27 vuotta, 5 kuukautta ja kolme päivää. Se on Petri Lehmuskosken, Suomen pelialan perustajan saldo hänen lähtiessään alalta. Ainakin toistaiseksi.
Petri ”Vennu” Lehmuskosken tuntee koko pelibisnes. Hän jää historiaan miehenä, joka ensimmäisenä toi Suomeen pelejä vuonna 1983. Miksi? Koska halusi jatkaa vaihto-oppilaana alkanutta pelaamistaan tietokoneella, joten hän tilasi Englannista neljä Sinclair Spectrumia ja trokasi ne kavereilleen.
”Kaverin isä oli merimies ja toi matkoiltaan pelejä. Ensimmäinen pelini oli Melbourne Housen luolastolentely Penetrator. Keväällä aloin sitten tuoda itse pelejä maahan, kun niitä alkoi saada”, kertoo Vennu yrityksensä 20-vuotishaastattelussa Pelit-lehdessä vuona 2003.
Jossain vaiheessa pelejä oli vintillä jo pinoittain, joten oli pakko perustaa yritys. Koska Petri itse oli vielä alaikäinen, hänen isänsä Timo Lehmuskoski – alan legenda hänkin – lähti mukaan. Syntyi Toptronics.
Toptronics kasvoi vuosien varrella pelaamisen ympärille. Pelien lisäksi Toptronics toi maahan muun muassa Amstrad CPC464 -tietokoneita, Amigoita, Logitechiä ja Creativea.
Vuonna 1993 Vennu ennusti Pelit-lehdessä 5/93 Amigan kuoleman. ”Tyypillinen Amiga-pelin ostaja on uuden koneen omistaja, joka ei vielä osaa kopioida”, hän latasi. ”Jokainen, jolla on kopioituja pelejä hyllyssään, voisi nyt katsoa itseensä. Piratismi on tappanut Amigan Suomessa.” Synkkä ennustus toteutui pelimaahantuonnin loputtua vuoden lopulla.
Vuonna 2002 Toptronics sai Xboxin edustuksen, mikä oli yksi Vennun uran kohokohtia. Xbox innosti uuteen ennustukseen: seuraava iso askel konsolipelaamisessa olisi verkkopelaaminen. ”Muiden kanssa pelaaminen on iso asia, itse asiassa pelaaminen on hirvittävän sosiaalista puuhaa”, hän totesi ja kehui samalla Xbox Liven helppoutta. Esittämisajankohtanaan ennustus oli vallankumouksellisempi kuin jälkiviisaana arvaakaan.
Muutosten tuulet
Vuoden 2004 joulukuussa saimme yllättävän uutisen: Toptronics yhdistyy seuraavan vuoden alussa alan toisen toimijan, ruotsalaisen Pan Visionin kanssa. Tämä tarkoitti sitä, että Toptronics perheyrityksenä loppui, ja Timo Lehmuskoski siirtyi eläkkeelle.
Petri nimitettiin peliliiketoiminnan Pohjoismaitten toimitusjohtajaksi Tukholmaan, mikä tarkoitti alinomaista reissaamista. Petrin suurin tehtävä oli saneerata Pan Visionin liiketoiminta mallilleen.
”Reissaamisessa oli hyviä ja huonoja puolia. Opin paljon uutta pohjoismaisista kulttuureista ja niiden eroista. Rasittavaa oli jatkuva matkustaminen ja hotelliasuminen. Kuljin edestakaisin Turun ja Tukholman väliä yölaivalla, jolloin pääsin suoraan aamusta toimistolle. Laivalla matkustaminen oli paljon halvempaa, ja mielestäni johtajan pitää näyttää esimerkkiä kustannusten karsimisessa tuollaisessa tilanteessa”, Petri kertoo.
Petri oli lähes kaikki viikot Tukholmassa, ja vuonna 2007 peräti 180 päivää poissa kotona. ”Se oli perheelle stressaavaa, liian paljon. Kun olin kotona, lapset sanoivat, että isä on kotona, mutta ei täällä”, Petri suree. Tukholmaan muuttaminen ei kuitenkaan tullut kyseeseen, lapsia – Ronja 14, Roni 12 ja Emil 10 – ei haluttu repiä irti suvusta ja harrastuksista.
Vuonna 2008 Pan Vision osti Vennun ulos. Saneeraus oli valmis ja Pan Vision tuotti voittoa ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, Toptronics oli tuottanut voittoa koko ajan. Petri jatkoi vielä Suomessa myyntitoimintojen johtajana ja johtoryhmän jäsenenä, mutta tunsi, että jotain muuta pitäisi nähdä. Joulukuussa oli tullut aika lähteä jonnekin muualle.
Nyt Vennu aikoo tehdä sitä, mitä ei ole tähän mennessä ehtinyt: pitämään lomaa. ”Lähden tammikuussa Itävaltaan laskettelemaan pariksi-kolmeksi kuukaudeksi. Perhe tulee mukaan kolmeksi viikoksi. Kesälomalla ei matkusteta lainkaan, vaan ollaan kaikki yhdessä. Vietetään perheaikaa.”
Vennu on edelleen henkeen ja vereen pelimies. ”Pelaaminen on edelleen intohimoni. Ehkä nyt saan mahdollisuuden päästä takaisin klaaniini, josta minut potkittiin pois vuonna 2004”, hän naurahtaa.
Vennu ja minä
Tapasin Vennun ensimmäisen kerran vuonna 1983, jolloin itse olin juuri aloittanut Tecnopressin Tietokone-lehdessä. Hän tuli isänsä Timon kanssa toimitukseemme esittelemään muistaakseni Amstrad-tietokonetta, hyvin nuorena ja puku päällä.
Kun 80-luvun lopulla aloin matkustella pitkin maailmaa pelimessuilla, Vennu oli aina paikalla. Ensimmäisillä E3-messuilla vuonna 1995 olimme ainoat suomalaiset, muihin emme ainakaan törmänneet. Lontoon ECTS-messujen vakiokuvioihin kuului vuosikausia päivällinen kiinalaisessa ravintolassa hotelli Cumberlandissa nautittujen alkudrinkkien jälkeen.
Olen shoppaillut Vennun kanssa tuliaisia hänen lapsilleen Beverly Hillsissä, olen käynyt Long Beachillä syömässä suklaakuorrutettuja mansikoita ja Atlantan Stone Mountainilla ihailemassa valkopääkotkia. Viimeksi istuimme yhdessä piknikillä Reinin varrella kesken Kölnin Games.comin. Kesällä Vennu pistäytyi yllättäen kotonani lounaalla.
Henkilökohtaisesti olen satavarma, että hengähdystauon jälkeen Petri palaa alalle tavalla tai toisella, vaikka sitten jakamaan omaa kokemustaan muille. Siihen asti opettelen käymään messuilla yksin.
Pelit ilmestyy tänä vuonna vasta joka kuukauden 10. päivän tienoilla alkukuun asemasta. Tähän on syynsä.
Pelitaloilla on taipumus yrittää vaikuttaa siihen, milloin peliarvostelun saa julkaista. Yleensä saamme peleistä arvostelukappaleet jo ennakkoon, mutta se, milloin arvostelun saa tehdä, on tarkoin määritelty ja päätoimittajan allekirjoituksella vahvistettava. Nämä niin sanotut embargot määräävät viime kädessä sen, mitä arvosteluja lehdessä on.
Viime vuonna osa pelitaloista keksi määritellä embargon kuun alkuun, esimerkiksi 5. päivään, jolloin suuri osa alkukuusta ilmestyvistä lehdistä ei voi arvostelua julkaista. Pelien julkaisupäivät taas alkoivat painottua kuun loppuun. Tällä ilmeisesti pyritään siihen, että mahdolliset negatiiviset arvostelut eivät pääse vaikuttamaan pelin myyntiin. Lehden ilmestymisaikataulut ovat yleensä jo ajoissa lukkoon lyötyjä, ja harva lehti pystyy siirtelemään ilmestymispäiväänsä lyhyellä varoitusajalla.
Niinpä me siirsimme Pelit-lehden ilmestymispäivää koko vuoden osalta myöhäisemmäksi, jotta peliarvostelut ilmestyvät silloin kun pelikin. Taka-ajatuksena ei suinkaan ole kiusata pelitaloja, vaan palvella lukijoita.
Embargot ovat kiveen kirjoitettuja, ja joka pelillä on omansa. Kun laskee, kuinka paljon käsiemme läpi kulkee vuosittain pelejä, on oikeastaan aika ihme, että olemme lipsuneet vain pari kertaa. Toinen oli tietoinen riski, koska peli oli täysin valmis ja embargo meidän kannaltamme parin päivän päässä, toinen oli puhdas vahinko. Pelejä tai pelitaloja en viitsi mainita.
Vahingon seurauksena olemme erään pelitalon mustalla listalla, emmekä enää saa pelejä ennakkoon. Syy oli kyllä pelitalon itsensä: pelilevyn päällä ei lukenut mitään. Ei sitä, oliko kyseessä ennakko- vai valmis versio, eikä minkäänlaisia päivämääriä. Embargo tuli emaililla päiviä myöhemmin kuin itse peli.
Miksi sitten suostumme aikataulupelleilyyn? Emme me oikeastaan muutakaan voi. Pelit-lehden tekeminen on yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden kanssa, joilla on eri intressit kuin meillä. Pelitalo tietysti haluaa mahdollisimman hyvän arvostelun, koska se vaikuttaa myyntiin. Me taas haluamme kertoa lukijoille, kannattaako peli ostaa. Joskus intressit kohtaavat, joskus eivät.
Toiset pelitalot viis veisaavat embargoista ja toimittavat arvostelukappaleet ajoissa. Toisilla taas embargo saattaa olla pitkällä pelin oman ilmestymispäivän jälkeen, joka on jo naurettavaa. Jos peli on kerran ilmestynyt, siitä täytyy saada kertoa, koska se on silloin julkista tavaraa.
Pelitin siirtämisellä myöhempään ilmestymisajankohtaan voittaa ainakin sen, että saamme tarpeeksi aikaa Pelit-lehden standardien mukaisen arvostelun kirjoittamiseen. Esimerkiksi Gran Turismo 5 olisi joulukuun lehdessä jäänyt huitaisuksi, ilman moninpelin arviointia ja 1.03-päivityksen merkittäviä parannuksia, paitsi jos aikaa olisi ollut viikko lisää. Niinpä julkaisemme arvostelun nyt tammikuun lehdessä.
Koskaan aikataulut eivät voi täysin kohdata. Voihan sitä kuitenkin yrittää.
