Pahin helvetti on omien korvien välissä, maailmanlopun jälkeenkin.
Robert Kirkmanin supersuosittu elokalmosarja Walking Dead taipuu jälleen Telltale Gamesin käsissä draaman vuorovaikutteiseksi kaareksi, kun kädenlämpöisen ykkösepisodin (Pelit 3/2016, 83 pistettä) jälkeen sarjiksesta tutun Michonnen sooloseikkailu kerää niitä kaivattuja kierroksiaan.
Muita pelikausia lyhyempi Walking Dead Michonne tarjoaa koskettavan tarinan, mutta peli ei ole ongelmaton. Jo pelin nimessä kummitteleva minisarjamaisuus kertoo, ettei pitkiä pelihetkiä ole luvassa. Onneksi valinnat ovat hankalia ja aikaa niiden tekemiseen on aina liian vähän.
Menneisyyden kaiut
Kolmen episodin mittainen seikkailu pyörii kahdella tasolla. Varsinaisessa tarinassa Michonne uppoaa ystävineen entistä syvempiin ongelmiin, kun ikävät yhteensattumat kuljettavat sankarin ensin maailmanlopun Venetsiaan, väkivaltaiseen veneyhdyskuntaan.
Tämän jälkeen matka vie eristäytyneeseen kartanoon, missä tarina kokee myös päätepisteensä. Veneporukan johtohahmo taiteilee kantakersanttimaisen äkseeraajan ja lämminhenkisen perheenpään välimaastossa, mutta Walking Deadille tyypillisesti maailmanloppu houkuttelee esiin ihmisluonnon pimeimmät puolet.
Pelin teemat taas pyörivät valintojen ja menetyksen ympärillä. Käsikirjoittajat vetelevät samoista sydännaruista kuin ykköskaudellakin. Michonne joutuu kohtaamaan edellisen elämänsä painolastin paljastaen samalla kaapissaan piilottelevat ”luurangot”.
Loppuratkaisun äärellä rintalastaa painaa ja kurkkua kuristaa, mutta finaali ei nouse samalle tasolle kuin Telltalen aiemmat Walking Deadit. Ykköskauden napakymppiä on tosin vaikea toistaa, sillä Walking Dead alkaa pelisarjana olla jo oman maineensa vanki.
Sen pituinen se
Koska kyseessä on kolmen episodin mittainen mini-sarja, välinäytösmäisyys näkyy muuallakin kuin julkaistujen pelipalojen lukumäärässä. Ykkösosan läpi lompsii alle kahdessa tunnissa, kakkos- ja kolmosepisodi tarjoavat viihdettä noin tunniksi per tsipale.
Kestoa on aivan liian kitsaasti. Joutokäyntiäkään ei käytännössä ole, minkä vuoksi iso osa pelin esittelemistä hahmoista jää väkisinkin muutaman repliikin mittaisiksi karikatyyreiksi. Etenkin toinen episodi olisi hyötynyt maltillisemmasta pohjustuksesta, sillä loppuratkaisuun johtava tapahtumaketju rysähtää niskaan turhan nopeasti.
Kolmatta osaa vaivaavat samat ongelmat. Käsikirjoittajilla on selvästi ollut kiire maaliin eikä tapahtumakulkuja ja hahmoja malteta rakentaa riittävästi. Pahisten motivaatiot käyvät kyllä selviksi, mutta tarinalliseen kylpyhuoneeseen asennetaan kokolattiamatto vielä kun betoni on märkää.
Tämä harmittaa, sillä Michonnen käsikirjoituksessa on reilusti lupausta ja maltillisemmalla toteutuksella tarinasta olisi saanut paljon enemmän irti. Jatkuvan kiireen vuoksi turhat, mutta tärkeät tunnelmointihetket puuttuvat pelistä.
Pulinaa ja puukkohippaa
Omien valintojen mukaan kehittyvä tarina haarautuu aikarajoitetussa dialogissa, jossa tarjotaan yleensä vain huonoja vaihtoehtoja. Telltale on taas onnistunut varsin hyvin valintapaletissaan, sillä muutamat pelin esittelemät tilanteet tuottavat varsin epämiellyttäviä lopputuloksia.
Koska vuoropuhelu on aikarajoitettua, väärään ruutuun rastitettua monivalintaa kadun välillä aidosti. Etenkin kakkos- ja kolmosepisodin taitoskohdassa tapahtui asioita, joiden takia melkein aloitin koko roskan alusta. Maltoin mieleni, sillä savescummaus olisi rikkonut koko pelin rakenteen.
Kunhan Michonnen lyhyyden ja vähän hätäillyn käsikirjoituksen hyväksyy, tarjoaa sooloseikkailu tutuista teemoista ammentavan välipalan tuotantokausien välille. Pelikaanonissa sarjis-Michonnen paikka on vähintäänkin epäselvä, sillä hänellä ei ole miljöötä lukuun ottamatta mitään tekemistä Clementinen ja muiden Telltalen omien hahmojen kanssa.
Toivottavasti Telltale ei yritä sotkea muita sarjakuvissa ja televisiosarjassa nähtyjä hahmoja omaan versioonsa Walking Deadista, sillä kaksi aiempaa episodipakettia todistavat, että pelinikkarit pärjäävät paljon paremmin kuin telkkuserkut ja vähintään yhtä hyvin kuin Robert Kirkman.
Walking Dead Michonne, Episode 2: Give No Shelter & Episode 3: What We Deserve
Arvosteltu: Macbook Air
Saatavilla: PC, Xbox 360, Xbox One, iOS, PS3, PS4
Telltale Games/Skybound Entertainment
Ikäraja: 18
Epätasaisen ykkösepisodin jälkeen Michonne kiristää tahtiaan, mutta kaikesta paistaa läpi selvä välityön maku.
79
