Commodore 64:lle oli saatavilla lukemattomia joystickeja. Laatu oli kirjavaa, usein heikkoa, eikä ergonomiasta oltu 1980-luvulla vielä kuultukaan.
Nykypäivän peliohjaimiin verrattuna Commodore-aikakauden ilotikut olivat perin kehittymättömiä. Vaikka tikuissa saattoi olla neljäkin painiketta, ne kaikki tunnistettiin yhdeksi ja samaksi tulitusnapiksi. Analogista ohjausta ei tunnettu. Tikku oli joko ääriasennossa tai levossa, eikä ohjaussuuntia tunnistettu kuin kahdeksan.
Commodore 1311 oli Commodoren alkuperäinen peliohjain vuodelta miekka ja kilpi, ja sen osat helisivät jo viikon käytön jälkeen. 1311:ssä hirveä ergonomia (tikku oli kämmentähivelevän kolmikulmainen) yhdistyi olemattomaan kestävyyteen (kaikki osat muovia) tavalla, jota vain kiinalaiset sekundavalmistajat yrittivät myöhemmin jäljitellä.
Quickshot II eri malleineen oli Commodore 64:n myydyimpiä, halvimpia ja huonoimpia peliohjaimia. Näennäisen jykevän muovihirvityksen sai lapsikin hajalle. Mallista riippumatta Quickshotin ostamista saattoi yleensä pitää virheenä. Quickshot-tikkuja valmistanut Spectravideo oli Commodore-ajan Etola - "kaikkea kumista ja muovista".
TAC-2 oli aikansa legenda, joka kesti isältä pojalle. Metalliosien ja jykevien kalvokytkimien ansiosta amerikkalaisvalmisteinen Totally Accurate Controller 2 pystyi vastaamaan Decathlon-haasteeseen. Kun hirveän vemputuskurimuksen jälkeen ohjaimen paiskasi raivopäisesti seinään, seinään saattoi jäädä jälki, TAC-2:een ei. Käteenistuvan TAC-2:n kestävyydellä oli myös kääntöpuolensa: sen tulitusnapit olivat todella tunnottomat.
Competition Pro 5000 ja sen isoveli Competition Pro Deluxe nauttivat liki TAC-2:n veroisesta maineesta Commodore 64:n parhaina peliohjaimina. Ne olivat kestäviä, erittäin hyvin muotoiltuja ja toisin kuin TAC-2, soveltuivat myös kiivasta tulitusnapin painamista vaativiin ampumapeleihin. Pro Deluxen erikoisuus oli tulitusnappia kiertämällä säädettävä autofire, automaattitulitus.
Konix Speedking oli ensimmäisiä vakavasti otettavia yrityksiä kehittää Commodore-ohjainten ergonomiaa. Erikoisen epäsymmetrisestä muotoilustaan huolimatta Speedking istui käteen kuin nyrkki silmään. Epäsymmetrisyydessään Speedking tosin jätti vasenkätiset rannalle ruikuttamaan. Brittiläisen Konixin ergonomia-ajattelu huipentui kuusnelosen loppuaikoina ilmestyneessä Konix Navigatorissa, joka pistoolikahvoineen oli Speedkingiäkin parempi ohjain.
Terminator ei ollut paras eikä edes kestävin ohjain, mutta se oli kaikkien pikkupoikien suosikki, koska se näytti aidolta käsikranaatilta. Kooltaan Terminator istui paremmin lapsen kuin aikuisen käsiin.
