Uusi sankaritar varastaa näyttämön, mutta näytelmän kustannuksella.
Sid Meier on todennut, että pelien tärkein tehtävä on tuottaa mielenkiintoisia valintoja. Telltale soveltaa tätä kaavaa erinomaisesti seikkailupeleihin, joista mestarillisin on edelleen se Walking Deadin ensimmäinen ”tuotantokausi”. Kolmas kausi on jo työn alla, mutta sitä ennen välipalaksi tarjotaan Michonne, joka toimii samanlaisena siirtymänä kuin edellisen kausikaksikon väliin tungettu 400 Days -miniseikkailu.
Kolmen episodin mittainen Michonne nostaa aikaisemmista kausista poiketen päähahmoksi televisiosarjasta ja sarjakuvasta tutun sankarin. Katanaa heilutteleva Michonne seikkaili osana Rick Grimesin selviytyjäjoukkoa, eikä hänen taustoistaan juuri television ruudussa puhuttu.
Kun pelisarjan aikaisemmissa jaksoissa pureuduttiin kokonaan toisten selviytyjien selviytymiseen, nyt Telltale kosiskelee selvästi televisiosarjan ystäviä. Michonne kun sattuu olemaan eräs sarjakuva- ja telkkusarjayleisön suosikkihahmoista. Samalla Michonne on mainio puheenvuoro vahvojen naissankareiden puolesta, sillä jo ensimmäisessä episodissa pääosanesittäjä todistaa, ettei hänen silmilleen hypi kukaan.
Peli keskittyy luurankojen kolisteluun, sillä Michonne pääsee tekemään tiliään menneisyytensä kanssa. Samalla osansa välienselvittelystä saavat kävelijät sekä tietysti muut ihmiset, nuo todelliset pahuuden ruumiillistumat.
Ihminen on ihmiselle susi
Walking Deadin maailmassa kalmot rinnastuvat luonnonvoimiin. Jos hurrikaani puhaltaa tuvan matalaksi tai zombi puree fritsun, tapauksen taustalla ei ole tarkoitusta saati julmuutta. Ihmisten kohdalla tilanne on toinen. Robert Kirkmanin luoma The Walking Dead -sarjakuva analysoi oivalla tavalla, mitä ihmisten välisille suhteille tapahtuu maailmanlopun jälkeen.
Michonnen oma peli ei ole poikkeus, sillä todellinen pahuus piilee lajitovereissa, kun laki ja esivalta on sievennetty ulos yhtälöstä. Ruudulle marssitetaan jälleen kerran monenkirjava joukko kanssaihmisiä, joiden motiivit ulottuvat vain harvoin omaa nenää pidemmälle. Pelin esittelemä tulevaisuudenkuva on ideologisestikin penseä, sillä humanismi rinnastuu vahvasti yhteiskuntaan eikä kummallekaan ole sijaa uudessa maailmanjärjestyksessä.
Parituntinen ykkösepisodi käytännössä alustaa tarinallisen näyttämön ja antaa viitteitä Michonnen kohtalosta. Zombiapokalypsi vie pienen selviytyjäjoukon ojasta allikkoon, mutta tarinasta ei passaa kertoa tämän enempää. Aivan aiempien osien kannassa Michonne ei lähtölaukauksen perusteella ole, mutta palikat asettuvat mielenkiintoisiin kulmiin.
Eteen heitettävät valinnat ovat tuttuun tapaan hankalia eikä mustavalkoisia totuuksia ole olemassakaan. Oikean ja väärän sijaan seikkaillaan jälleen harmaan eri sävyissä ja illuusio valinnanvapaudesta pysyy vahvana.
Erinomaisesti kirjoitetun dialogin aikana omia valintojaan haluaisi puntaroida pitkään ja hartaasti, mutta kirotut aikarajat pakottavat valitsemaan. Eräässä kohtauksessa olin puhunut itseni jo niin pahasti metsään, etten enää kehdannut kääntää takkiani. Eräs toinen sivuhahmo sai sitten kokea sen nahoissaan.
Machete Kills
Graafisesti ruudussa pyörii tutun sarjakuvamaiset Telltale-hahmot ja ääninäyttely on jälleen laatutyötä. Iso siivu seikkailusta kuluu reaktiotestien merkeissä, sillä mättö vaatii taitojen sijaan nopeita refleksejä. Turpakeikat eivät ole mitään rakettitiedettä, mutta kelpuuttaisin niiden tilalle koska tahansa klassisia seikkailupelipähkinöitä. Walking Dead Michonne ei käytännössä vaadi minkäänlaista hoksnokkaa.
Koska kyseessä on kokonaista tuotantokautta lyhyempi spin off -seikkailu, kuuden telltale-episodin standardimitta on pantu keskeltä kahtia. Tämä on nakertanut joutokäynnin, joten maisemat vaihtuvat vikkelästi ja varsinaisia suvantokohtia ei tarinassa ole.
Olen miettinyt pääni puhki, onko tämä hyvä vai huono asia. Koska koko ajan tapahtuu, mielenkiinto pysyy jatkuvasti yllä. Miinuspuolena hahmot jäävät Michonnea lukuun ottamatta pahvisiksi, vaikka niille kirjoitettu dialogi toimiikin.
Kiireen vuoksi myös varsinainen juonikuvio pysyy toistaiseksi epäselvänä eikä nenän edessä killutella aikaisempien osien tavoin läheskään yhtä mehevää cliffhanger-porkkanaa. Toivottavasti kaksi seuraavaa osaa malttavat hidastaa tahtia ja kasvattaa panoksia, sillä tarinankerronnassa olisi tilaa myös suvantokohdille.
Nimensä mukaisesti Michonne keskittyy Michonneen. Seikkailun sankaritar on mainiosti kirjoitettu, uskottava hahmo, jonka menneisyys tarjoaa hyvän tarttumapinnan tarinan keskikohdalle ja lopulle. Kokonaisuutena draaman kaari taipuu hieman epätasaiseksi, mutta yhtä kaikki kiinnostavaksi.
The Walking Dead: Michonne - Episode 1
Arvosteltu: Macbook Air
Saatavilla: PS4, Xbox One, PC, iOS, Android
Telltale Games
Laitteistovaatimukset: 2 GHz kaksoisydin-prosessori, 3 Gt RAM, DirectX 9.0c -yhteensopiva ATIn tai Nvidian näytönohjain 512 Mt:n tekstuurimuistilla, Windows XP Service Pack 3:lla, 3 Gt kiintolevytilaa
Ikäraja: 18
83
