Ilokaasua ei kannata impata synnytyssalissa, vaan polttaa moottorissa.
Autopelit ovat puhtaimmillaan taidon tai sen puutteen rajamailla elämistä, tuskallisten virheiden sietämistä ja makoisien nappisuoritusten lämmössä paistattelua. Nadeon TrackMania Turbo on suomalaisen Trials-sarjan tapaan tyylipuhdas taitopeli: jos et osaa, opettele tai etenemisestä on turha haaveilla.
TrackMania Turbo on anteeksipyytelemätön arcaderälläys. Fysiikka on johdonmukaista, mutta ei missään nimessä realistista eikä sen pidäkään olla. Kilpurit irtoavat vaivattomiin nelipyöräsladeihin ja puolen kilometrin hyppyihin, ennen kuin syöksyvät jättimäisiin looppeihin tai pomppivat leipiä veden pinnasta.
Silti fysiikat pidetään sopivalla tavalla todellisina: kilpuri jopa kaatuu kurveissa, jos painopiste siirtyy renkaiden ulkopuolelle. Parhaimmillaan silmämunat kuivattaviin Wipeout-nopeuksiin yltyvä meininki on tarkkaa, kaunista ja näpeissä tuntuvan sulavaa.
Paineensietolaboratorio
Kiikkerällä soralla ropisteltavat kierroskisat ovat pahimpia nakkeja, sillä jokainen mutka on potentiaalinen kämmin paikka. Sen viimeisen mutkan hermoilun aiheuttaman hartialukon ja mokailun hapanimelä tunne tuli totisesti tutuksi. Lusikka pohjaan -taktiikka oli yleensä paras optio: jos aloin himmailla, homma kellahti aina vain komeammin persiilleen, sillä löysäily muuttaa ajolinjoja ja lyhentää loikkia.
Turbossa on neljä erilaista miljöötä, joissa on yhteensä komeat kaksisataa rataa. Asfaltin ja soran makuun päästään joka ympäristössä, mausteet vain vaihtelevat. Laguunialueella nähdään muun muassa vahvasti scifihtäviä magneettivuoristoratoja, jotka vääntyvät mielikuvituksellisiin kiemuroihin. Takuuvarmaa oksennuskamaa VR-silmikoilla, joita TrackMania Turbo muuten tukee.
Tiesin jo hyvissä ajoin, että en ikinä näe viimeistä 40 rataa, sillä ne vaativat niihin 160:n muuhun rataan kullat. Se ei haittaa, koska taitopeleissä pitää olla kuolevaisille jotain tavoiteltavaa ja eliittipelureille pelattavaa. Mahdottoman tavoittelu on toisinaan kivaa ja helpompiakin ratoja on taatusti riittävästi.
Jokaiselle ympäristölle on oma autonsa, jonka maalauksia ja tarroja aukeaa lisää mitalien vanavedessä. Yksi muistuttaa muskelimasiinaa, toinen baja bugia, kolmas ralliautoa ja neljäs formulaa. Masiinat ovat viimeisen päälle kisakuosissa, värikästä putkirunkoa ja kevyttä korirakennetta. Off-road-fiilinki vaihtelee ajokin alustasta ja miljööstä riippuvan soran tyypin mukaan. Bajamaja ja ralliohjus ovat todella levottomia hiekalla, jos paahtaa kaasu pohjassa mutkaan.
Jos jostain haluan nipottaa, niin titaaninkovista pikkupuista ja maahan liimatuista konteista ja muusta romusta. Ne ovat nii-in lastgeniä. Heinä ja pikkupuskat toki lakoavat auton alle, mutta Trackmanian fysiikalla aurakuskit saisivat vaarallisen työn lisää, koska jokainen osuma aurauskeppiin heittää kerien metsään. No, onneksi minulla oli niin kivaa, että en tätäkään jaksanut surra pidempään kuin 0,67 sekuntia ennen kuin resetoin autoni taas lähtöviivalle. Törmäily ei edes kuulu nappisuorituksiin.
Rajattomasti ratoja
Paikallinen moninpeli on kattava ja nykyisellä kaikki on netissä -mittapuulla erinomainen. Yhden koneen hot seat -kisaan pääsee 16 pelaajaa, jolloin kilpailijat haastavat vuorollaan parasta aikaa/haamua niin pitkään, että auton bensatankki tyhjenee. Arcademoodiin mahtuu teoriassa rajattomasti pelaajia. Arcadetila sopii kivasti vaikka bileiden satunnaiseksi taustaviihteeksi, sillä enkkayrityksiä voi tehdä kuka vain milloin tahansa. Samaan aikaan baanalle päästään perinteisessä jaetun ruudun nelinpelissä, jossa varjoja on karsittu, jotta päivitysnopeus säilyisi. Höhlässä ja hetken huvittavassa Double Driver -tilassa kaksi kuskia ajaa yhtä autoa, jolloin auto kulkee ohjauksen keskiarvon mukaan.
Helppokäyttöinen rataeditori ja satunnaisratageneraattori takaavat rajattomasti ratoja. Nopeasti syntyvät satunnaiset etapit sopivat mainiosti etenkin hot seat ja arcade -moninpelikisoihin, sillä kukaan ei osaa vielä hetki sitten luotua rataa ulkoa.
En yleensä vaivaudu avautumaan pelin hintalaatusuhteesta, mutta nyt tunnen siihen tarvetta. Näin hyvää diiliä näkee harvoin: budjettihintaisessa kaahailussa on älyttömästi omaperäisiä ratoja, pätevä rataeditori ja mainiot moninpelimahdollisuudet. Aika monelle TrackMania Turbo onkin jo maistunut, ranking-listoilla oli jo huhtikuussa noin miljoona pelaajaa.
Puhtaana taitopelinä TrackMania Turbo on addiktiivista kamaa, jossa vielä kerran, vaikka pitäisi mennä nukkumaan -henki elää vahvana. TrackMania sinällään on tuttu, monesti nähty ja tehty juttu, mutta Nadeon modernia klassikkoa muistellaan taatusti kaiholla kuten Stunt Raceria, klassikon inkarnaatioita ei ole pahemmin nähty. Turboruuvi kaakkoon, sillä ratamania ei ole sairaus.
TrackMania Turbo
Arvosteltu: PS4
Saatavilla: Xbox One, PC
Nadeo/Ubisoft
Moninpeli: 2-100 netissä tai 2-16 samalla koneella
Muuta: Tukee Oculus Rift ja Playstation VR -laseja
Ikäraja: 3
91
