Tarpeetonta tavaraa

Yksi melkoinen ongelma tällä pelilehtialalla ovat niin sanotut mitättömät pelit.

Siis sellaiset, joista näkee heti, että tämä tulee vajoamaan tuntemattomuuteen viidessä minuutissa, koska vastaavia on satoja ja parempia. Tai sellaiset, joita ei ole edes suunnattu pelaajille, vaan jotka yrittävät olla interaktiivista viihdettä, vaikka puzzleilla terästettynä, mutta tekevät sen niin huonosti, ettei kukaan jaksa kiinnostua.

Tällainen yhdentekevä töhnä haittaa kaikkia: jälleenmyyjiä harmittaa, kun hyllyt notkuvat Deathkeep II:sta, minua ja muita oikeita pelilehtiä harmittaa hukata aikaa ja sivuja johonkin Urban Runneriin, ja Offensiven ostajaa harmittaa kun hän osti tämän mainion pelin.

Money talks

Olisi kiva tietää ihan tilastojen valossa, kuinka paljon näitä täysin tarpeettomia pelejä julkaistaan. Tässäkin numerossa niitä on leegio, mutta mistä niitä syntyy? Sikiääkö niitä Helvetin rikinhuuruisissa onkaloissa, missä itse Antikristus pahasti kätkättäen supattaa "AVI! Kohderyhmäajattelu!" ohjelmoijien korvaan, vai onko niistä vastuussa joku palikka, joka pääsi kehittelyosaston päälliköksi, koska oli hyvä myymään vakuutuksia edellisessä työpaikassaan?

Jonkun SSI:n Deathkeepin kaltaisen hirviön syntyhistorian ymmärrän hyvin. Tällä hetkellä tietokoneroolipelaaminen on täysin koomassa, ja Deathkeepissa on maaginen lyhenne AD&D. Varmasti ainakin käännöskulut saatiin takaisin, kun huonosti valistettu, pelien puutteessa nääntyvä ropejoukko osti peliä luullen saavansa edes edellisten AD&D-pelien tasoista viihdykettä. Reilu ahneus on kuitenkin ihan hyväksyttävä syy, vaikka vastapainoksi SSI kuittaakin melko kulauksen badwilliä.

Grafiikka kunniaan

Mutta entäpä Sierran Urban Runner, kuukauden malliesimerkki täysin tarpeettomasta pelistä? Miksi Sierra kuvittelee, että joku ostaisi sen?

Kerran Sierra oli synonyymi suosituille ja hyville seikkailupeleille, sitten Harmaat abduktoivat koko firman ja korvasivat johtoportaan omilla roboteillaan. Nämä luulevat ihan tosissaan, että joukko videolle kuvattuja huonoja näyttelijöitä halvoissa kulisseissa on parempi vaihtoehto kuin ammattitaitoisten graafikoiden käsin tekemä tietokonegrafiikka. Gabriel Knight II menestyi videosonnastaan HUOLIMATTA, ei sen ansiosta, ja siksi, että se oli hyvin kirjoitettu. Vaan Sierrapa tunkee markkinoille Plan 9 From Outer Space -tasoista interaktiivista viihdettä.

Luulen, että Sierraa(kin) vaivaa harhaluulo siitä, että tietokonepeleistä saadaan ihan oikeasti koko kansan viihdettä, elokuvien tyylin. Massojen miellyttäminen on virheistä pahimpia, oli ala mikä tahansa. Jos tuote on hyvä, massat mieltyvät muiden mukana (Command & Conquer), mutta jos tuote on massojen ehdolla tehty, se on todennäköisesti liian tyhmää jotakuinkin jokaiselle.

Järkikin jo sanoo, että pelin takaa pitäisi löytyä siitä henkilökohtaisesti innostunut ohjelmointitiimi, joka pelaa itsekin, eikä kuvittele että kohderyhmä koostuu hyperaktiivisista, lukutaidottomista 14-vuotiaista.

Korporaatio

Valitettavasti pelitalot ovat jo tarpeeksi isoja, että niissä syntyy isojen firmojen mekanismeja. Yhdentekevä tietokonepeli syntyy, kun pelitalon markkinointi pitää palaverin suunnittelu- ja kehitysosaston kanssa, tutkii Excelillä tehtyjä käppyröitä ja markkinatutkimuksia ja selvittää, millaisella trendillä nyt olisi kysyntää. Heitetään sekaan vielä asiantuntija, joka tietää mitä bulkkirahvas haluaa (pojalla on Nintendo), niin siinähän se jo onkin. Kun talosta vielä löytyy vapaa kuukausipalkkainen tekijätiimi niin vot! seuraava alennuskorien asukas aloittaa elämänsä. Enpä haluaisi pelata lopputulosta, mutta valitettavasti se on minun työtäni.

Hyvä esimerkki tällaisen prosessin hedelmistä ovat suomalaiset viihdeohjelmat: joko ylipitkiä sketsejä ikivanhoista vitseistä (ja laulua), tai joukko jätkiä vääntää naamaa kameran edessä hassuissa asuissa ja hokee vaikka "Apuva. Onk Väinöö näkynyt?" (ja laulua). Miksi? Koska kansa pitää siitä.

Esto päälle

Kuka pystyy vaikuttamaan näiden väärinkäytettyjen romppujen valumiseen markkinoille? Ohjelmoijat? "Mä oon vaan töissä täällä." "Pelit on tyhmiä, tekisin mieluummin CAD-ohjelmaa." Markkinointi? Markkinointi tekee mainoksia, ei se puutu muiden osastojen tekemisiin, eikä se välttämättä edes tajua, onko tuote hyvä vai huono.

Betatestaajat? Olettaen, että heitä joku yleensä kuuntelee, he ovat mielin kielin päästyään näin merkitsevään tehtävään, eivätkä halua vaarantaa seuraavaa tehtäväänsä, tai hukuttavat oikeat pointtinsa jonnin joutavaan narinaan ja merkityksettömistä pikkuasioista niuhottamiseen. "Deathkeepissä Magic Missile kuluttaa 1 magiapisteen liikaa!".

Lehdistö? Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lehdistä paistaa läpi se, että niitä tekevät katuojasta peliguruiksi nostetut, ehkä jopa jonkin verran pelanneet pojat. Heilläkin alkaa nopeasti keltaneste loiskua, kun he huomaavat, millaista valtaa käyttävät. Pelifirmojen kannattaa toki nuoleskella heitä, mutta kukapa heitä vakavasti ottaisi?

Kuka voi vaikuttaa? Jälleenmyyjät voivat tietysti raa'asti olla tilaamatta säläpelejä, mutta vaatii rutkasti ammattitaitoa arvata mitä kannattaa olla ottamatta, ja varman päälle pelaamisessa voi helposti mennä lapsi pesuveden mukana. Puhumattakaan, että niskuroijat on helppo tiristää ruotuun. "Emme me myy Red Alertia sellaisille, jotka eivät osta myös Interactive American Civil War featuring Tor Johnsonia."

Ainoa pelastus olet sinä, pelaaja. Vain sinä olet tarpeeksi riippumaton äänestääksesi lompakollasi, mutta se täytyy tehdä kokonaisvaltaisesti. Vaikka olisi kuinka köyhä opiskelija tai limainen periaatepiraatti, pitää ostaa ainakin se peli, joka todella tuntuu hyvältä. Ei siihen ole vaihtoehtoja. Money talks, bullshit walks. (Ja kyllä. Me Pelit-lehdessä ostamme myös pelejä, ihan kuin tavallinen kansakin. Mutta vain hyviä pelejä.)

Jipii! Maailma pelastuu ja julkaistaan enää mainioita ja loistavia pelejä, jihuuu!

Toki. Minä ja leegio tuttaviani olemme boikotoineet huonoja suomalaisia viihdeohjelmia jo iät & ajat. TV-Viikosta näkee vaikutuksen, eikä parempaan vaikutukseen pääse lompakkoäänestykselläkään. Vaan saapahan hyvän omantunnon siitä, ettei ainakaan minun markkojeni tähden julkaista Starlords of Midnight Cycle II:sta.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…