja uranuurtajia ja ilmeisesti maailman suosituin PBEM-peli. Muinaisessa, esinettiläisessä BBS-yhteisössä pystyi ketterästi pyörittämään VGA Planetsia, ja peliä pelataan vieläkin. Tarvittavat ohjelmat, ohjeet, pelipaikat ja peliseura löytyvät osoitteesta www.vgaplanets.com
Yli kymmenen vuotta vanha peli oli aikaansa edellä. Peliä pystyi yhtä aikaa pelaamaan jopa 11 pelaajaa, ja vuorot käsiteltiin yhtä aikaa. Tämä oli aikoinaan vallankumouksellista, ja VGA Planets saattoi hyvinkin olla tekniikan isä.
Pelissä on yksinkertainen raaka-aine- ja rahatalous, tekninen kehitys tarkoittaa vain parempia moottoreita ja isompia aluksia. Taisteluissakin alukset matsaavat yksitellen.
Samaa tekniikkaa, mutta lipevässä Windows-muodossa, käyttää Mare Crisiumin Stars!. Sekin on ikämies, vuodelta 1995. Kahden entisen Microsoft-miehen avaruuspeli nosti pelaajamäärää, monipuolisti tekniikan kehitystä, lisäsi taktisen avaruustaistelun ja laivastot.
VGA Planetsia pelataan edelleen, mutta en suosittele sitä kuin peliin aikanaan jumittuneille veteraaneille. Planetsin ongelma on Wissemanin näkemys ergonomiasta. VGA Planetsin DOS-pääteohjelma oli hirveä, ja minun mielestäni sen Windows-versio oli vielä hirveämpi. Typerästi osa käskyistä annettiin aluksille kolmikirjaimisina Friendly Codeina, ja kun peli laajeni, koodirumba läiskähti yli reunojen. Itse pelasin sitä kokoelmalla erilaisia apuohjelmia: yksi planeettojen säätämiseen, toinen liikkumiseen ja loput erilaisiin spesiaalitarkoituksiin. Wissemanin vuosia tekeillä ollut VGA Planets 4.0 on betassa, mutta ihmismieli joutuu antautumaan sen sekavuuden edessä.
Stars! pakattiin sujuvaan, joskin täysin kliiniseen Windows-kuoreen ja sen pelattavuus ei ole juuri kärsinyt. Stars! on edelleenkin ihan harkitsemisen arvoinen peli. Ensinnäkin Empiren aikoinaan julkaisemaa Starsia saa halpapelinä Xplosive-sarjassa. Toiseksi sen shareware-versiota ei ole rampautettu pelikelvottomaksi. Peliseuraa löytää esimerkiksi aloittamalla etsinnän pelin kotisivuilta.
Starsin tekijät olivat julkaisemassa todella lupaavaa Stars! Supernovaa, kun tyhmä Empire veti maton alta pois. Supernova on nyt vuoden etsinyt julkaisijaa, joka maksaisi kehittelyn loppuun. Jonain päivänä se tulee, vannovat tekijät.
Mutta pinon kuningas on Space Empires IV (Gold) (Pelit 3/2001, 92 pistettä). Vaikka se kärsii vielä kliinisestä otteesta, pelimekaniikaltaan, pelattavuudeltaan ja varsinkin laajuudeltaan se on valovuosia kilpailijoitaan edellä. Prötöaluksista edetään, mikäli peli kestää tarpeeksi kauan, tähtijärjestelmiä kerralla tuhoaviin aseisiin. Tutkittavaa on niin paljon, että rodut oikeasti eroavat toisistaan (mikäli eivät lue samaa strategiaopasta). Erona vaareihin systeemistä toiseen liikutaan varppiporttien läpi, mikä luo peliin täysin erilaisen otteen. Space Empiresin demoilla ei voi postipelata, mikä on tyhmää, koska yksinpelinä se on kuin puhelinluetteloa lukisi.
Kaikissa peleissä systeemi on selkeä. Pelaajat lähettävät käskytiedoston hostille (ihmiselle tai täysin automatisoidulle ohjelmalle), tämä nakkelee ne pelihakemistoon, ajaa host-ohjelman ja postittaa takaisin tulostiedoston. VGA Planetissa vuoro pitää ensin purkaa ja käskytyksen jälkeen käsin pakata, Stars! ja Space Empires IV hoitavat homman automaattisesti.
Nnirvi
Dominions-Priests, Prophets and Pretenders
www.illwinter.com
Illwinter Game Design
Pelaajia:2-14
Pelitavat: PBEM, TCP/IP, simultaani
Taivaan Isään leikkimässä
Ruotsalaisen Illwinter Game Designin fantasiapeli Dominions - Priests, Prophets and Pretenders on moninpelinä epäilemättä parhaita fantasiastrategioita pitkään aikaan. Yksinpeli on hieman aneeminen, mutta TCP/IP- tai sähköpostipelinä Dominions hallitsee.
Tässä Master of Magicin perillisessä neljäntoista eri kansakunnan puolijumalajohtajat pyrkivät kohti todellista jumaluutta, päämäärää jonka voi yllättäen saavuttaa vain yksi ehdokas. Provinsseja valloitetaan ja käännytetään oman uskonnon £alle, uusia loitsuja tutkitaan, taikaesineitä taotaan ja niin edelleen. Eri rodut ovat jotakuinkin tasaväkisiä, mitä nyt epäkuolleiden kansoittama Ermor joutuu yleensä aina muiden silmätikuksi ja vesikansoja kuritetaan heti, kun nämä yrittävät saada jalansijaa kuivalta maalta.
PBEM-peliksi Dominions sopii vallan loistavasti. Siinä ei ole liikaa mikronysväystä, joten edes loppua kohden vuorot eivät veny liian pitkiksi. Tietysti useamman kymmenen provinssin yksikönrakennusjonojen säätäminen on aikaavievää puuhaa, mutta järkevästi etukäteen suunnittelemalla työmäärää voi vähentää merkittävästi.
Loitsujen tutkimus etenee myös itsestään, kunhan on muistanut määrätä velhot laboratoriopuuhiin. Siinä vaiheessa kun taikuutta tutkii sata eri puolille valtakuntaa ripoteltua velhoa, alkaa kaivata mahdollisuutta siirtää kaikki tutkijat kerralla toisen taikuusluokan pariin.
Muutaman vuoron missaaminen ei yleensä ole kovin fataalia, erityisesti jos on käyttänyt edes hiukan järkeä rakennusjonoissa, jolloin sotaväkeä valmistuu luppovuorojenkin aikana suunnitelmien mukaisesti.
Suurimpana puutteena pelissä ei ole käytännössä minkäänlaista sisäänrakennettua diplomatiaa, eli kaikki liittolais- tai kauttakulkusopimukset puuttuvat. Ystävyyden, yhteistyön ja avunannon nimissä voi toki lähetellä kanssapelaajille jalokiviä, kultaa ja taikaesineitä, mutta muuten kansakuntien välillä vallitsee joko sota tai rauha. Mahdolliset neuvottelut on oikeastaan pakko hoitaa sähköpostitse, sillä pelin sisäinen viestijärjestelmä on melkoisen kömpelö.
Demoversiolla on ihan mahdollista pärjätä rekisteröidyllä versiolla pelaaville, sillä yksiköiden kohdalla määrä voi korvata laadun, ja korkean tason loitsuja ei välttämättä maailmanvalloituksessa tarvitse, vaikka toki ne helpottavat asiaa. Erikokoisia karttojakin löytyy sen verran paljon, että Dominionsia voi yhtä hyvin pelata täysilukuisella 14 pelaajan porukalla kuin pienenä kaveriporukan välisenä yhteenottona. Postipeli on isoihin peleihin parempi ratkaisu.
Kaksinpeli ei sekään ole tarpeeksi pienellä kartalla yhtään pöljempi vaihtoehto, varsinkaan TCP/IP-pelinä. Pelaajat ottavat hostiin yhteyden, ja käskytiedostot siirtyvät suoraan hostille.
Peli sujuu todella nopeasti kunhan pelissä ei ole nysvääjiä (jolloin vuoroihin voi pistää aikarajan). Isonkin pelin alkukierrokset kannattaa pelata verkossa. TCP/IP-pelin voi milloin tahansa vaihtaa PBEM-peliksi ja toisinpäin.
Peliseuraa löysi ennen pelin kotisivuilta, mutta nyt toimivin on ircnetin #dominions-kanava. Pelit.fissä järjestetyt pelit ovat täyttyneet nopeasti.
Miika Sillanpää
