Kun yhteiskunta kaatuu, New Yorkin kadut täyttyvät autoista, roskasta ja käsiaseista. Arki siis rullaa kuten ennenkin.
Pelinkehitys on nykyään perhanan kallista. Tee nyt siinä pirun nätti ja toimiva räiskintä, kun jonnet vetävät sen äkkiä läpi ja mätsäävät vähän netissä, kunnes siirtyvät eteenpäin kilpailijan kertakäyttöiseen räiskintään. Ennakkotilauskilkkeet ja season passit lämmittävät, mutta miten ne jonnet saa pysymään oman, kalliin tuotteen parissa? Silloin voisi myydä toisenkin season passin!
Onko siis ihme, että kun Activision teki ensin oman räiskintämörppinsä Destinyn varastamaan räiskijöiden vapaa-ajan, seuraa Ubisoft perässä. Tämänkertainen Tom Clancy -brändätty räiskintä The Division lainaa yhden osan pöpökammoa ja kaksi osaa Borderlandsin luomaa räiskintägrindiä. Kukapa ei haluaisi Destinyksi Destinyn paikalle?
Pako New Yorkista
Viimeinen oljenkorsi on yksinkertaisesti Jaostoksi kutsuttu, erikoiskoulutettujen hallituksen sala-agenttien joukko. Se kutsutaan hätiin, kun ruskea bakteerimassa osuu pyörivään metallipalaan. Kuka vaan voi olla Jaoston agentti, naapurisi, työkaverisi, puolisosi, jopa sinä itse! Joten ei muuta kuin padi kouraan ja Isoa Omenaa pelastamaan.
Epidemian ja epäjärjestyksen vallassa oleva Manhattan on huikean hieno näyttämö. Tiet ovat tukossa epidemiaa paenneiden ihmisten autoista, barrikadeja on joka toisen kulman takana ja ryöstelevät jengiläiset partioivat katuja. Manhattan on myös pirun nätti paikka ja grafiikkamoottorin efektit vakuuttavat: lumisade peittää näkyvyyttä, liekit loimuavat ja viemäreistä nouseva lämmin ilma höyrystyy.
Destinystä poiketen maailma on yhtenäinen kaistale Manhattania, mutta muita kuin oman ryhmän pelaajia ei tule Dark Zonen ulkopuolella vastaan, paitsi turvataloissa. Onneksi, toisin kuin Destinyssä, matchmaking on mahdollista missä vain ja ryhmän kasaaminen on helppoa.
Niin hyvää grindiä
Eri jengiläisiin pätee erilaiset taistelutaktiikat. Pyromaaniset, ihmisiä diskriminoimatta polttavat siivoajat kantavat selässään liekinheittimensä polttoainesäiliöitä, joiden ampuminen on hyvä veto. Riker’s Islandilta paenneet vangit tuppaavat pitämään joukossaan ainakin yhden tarkk’ampujan, joten heidän lähellään pää kannattaa pitää erityisen visusti piilossa.
Isoin ongelma Divisionin jengivihollisista tulee, kun taistellaan niitä kovimpia tyyppejä vastaan. Etenkin Dark Zonella ja tarinatehtävien lopussa kohdattavat omalla nimellä siunatut kovikset kestävät kuritusta kuin panssarivaunu.
Immersio lehahtaa ikkunasta, kun huppariheebo ottaa kolme rynnäkkökiväärin lippaallista rintakehäänsä ja kranaatin jalkoihinsa, mutta silti jatkaa juoksuaan. Ymmärrän, että mörppimäinen räiskintä tarvitsee myös pomovastustajia, mutta eikö niitä voi todellakaan tehdä muuten kuin kasvattamalla kestopalkkia?
Myös Destiny ja Borderlands sisälsivät mokomia, mutta ne saavat osan anteeksi tyyliensä vuoksi. Destinyn kestoviholliset voi selittää millä tahansa scifikliseisellä energiakentällä, ja Borderlandsin pomot sarjakuvatyylillä, mutta realismiin pohjaavassa Divisionissa luotimagneetit ovat kuin katujengiläiset kadun kulmassa. Niihin tottuu, muttei niitä koskaan hyväksy.
Kokemuspisteiden ja tasojen keruu on vain osa hahmonkehitykseen kuuluvaa grindiä, toinen osa on JTF:n tukikohtana toimivan New Yorkin pääpostitalon kehittäminen. Jahka ensimmäiset päätehtävät on tehty ja tukikohdan kolmen eri siiven vastuuhenkilöt tuotu messiin, voi siipiä alkaa kehittämään.
Tukikohdan siipien kehittymisen myötä aukeavat hahmon erikoiskyvyt. Passiivisten talenttien ja perkkien lisäksi olkanapeille saa valita omat aktiivikykynsä, jotka vaihtelevat perustylsistä parannuksista liikuteltavaan kilpeen tai siirreltävään minitykkitorniin. Oma suosikkini on lähimpään viholliseen hakeutuva pallopommi. Se on paitsi kätevä, latautuva kranaatti, myös erinomainen väline takaa-ajajien karkottamiseen.
Kokemusta ja tukikohdan siipien resursseja kerätään suorittamalla päätarinatehtäviä, tai jos tasot eivät riitä, tehdään pienempiä sivutehtäviä tai kohtaamisia. Sivutehtävät liittyvät yleensä jonkun jengiläisen nirhaamiseen tai kadonneiden ihmisten löytämiseen, kohtaamiset ovat pienempiä kärhämiä, kuten vaikka JTF-partion tulitukena toimimista tai satelliittilinkkien korjaamista. Tylsästi sivutehtävät ja kohtaamiset kierrätetään käytännössä samanlaisina jokaisessa kaupunginosassa.
Kun tasomittariin kilahtaa luku 30, on vastassa katto ja pääpaino vaihtuu kokemuksen keräämisestä aina vaan parempien varusteiden havitteluun. Divisionin paras paikka varustegrindata on Dark Zone.
Tummien alueiden tulkit
Muusta pelimaailmasta poiketen Dark Zonella voi ja tuleekin vastaan NPC-jengiläisten lisäksi muita pelaaja-agentteja. Dark Zone on myös ainut paikka Divisionissa, missä muita pelaajia voi vahingoittaa. Voi ei, se ei tiedä hyvää!
Vaikka Dark Zonesta löytyvä tavara on parempaa kuin muualla, on se myös saastunutta, eikä sitä noin vaan kanneta ulos. Dark Zone -lootille on tilattava erillinen helikopterikuljetus, mutta helikopterin kutsuminen näkyy kaikille pelaajille, joten joku opportunistinen perkele voi tulla, lasauttaa haulikon täyslaidallisen selkään ja viedä sinun vaivalla hankkimasi tavarat. Pirulainen voi laittaa ne vaikka sinun tilaamasi helikopterikyydin matkaan!
Toisin kuin pelkäsin, Dark Zone ei olekaan Dork Zone, sillä muita pelaajia tappava agentti merkitään automaattisesti rogueksi. Rogue-agentti näkyy kaikkien tutkassa ja roguen tappamisesta paitsi palkitaan avokätisesti, myös rogue itse menettää kuollessaan niin paljon Dark Zone -kokemusta ja -valuuttaa, että vapaaehtoiset roguet ovat harvassa. Jos joku innostuu pelaajien tappamisesta tosissaan, ovat kaikki lähitienoon agentit kohta hänen perässään.
Sen sijaan rogueilu on synnyttänyt aivan toisenlaisia vatipäitä, idiootteja, jotka tieten tahtoen tunkevat muiden tulilinjalle. Kas kun silloin onneton tulittaja merkitään rogueksi. Rogue-status peruuntuu, jos onnistuu välttelemään muita pelaajia tarpeeksi pitkään. Harva siinä onnistuu, oli kyseessä sitten tarkoituksellinen tai tahaton rogue.
Dark Zone on Divisionin kulmakivi, jota ilman peli olisi helposti unohdettava, vain yksi suojaräiskintä kokemustasoilla terästettynä. Helikopterin tilaaminen ja sen odottelu on aina yhtä jännittävää eikä keneenkään voi oikeasti luottaa. Lootin laittaminen helikopterin matkaan on aina samanlainen rituaali: kasa agentteja tunkee tavaransa helikopterin köyteen ja ampaisevat jokainen saman tien omaan suuntaansa.
Epävarmuus, epäluottamus ja vaaran tunne ovat jatkuvasti läsnä Dark Zonella, minkä vuoksi tykästyin alueeseen niin, että olisin toivonut koko pelialueen olevan samanlainen. Dark Zonen jälkeen PvE-alueet tuntuvat tylsän tavallisilta ja autioilta.
Mikä on hyvä ja huono asia Divisionille, sillä loppupeli on hyvin Dark Zone -painotteista. Kun tasokatto on kilahtanut ja päätarinatehtävät suoritettu, ei Division tällä hetkellä tarjoa kuin varustegrindiä. Siihen soveltuu lähinnä Dark Zonella seikkailu tai päivittäiset, vaikeammat tarinatehtävät. Onneksi toinen niistä on hauskaa.
Nettipelit, kuten mörpit, ovat julkaisussa vain osa siitä, mitä ne loppujen lopuksi tulevat olemaan. Destinykin löysi itsensä vasta Taken Kingissä, joten myös The Divisionin lopullisen suunnan näyttää tulevaisuus. Tällä hetkellä se on pirun nätti, perustoimiva suojaräiskintä liian kestävillä vihollisilla, joka on hauskaa porukalla, mutta muuttuu kierrätettyjen tehtävien vuoksi yksin tylsäksi puurtamiseksi. Divisionin onneksi sen PvP-osio on paras pitkään aikaan näkemäni, paljon perustylsiä deathmatch-areenoita mielekkäämpi.
Ubisoftilla on kuitenkin jo selkeät askelmerkit Divisionin ensimmäiselle vuodelle: huhti- ja toukokuissa ilmestyvissä ilmaispäivityksissä julkaistaan ensimmäiset kaksi inkursiota, Divisionin versiota mörppien raideista. Maksullisten lisärien vyöry alkaa heti kesäkuusta. Ensimmäinen on Underground, toinen, kesän lopulla ilmestyvä nimeltään Survival, ja talvella saapuva kolmas Last Stand.
Tässä vaiheessa Division on vielä valitettavan vaillinainen kokemus, mutta niin oli Destinykin alussa. Se on koukuttava, mutta itseään toistava, ja sen loppupeli, mörppien suola, kaipaa kipeästi lisää sisältöä. Onko sillä tulevaisuutta ja tilaa markkinoilla, sen näyttää tulevaisuus.
Tom Clancy’s The Division
Arvosteltu: PS4 Saatavilla: PC, Xbox One
Ubisoft Massive/Ubisoft
Versio: Arvostelu
Moninpeli: 2-4 samassa tiimissä, pirun monta Dark Zonessa.
Ikäraja: 18
82
