Töllö

Niko Nirvi on Pelit-lehden toimittaja, joka inhoaa telkun katselussa "mitä nyt sattuu tulemaan" ja "telkka taustalle auki" -mentaliteettia, mutta vastapainoksi hamuaa kiinnostavia sarjoja DVD:llä. Joskus Nikon kolumnit käsittelevät pelejä, mutta eivät tänään.

* * * * *

Manga ja anime ovat muuttuneet jännittävästä alakulttuurista jokapäiväiseksi kulutusviihteeksi, pelejä on tyhmennetty ja tuotteistettu aikuiseen makuun kelpaavaksi viihteeksi. Mutta vielä on populäärikulttuurissa vaiettuja äpärälapsia puolustettavaksi.

Ikävä kyllä tällä kertaa siinä menettää maineensa. Onko mitään niin häviäjän merkeissä syntynyttä kuin genre-tv? Tämä on yleisnimitys länsimaiselle scifi-, kauhu- ja fantasiaohjelmistolle. Suomessa tunnetuimpia edustajia lienevät Star Trekit, Babylon 5 ja X-Files.

Mangalla ja animella saa pätemispisteitä ja cosplay on tosi trendikästä eikä yhtään nördeä. Genre-tv herättää mielikuvia läskeistä trekkereistä ja Xena-valaista. Pelottavimmissa mielikuvissa he esiintyvät yhdessä.

Vaikka tilanne viimeisen noin kymmenen vuoden aikana on parantunut, Suomi on ankean arkirealismin edelläkävijämaa, jossa mielikuvitus ja eskapismi ovat lasten juttuja. Eipä ihme, ettei Suomen karulla media-aavikolla scifi ja kauhu kuki. Sarjat esitetään aamuyön tunteina ja lopetetaan kesken esityskauden joko kesäksi tai kokonaan.

Mutta kaiken pahan alku on se, että sarjat vaietaan kuoliaaksi.

Imago-ongelmat

Tv-elokuvista ja ohjelmista kirjoittavat heppulit ovat sellaisia liukuhihnatyöläisiä, että genresarjojen aihepiiri estää niiden asiallisen käsittelyn, paitsi jos sarja on Suomeen tullessaan maailmanhitti esimerkiksi X-Filesin tapaan.

Lisäksi jotkut sarjat aloittavat rankalla miinusmodifierilla. Jos käsikirjoittajanero alleviivaa pointtinsa sellaisella itsemurhanimellä kuin Buffy The Vampire Slayer, niin kuka aikuinen sellaista voi kuvitella katsovansa? Edes Tähtivaeltajan kaltainen muuten inessä skenessä oleva lehti ei ole noteerannut popkulttuurin kuningatarta kuin puolen sivun kolumnissa, jossa Jussi69 melkein häpeillen myöntää pitävänsä sarjasta.

Alku aina hankalaa

Vaan on tiellä muitakin miinoja. Millaisia olisivat elokuva-arvostelut, jos ne tehtäisiin trailereiden pohjalta? (Todennäköisesti aika lailla samanlaisia kun nytkin).

Tv-kirjoittelijat näkevät uutta sarjaa muutaman jakson alusta. Jossain määrin se riittää, kun kyseessä on vaikka Sopranos, Deadwood, Shield tai jopa ER. Siis hyvin tehty laatusarja, jossa kupletin juoni on selvillä heti, eikä jaksojen taso heittele. Genretelkusta 90 prosenttia on sontaa ja helmisarjoissakin osa jaksoista olisi saanut kuolla leikkauspöydälle.

Sarjoja (ja varsinkaan genresarjoja) ei voi pysyvästi tuomita aloituksen perusteella. Uudemmat Star Trekit alkavat kulkea noin kolmannella esityskaudella, Buffy tai Farscape jo toisella. Babylon 5 on käytännössä 5x22 jakson mittainen elokuva, jonka aloitus ei ole kummoinen.

Arvostelun pienin normiyksikkö on tuotantokausi, kokonaisuuteen pitäisi pyrkiä ja ennen kaikkea pitää korvat auki jatkossakin. Kauniisti sanottuna genresarjoissa on pitkät käynnistyskaapelit. Itse leimasin Buffyn kakaksi kun ostin Anttilan alekorista pilottijakson, ja Farscapen jätin melkein kesken. Jos minä genremyönteisenä missaan pointin, miten voin vaatia normikriitikolta yhtään mitään?

Poikkeuksena sääntöön nostan esiin tv-scifin uuden messiaan, Scifi Channelin uusversion Battlestar Galacticasta. Vanhasta kalkkunasarjasta napataan vain lähtöasetelma. Sarja alkaa täysillä, ei heikkene jatkossa ja yllättäen näyttää uppoavan jopa niin kutsuttuun aikuiseen katsojaan, siis sellaiseen, joka ei normaalisti avaruusroskaa katso.

Toimenpiteitä

Kauhu, scifi ja fantasia eivät ole kaikkien mieleen, mutta ansaitsevat asiantuntevan käsittelyn. Ainoa toimiva keino on ohittaa jähmettyneet kriitikot omilla, populaarikulttuurin paremmin hallitsevilla kirjoittajilla.

Kaksi asiaa voin vaatia rivikirjoittajaltakin. Ensinnäkin genre-elokuvien ja -sarjojen arvostelut leikkaamalla & liimaamalla tv-kanavan pressimatskua on lopetettava. Lukekaapa valtalehdistä vaikka scifielokuvien juonikuvauksia. Parhaassa tapauksessa karmea käännösmoka toistuu joka kriitikolla, ja juonikuvausten suhde elokuvaan on välillä uskomaton. Parempi jättää tähdet jakamatta kuin ravistaa niitä hihasta.

Toinen kohtuullinen vaatimus on, että astukaa ulos niistä norsunluutorneistanne ja tutustukaa nykytekniikkaan, niin kuin internettiin ja tietokoneisiin. Siellä se tieto on.

Subilta torstaisin tuleva Veronica Mars ei kilkuttanut mitään kelloja ja juoni kuulosti tylsältä. Kriitikkojen näkemykset olivat vakiotason negatiivissävyistä kliseiden nakkelua vailla tietoa tai näkemystä. Olisi jäänyt katsomatta, jollei Kaiken Tiedon Lähde, Pelit.fi, olisi herättänyt alkukiinnostusta, jonka nettiselailu vahvisti.

Siinä ei kauaa nokka tuhise nestorillakaan, kun telkun uutuussarjan speksit, levinneisyyden ja mahdollisen kannatuksen tarkistaa Googlella. Eikö olisi hienoa olla se edelläkävijä, joka osaa kertoa, että uutuussarja X alkaa luvattoman heikosti, mutta jo toisen tuotantokauden alussa vetää moottoriin kierroksia?

Pelikulttuurissa paperilehdistö toimii koosteena, joka, päinvastoin kuin omaa aktiivisuutta vaativa ja putkinäköä ruokkiva internet, pystyy esittelemään ilmiöitä, joista lukija ei edes ole tiennyt. Tv- ja elokuvapuolelta tällainen (hyvä) lehti puuttuu. Jos maailmassa on jotain tylsempää ja turhempaa kuin liian pitkät peliprevikat, niin se on filmi- ja sarjatähtien haastattelut, jotka edustavat lehtien pääsisältöä. Arvosteluissa mennään valtavirran mukana, mikä näkyy genrearvosteluissa kaikin puolin.

Festina lente, liian lente

Genretelkun syrjinnässä minulla ei itse asiassa ole omaa lehmää ojassa. Aktiiviharrastajana en odottele, että mielenkiintoinen sarja ehkä joskus töllössä näkyy. Minua vain jurppii harrastukseni ylimielinen, ylimalkainen käsittely.

Suomalaisista kanavista Nelonen ja SubTV ovat sarjatarjonnan henkireiät. Varsinkin SubTV saa pinnoja vanhoista kulttisarjoista, joista se menettää osan, kun ei esitä niitä loppuun asti. Nelonen kunnostautuu pääasiassa HBO:n sarjoilla, lisänä vaikka Shield ja miesten Sinkkuelämää, Rescue Me (Asema 62). Yksi asia yhdistää kumpaakin.

Nelonen on ostanut Lostin ja sitä aletaan esittää jo ensi vuonna. Jippii! Mutta voi. Katsojakunnasta iso osa on katsonut sen netti-tv:stä (eli imuttanut jaksot vertaisverkosta) ja minun kaltaiseni nettijakelun periaatesyistä väliin jättämäkin ostaa sen euroyhteensopivana R2-laatikkona tämän kuun lopussa. Carnivale ja Deadwood ovat löytyneet hyllystä jo kauan sitten, Battlestar Galactican aloitusminisarjaa ja ensimmäistä tuotantokautta saa jo ulkomaiden alekoreista.

Katsoako sarjat vuosien kuluttua heikolla kuvanlaadulla, mainosten pätkiminä, mahdollisesti reunaraiskattuina kokokuvaversioina, vai teknisesti parempina versioina lähes tosiajassa netistä tai hiukan odottamalla DVD-boksina?

Eikä tämä ole ongelma, joka koskettaa vain hikisten nörttien kuminaamariohjelmia. Kolmosen kumman suositun Kakkosnelosen neljäs kausi on istunut jo kauan ulkomaiden devarihyllyllä, kotomaahan se saataneen vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, kun MTV on sarjan ehtinyt esittää. Nelosen iso satsaus Desperate Housewives ilmestyy levyillä suurin piirtein tätä lukiessasi. Jatkotutkimukset tällä linjalla kertoivat, että melkein mikä tahansa täyttä roskaa parempi sarja löytyy jo kausilättynä.

Minulle televisio toimii yhä enemmän ja enemmän demokanavana, josta katsotaan elokuvan tai sarjan alkua, jotta kannattaako se hankkia ja katsoa videotykillä 110 tuuman ruudulta.

Tosi-tv-tarjonnan yhä kasvaessa voi olla, että niin minun kuin monen muun omaehtoiseen tv-katseluun panostavan näkemys digi-tv:stä jättää kaupalliset tv-kanavat turhina kokonaan välistä pois.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…