Miksi kana ylitti laavajärven?
Kärjistetään heti alkuun: Toki Tori 2 on söpöjen pulmatasohyppelyiden oma Dark Souls. Tai ainakin sinnepäin. Soulsissa pelaaja heitetään vihamielisen fantasiamaailman armoille ilman kädestäpitelyä. Jos ei opettele pelin sääntöjä, kuolee.
Jos Toki Torissa ei opettele pelin sääntöjä, ei etene yhtään mihinkään. Alussa kerrotaan vain, että yhdestä napista nimikkokananpoika laulaa visertää ja toisesta tömistää maata. Ohjekirja käskee keksimään loput itse.
Seikkailun aloitus on aika hämmentävä. Pelaajan annetaan ymmärtää, että maan alta puskeva mönjä on huono juttu ja jotain tarttis tehdä – miksi, miten ja missä selviää aikanaan. Pelimekaniikan salat avataan samaan tyyliin. Keskimääräisen paslen ratkaisusta puolet on tutkia, miten ympäristö reagoi tipun temppuihin.
Jos peli kiinnostaa, jätä seuraava osio väliin.
Komenna ja valloita
Alkuhäkellyksen jälkeen monta seikkaa pysyy pimennossa, mutta jutun perusjuju selviää nopeasti. Useimpien pähkinöiden pohjana on saada Toki Tori paikasta A pisteeseen B. Se onnistuu metsän muita eläimiä manipuloimalla: laulamalla niitä kutsutaan lähemmäs, tömäyttämällä ajetaan kauemmas. Kaikilla elukoilla on oma tapansa avittaa matkanteossa.
Mutta mitä tehdä, kun laatikkoa kantava rapu ei näe kananpoikaa korkean nurmikon seasta? Millä saada sammakko ehjänä vaarallisten sähkö-ötököiden ohi? Miten tuoda säkkipimeään luolaan valoa, kun vesiputous sammuttaa tulikärpäset? Sinänsä yksinkertaisista lähtökohdista rakennellaan aika näppäriä pulmia.
Vaikeustaso vaihtelee liian simppelistä hikoiluttavaan asti. Pahimmillaan raavin päätäni niin pitkään, että jouduin lunttaamaan ratkaisun netistä. Tai siis Miiversestä, sillä googlettamisesta ei ollut kirjoitushetkellä vielä apua. Nintendon yhteisöpalvelu toimi yllättävän hyvin. Hetken ruikutuksen jälkeen sain fiksummalta pelaajalta mukavan, oikeaan suuntaan sysäävän vihjeen.
Pahimmat jumittajat ovat vapaaehtoisia ja erottavat pelaajan keräiltävistä kultasiivistä. Joka ikinen hely on kuitenkin haettava, jos mielii päästä viimeisellekin pelialueelle. Itse jätin väliin, sillä tiukan lineaarinen paslesuunnittelu ei sovi kovin hyvin yhteen pelin avoimehkon maailman kanssa.
Yhteen probleemaan on yksi ratkaisu, joka pitää vielä suorittaa juuri oikealla tavalla. Se helpottaa ongelmien suunnittelua, mutta sisältää myös kiusallisia piirteitä. Laajemman pulman on saattanut mokata heti alkuunsa, mutta pelin minimalistisen tiedotuksen takia se jää huomaamatta. Tallennuspiste seivaa tilanteen sössimisineen päivineen, jolloin koko alueen joutuu aloittamaan alusta.
Isompi rasite on se, että alueet resetoidaan niiltä lähtiessä. Se häiritsee etenkin loppupelissä, kun puuttuvia kultapaloja metsästäessä päätyy ratkomaan samoja vanhoja tehtäviä uudestaan. Pikamatkustuskyky auttaa jonkin verran, mutta kaiken sisällön nähdäkseen täytyy jo avattujen reittien kanssa tuhertaa turhautumiseen asti.
Kananpojan hillitty charmi
Toki Tori näyttää ja kuulostaa todella sympaattiselta. Leppoisa pimpelipom-musiikki soi mukavana pähkäilyn taustalla, ja eri eläimillä on yllättävän paljon luonnetta. Esimerkiksi sammakot jäävät juttelemaan keskenään lajitoverinsa tavatessaan ja hikoilevat kauhusta pimeässä.
Sympaattisuus vaihtuu paikoitellen jopa sykähdyttävyyteen. Avoin pelimaailma tekee puzzlejen uusimisesta rasittavaa, mutta tiedon ja herkkupaikkojen tipoittain syöttämiseen valittu linja sopii mainiosti. Toki Torin komeimmat hetket sekä yllättävät että ilahduttavat.
Harmittava pakkotoistokaan ei onnistu täysin murentamaan Toki Torin omaleimaista viehätystä. Kananpojan pulmaretki on oivaa apua Wii U:ta vaivaavaan kuivaan kauteen.
Mikko Lehtola
81
