Skeittaajalegenda Tony Hawkin nimeä kantavat pelit ovat legendoja. Vuorossa on kolmas osa: vieläkö parasta voi parantaa?
Tony Hawk's Pro Skater -sarja on yksi pelitaivaan menestystarinoita. Ensimmäisestä osasta on kahdessa vuodessa kasvanut kaikki pelialustat valloittanut, miljoonia myynyt hitti, joka on räjäyttänyt markkinoille kokonaan uuden extreme-pelilajin. Vaikka Neversoftin kädenjälkeä on kopioitu ahkerasti, yksikään peli ei ole päässyt lähellekään Tony Hawk -skeittipelien vetovoimaa.
Sarjan salaisuus on täydellisyyttä hipova pelituntuma, joka tasapainoilee hienosti realismin ja arcade-kolistelun välillä. Vaikka meno on koko ajan liioitellun vauhdikasta hurjine ilmalentoineen ja temppusarjoineen, noudatetaan fysiikan lakeja tarpeeksi, jotta vauhti tuntuu uskottavalta.
Lisäksi temput ovat oikeita ja temppupaikat realistisia, joten skeittailu tuntuu aidolta lajin harrastajan näkökulmasta, mutta viihdyttää myös niitä, joille manual on vain ohjekirja. Tarkan ja loogisen kontrollisysteemin ansiosta temput onnistuvat hetken harjoittelun jälkeen.
Toinen koukku on tekemisen vapaus. Laajoilla kentillä jokaista yksityiskohtaa voi hyödyntää mielikuvituksensa mukaan. Kentät ovat kolmiulotteisia alueita, joista temppupaikat on etsittävä ja valittava itse, aivan kuten skeittailussa oikeasti. Samoja temppuja samoissa paikoissa toistavia tylsimyksiä ei palkita, vaan avain menestykseen on mahdollisimman luova ja monipuolinen ympäristön käyttö.
Tony Hawk's Pro Skater 3 ei uudista toimivaa kaavaa, vaan parantelee sitä ja korjaa loputkin kauneusvirheet.
Ryysyistä rikkauksiin
Vapaan harjoittelun ja yksittäisen pistekeruusession lisäksi pelivaihtoehtona on laajempi uramoodi, joka on pelin sielu ja selkäranka. Uran edetessä kohentuvat taitojen lisäksi maisemat, kun alun ahtaista tehdasnäkymistä siirrytään yhä suurempiin ja hienompiin ympyröihin.
Uramoodissa kentässä on yhdeksän tehtävää, joita suoritetaan kahden minuutin lautailusessioissa. Tehtävien yksityiskohdat vaihtelevat kenttien ja hahmojen mukaan, mutta yleensä ne liittyvät tempuista ropisevien pisteiden keräämiseen, tietyn liikkeen tekemiseen tietyssä paikassa, s-k-a-t-e-kirjainten metsästämiseen sekä tavaroiden löytämiseen. Omaperäisempiäkin ideoita on, kuten maanjäristyksen aiheuttaminen Los Angelesissa ja taskuvarasjengin karkottaminen lentokentältä.
Kun tavoitteet täyttyvät uusi kenttä avautuu ja sama kuvio toistuu. Vaihtelun vuoksi välillä on kilpailuja, joissa on sijoituttava kolmen parhaan joukkoon.
Lautailijaa kehitetään keräämällä kentille piilotettuja ominaisuuspisteitä. Kerättyjä pisteitä voi jakaa yhdeksän eri ominaisuuden, kuten nopeuden, ponnistusvoiman ja tasapainon kesken. Systeemi toimii loistavasti, sillä taitojen kehitys näkyy ja tuntuu selvästi ja pelaaminen muuttuu hauskemmaksi jokaisen pisteen myötä. Lisäksi ominaisuuksia voi muokata uusiksi tarpeen mukaan, joten skeittityyliä voi vaihtaa milloin vain.
Kaksinpelissä harjoittelun ja pistekilpailun ohella ovat valittavina perinteiset graffiti ja horse. Graffitissa merkitään temppupaikkoja omalla värillä tekemällä niissä mahdollisimman vaikeita liikkeitä. Horsessa yritetään peitota kaverin edellä tekemä liikesarja häviäjän saadessa tililleen kirjaimen horse-sanasta.
Uutuuslajissa slap! yritetään tyrmätä toinen vastustajaa kovemmalla vauhdilla ja king of the hillissä pidetään hallussa mahdollisimman kauan kruunua, joka vaihtaa kosketuksesta omistajaa. Pelimuodoista kaikkia paitsi horsea pelataan jaetulla ruudulla.
130 liikettä
Kaikki kolmetoista hahmoa ovat lajin huippuammattilaisia. Paitsi ulkonäöltään, lautailijat eroavat myös ominaisuuksiltaan ja temppuvalikoimiltaan. Siinä missä Tony Hawkin elementti on ramppi, katuskeittauksen isä Rodney Mullen on erikoistunut teknisempiin katuliikkeisiin. Valmiiden naamojen lisäksi uutta verta voi kehitellä loputtomasti monipuolisella hahmoeditorilla, jolla alter egoja voi luoda liikevalikoimaa ja pienimpiä ulkonäön yksityiskohtia myöten.
Temppuvalikoima kattaa huimat 130 liikettä, joista kerrallaan hahmolla voi olla käytössä viitisenkymmentä. Liikevalikoimaa voi muokata vapaasti missä ja milloin vain, vaikka kesken kisan. Jos jokin temppu ei sovellu omaan skeittaustyyliin tai mieleen tulee temppuyhdistelmä, joka vaatii tietyn liikkeen, asia on korjattu hetkessä.
Mikä tärkeintä, temppujen yhdisteleminen toisiinsa toimii kuin unelma. Uuden revert-tempun myötä liikesarjoja voi jatkaa myös ramppiliikkeiden jälkeen. Näin komboja voi rakennella teoriassa loputtomiin, kunhan vauhdin saa pidettyä yllä. Pistekeruutekniikoissa pääpaino onkin yhä enemmän todella pitkillä liikesarjoilla eikä yksittäisiä kikkoja siellä täällä repimällä pääse alkutasoja pidemmälle.
Yhdeksän kenttää sijoittuvat ympäri maailmaa Rion helteestä Tokion neonloistoon. Kaksi kentistä on oikeita skeittipuistoja mallintavia kilpa-areenoita, loput mielikuvituksen tuotetta. Kaikki ympäristöt ovat laajoja, erittäin monipuolisesti suunniteltuja alueita, jotka pursuavat toinen toistaan herkullisempia temppupaikkoja ja salaisia alueita. Ensisilmäyksellä kenttädesign ei välttämättä viettele, mutta harjaantuessaan silmä oppii näkemään joka puolella mahdollisuuksia yhä hurjempiin ja pidempiin liikesarjoihin.
Omia ratoja voi luoda helppokäyttöisellä kenttäeditorilla. Rakennuspalikoita on kiitettävä määrä ja ainoa rajoitus mielikuvitukselle on kentän ahtaus. Lukuisat piilotetut bonushahmot, -kentät ja -videopätkät pidentävät pelin elinikää.
Vaikeustaso on hiottu kohdalleen. Peliin pääsee välittömästi sisään aloittelijakin, mutta haasteellisuus kasvaa sopivasti taitojen mukana. Aluksi mahdottomalta vaikuttava tehtävä osoittautuu kykyjen kasvaessa varsin arkipäiväiseksi askareeksi. Täydellisesti peliä ei voi koskaan hallita, sillä edessä häämöttää aina se edellistä pidempi ja hurjempi temppusarja. Vaikeutta on jonkin verran lisätty edellisosista, joten kokeneemmillekin arpinaamoille riittää mukavasti haastetta. Märkäkorvia opastamassa on näppärä tutorial-osio, jossa lautailun perusteet opetetaan kädestä pitäen.
Veriroiskeita ja rokkenrollia
Tony Hawk's Pro Skater 3 näyttää hyvältä. Sulava grafiikka on selkeää ja tyylikästä. Parantuneen animoinnin ja ruudunpäivityksen ansiosta skeittailu näyttää entistä aidommalta. Flipeissä laudan pyörimisen näkee pienintä yksityiskohtaa myöten, hahmot horjuvat aidonoloisesti tasapainotellessaan ja kivuliaat kaatumisanimaatiot väritetään tehokkailla veriroiskeilla.
Musiikista vastaa pitkä liuta kovan luokan punk/rock/rap-bändejä, joiden räime vauhdittaa hurjaa menoa oikeaoppisesti. Nimibändeistä mainittakoon Red Hot Chili Peppers, Alien Ant Farm ja Motorhead. Korvanruokaa antavat myös äänet. Renkaat kolkkaavat asfaltin raoissa kuten pitää, trukit kirskuvat aidosti metallikaiteilla ja jalankulkijat huutelevat perään autenttiselta aksentilla.
Nettipelin testaaminen jää jälkipeleihin ja keväälle, kun PS2-modeemin pitäisi ilmestyä. Teoriassa kaikki kuulostaa hyvältä. Pelivaihtoehdot ovat horsea lukuunottamatta samat kuin jaetun ruudun kaksinpelissä. Pelin kameraa voi pyöritellä vapaasti ja muiden pelaajien kanssa pystyy kommunikoimaan USB-näppäimistöllä, joten aitoa skeittikulttuuria mukaillen nettipelaajat voivat kerääntyä vaikkapa hyvän temppupaikan ympärille spekuloimaan ja katsella kun jokainen käy vuorollaan vetämässä jonkun liikkeen.
Tony Hawk 3 ei ole dramaattinen uudistus edeltäjäänsä nähden ja pääosa sen uudistuksista on kosmeettisia. Vaikka Tony Hawk -veteraaneille hehkein uutuudenviehätys on jo karissut, pakkohankinta tämä on.
Tony Hawk's Pro Skater 3 on epäilemättä sarjan paras osa ja ylivoimaisesti paras rullalautapeli markkinoilla. Se on vauhdikas, tyylikäs, viimeisen päälle hiottu tuote, joka aiheuttaa riippuvuutta ja josta ei voi osoittaa yhtään todellista vikaa. On vaikea kuvitella miten tätä pelikaavaa ja -tuntumaa voisi tästä enää ratkaisevasti parantaa.
85 Jatko-osana
93 Pelinä
Tony Hawk's Pro Skater 3 (Psone)
Shaba Games/Neversoft/Activision
Moninpeli: 1-2 pelaajaa
Ohjaimet: DualShock
Pelattavuus kunnossa
Tony Hawk's Pro Skater 3 toimii myös PSone-versiona, vaikka jääkin teknisesti kauas PS2-kaimastaan.
Tärkein eli pelattavuus on kunnossa. Hitaammasta ruudunpäivityksestä johtuen pelituntuma on jähmeämpi, eikä aivan yhtä tarkka, mutta toimii silti erinomaisesti. Tasapainottelua vaativien temppujen takeminen on selvästi helpompaa, sillä kontrollit eivät ole yhtä herkät.
Suurimmat erot löytyvät kentistä, joita on jouduttu muuttamaan paikoitellen paljonkin. Esimerkiksi jalankulkijoita tai autoja ei radoilla näy ja suurin osa piilotetuista alueista on poistettu. Myös hahmo- ja rataeditorit ovat pelkistetympiä, tutorial-osiota ei ole lainkaan ja kaksinpelivaihtoehdoissa ovat mukana ainoastaan harjoittelu, pistekilpailu, horse ja graffiti. Temppuarsenaali on sama, joskaan ei aivan yhtä vapaasti muokattava.
Edellisen osan tasoista grafiikkaa ei voi kehua erityisen komeaksi. Piirtoetäisyys on keskitasoa ja tekstuureilla on ikävä tapa repeillä.
PSone- ja PS2-versioiden suora vertaaminen keskenään on epäoikeudenmukaista, sillä kyseessä on kaksi erilaista peliä. Jos PS2:ta ei omista ja skeittailuhammasta kolottaa, on Tony Hawk's Pro Skater 3 hyvä hankinta myös PSonella.
93
