Jos luulit Teksasia konservatiiviseksi osavaltioksi, The Real Texas kertoo sinulle totuuden.
Voi pojat, mistä edes aloittaisin? The Real Texasin kaltaiset kummajaiset pakenevat tiukkaa määrittelyä, ja hyvä niin.
Pelin epävirallinen mainoslause kuuluu: ”Ultima VI kohtaa Zelda: A Link to the Pastin”. Mikä hämmästyttävintä, mainos pitää aika hyvin kutinsa. Tosin se jättää listasta pois Deadly Premonitionin unenomaisuuden, Minecraftin estetiikan, indiehuumorin ja piljuuna muuta asiaa.
Vaikka The Real Texasin blenderissä sekoittuu monta tuttua ainesosaa, se on erittäin omintakeinen kokemus. Mitä muutakaan voi odottaa peliltä, joka sijoittuu paikkaan nimeltä Strange, Texas?
Mitä tapahtuu todella?
Outous alkaa taustatarinasta. Leppoisaa cowboy-elämää teksasilaisella perintötilallaan viettävä Sam päättää lähteä lomalle nimenomaan Englantiin (ei Iso-Britanniaan). Saavuttuaan Rockinghamin ylelliseen kartanohotelliin Samille tapahtuu jotain outoa: Sininen portaali imaisee hänet toiseen ulottuvuuteen, jossa kaikki on enemmän tai vähemmän vinksallaan. Aluksi kaikki on epäselvää, mutta tarinassa on enemmän ytyä ja yllätyksiä kuin päällepäin näyttää.
The Real Texas etenee pääpiirteittäin kuin surrealistisempi, vähemmän lapsellinen Zelda. Ulkomaailmaa tutkitaan, luolastoja könytään, joka väliin on tungettu kevyttä taistelua ja puzzlenratkontaa. Vaikutteita ei piilotella. Yhdentekeviä Z-klooneja on maailma täynnä, mutta The Real Texas nokittaa lainaamalla myös vanhoja tietsikkaropeja. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti seikkailupelimäistä otetta ja, mikä ihaninta, vapautta tehdä mitä haluaa.
The Real Texasin maailma on yhden miehen hengentuotteeksi varsin mukavan kokoinen, avoin ja reagoi tekemisiin. Esineitä ei ole pultattu paikoilleen staattisiksi taustaobjekteiksi, vaan tuoleilla voi istua, patjojen alle kurkistella ja kasvimaalta voi nyhtää esiin porkkanoita. Leipää ei voi sentään itse leipoa, mutta muuten meno on ilahduttavan interaktiivista. Mukana on jopa parseri, jos tuntuu, että valmiit mahdollisuudet eivät riitä.
Nykypelejä vääntäessä unohtuu helposti millaista on, kun roolipeli ei pitele koko ajan kädestä. Oikeassa Teksasissa ei tunneta mitään oikeaan suuntaan osoittavia nuolia, tehtävälokeja tai mitään muuta nykyaikaista hömppää. Tarkkaavaisuus ja aivosolut joutuvat eri tavalla koetukselle, kun tehtävätavoitteet ovat vain puoliksi selvillä. Hienoa!
Mass Effect 3:n uusiorundin jälkeen olin hetkellisesti aivan pihalla ennen kuin pääsin sisälle The Real Texasin vaatimaan ajattelumalliin. Hetkinen, miksi luolaston pomolla ei ollutkaan sitä hiluvitkutinta, jota sieltä lähettiin hakemaan? Mitä noituutta se on, että se olisi itse pitänyt bongata mukaan matkan varrella? Kädestä pitelyn puuttumista voisi kehaista innovaatioksi, ellei se olisi lähempänä kadonnutta perinnettä.
Runsas vuorovaikutteisuus ja aivotoiminnan aktivoiva seikkailufiilis riittävät jo pitkälle, mutta The Real Texas on myös aivan mahdottoman symppis peli! Peruskliseitä on turha etsiä, meininki on sopivan absurdia ja hauskaa sortumatta pelleilyyn. Vain palikkagrafiikasta voi olla montaa mieltä, mutta itseäni sen naiivisuus viehätti.
En soisi sen päättyvän
The Real Texas on minulle viime pelivuoden iloisimpia yllätyksiä, mutta täydellinen se ei ole. Suurimpana miinuksena taistelu on melko kömpelöä soheltamista, josta katoaa alun jälkeen nopeasti mielenkiinto. Oma hengenlähtö tuntuu olevan enemmän kiinni kankeista kontrolleista kuin omasta kädettömyydestä. Onneksi kuolemista ei liiemmin sakoteta, niitä nimittäin tulee ja paljon.
Tavoitteet hajoavat välillä kymmenien lähettipoikatehtävien sekamelskaksi. Tähän kun vielä yhdistetään jokin epälooginen sokkelo, jota joutuu ravaamaan edestakaisin esineitä paikasta toiseen siirrellen, alkaa vapauskin tuntua kahleelta. Kyllä, katson juuri sinua, Garbadge Mine! Yleisesti ottaen pulmien taso on kyllä hyvä, mutta lipsahduksilta ei ole vältytty.
Rosoista huolimatta The Real Texasissa on sydän paikallaan. Erityisen tervetullut yllätys se on niille, joille roolipelit eivät tarkoita miljoonia statistiikkoja tai loputonta grindaamista, vaan keksimisen ja löytämisen riemua. Kerrankin jokainen uusi nurkka on oikeasti uusi mahdollisuus!
The Real Texas on erinomaisen luova suoritus Kitty Lambda Gamesilta. Tällaisia pelejä syntyy, kun lähdetään toteuttamaan omaa visiota markkinoiden odotuksista välittämättä ja viedään se äärimmilleen. Arvostan!
Aleksandr Manzos
Kuvateksti: Minecraftia matkivassa palikkamaailmassa on ilo samoilla.
85
