Tyhmä mutta luettava pikkupalsta

Kun Doom aikoinaan julkaistiin sharewarena, moni, myös minä, uskoi, että shareware kasvaa, kehittyy ja haastaa kaupalliset softafirmat. Vähän niinkuin hipit uskoivat että kaikki kävelevät kukka tukassa, kun on vesimiehen aika.

Vaikka shareware sinänsä elää ja vahvasti elääkin, pelishareware on kuollut. Nimikkeitä kyllä ilmestyy, mutta kuka kestää puzzle- ja korttipelien virtaa satunnaisilla huonoilla toimintapeleillä terästettyinä? Toki muutama laatunimikekin löytyy. Niistä taitaa suurin osa olla PeliPakilla.

Vastarinta sykkii

Yksi maa potkii vastaan, ja se maa on Suomi, Dos-pohjaisen sharewaren ehtymätön runsaudensarvi. Suomalaista sharewarea kuuluu kehua kivoiksi pikkupeleiksi, joissa grafiikka ei ehkä ole parasta, mutta pelattavuus jättää tyhmät kaupalliset pelit seisomaan.

Brittilehdet vetävät kotiinpäin mutta minä en kehtaa, ja vaikka tunnenkin itseni viheliäiseksi roistoksi, minusta suomalaisessa sharewaressa on muutama asia, jotka ovat per...joita kannattaisi harkita muutoshakuisesti.

Ihan oma maailmansa ovat "pikku pilapelit", joiden huumori avautuu heikonpuoleisesti, kun 12 vuoden ikäpyykki on ohitettu. Helvetti on paikka, jossa minä olen niitä käsittelevässä lehdessä toimittajana. Oikeiksi peleiksikin tarkoitetut tuotokset kaipaavat ryhtiä.

Ongelmista vähäisin on lähes 100-prosenttinen Dos-toteutus ja hölmöt nimet. Toisaalta jos tarkoitus on pitää 386/486-pelaajat iloisina, eikä halua että pelit leviävät Suomen rajojen ulkopuolelle, niin nykylinja on hyvä. Muuten olisi aika ottaa huomioon se hiirivetoinen käyttiksen irvikuva, varsinkin kun uusissa ääni- ja grafiikkakorteissa ei Dos-yhteensopivuudesta piitata.

Toteutuksen taso on ongelma. Pelejä "julkaistaan" suurin piirtein heti, kun ne joten kuten toimivat (Tappaja Elukat 0.008 Beta), ja uusia versioita tulee vähintään viikottain (Tappaja Elukat 0.0082 Beta). Paha siinä on haukkua isoja pelifirmoja. Joskus tulee mieleen, että suomiwaren pääasiallinen tarkoitus on saada tekijälleen 15 minuutin kuuluisuus, kun jossain lehdessä lukee "Turbo Olmit on ruma mutta pelattava matopeli, josta voi tulla jotain jos sitä hiotaan."

Mutta grafiikka on se varsinainen suomiwaren Akilleen kantapää. Minä siedän huononnäköistä grafiikkaa mielestäni erinomaisen hyvin, mutta suomipelit pistävät välillä hiljaiseksi. Tarkoitan nimenomaan toimivaa, en edes visuaalisesti loistavaa grafiikkaa. Pikku vihje: jollei itse eikä kaveri osaa piirtää, kannattaa suunnitella peli sen mukaan. Strategiapelissä voi käyttää selkeitä, helposti piirrettäviä ikoneita, mutta kolmiulotteisen roolipelin muu koodi menee hukkaan, jos vastaantulijat ovat räikeitä, mutta rujon yksinkertaisia suttuprötöjä.

Toisen jalan Akilleen kantapää on sitten tämä ideointi: jos peli ei ole Virtua Pajatso, matopeli, luolalentely tai Worms-klooni, se on Boulderdash-klooni tai puzzlepeli. Miksi herran tähden? Oman teoriani mukaan siksi, että suomiwarea paapotaan ja ymmärretään liikaa, joten evoluutio ei vaikuta ja suomiware polkee paikallaan.

Ikkunat auki Eurooppaan

Nyt piljoonat innokkaat ohjelmoijanalut deletoivat DJGPP:tä ja "Muks! Tapan Loputkin" v.0.02:sta (ja toivottavasti myös "Ossi syö kakkaa v.0.01:sta") kiintolevyltään, mutta turhaan. Positiivista on, että Suomessa sentään tehdään pelejä makuuhuoneen nurkassa. Pitää vaan vähentää energianjuoman kulutusta sen verran, että keskittymiskykyä riittää tehdä hommat kunnolla ja loppuun asti, vaikkei se suomalaisuuteen kuulukaan. Suomiwaressa on nimittäin sen verran yritystä, että se varmasti kelpaisi maailmallekin. Emme kai me niin erilaisia ole. Mitä muuta Grand Theft Auto on kuin brittien tekemä suomiwarepeli? (Joka olisi täällä nimellä Turbo Kaahis.)

Lehdistöstä ei ole auttajaksi: me olemme hyvä renki mutta huono isäntä, ja syyllistymme juuri tuohon yliarvostamiseen ja paapomiseen. Moni "sekava, ruma, inhottava mutta pelattava ja kiva pikkupeli. Tekijät meidän tilaajia" tuhottaisiin ulkomaiden lehdissä, eikä siellä ole Turboraketti-friikkejä, jotka heittävät 95 pistettä sen henkiselle pojalle.

Lehdistöä voi käyttää hyväksi pitämällä meidät ajantasalla, mutta suomiware kaipaisi riippumatonta kattojärjestöä, joka puuhakkaasti (lue: perustaa toimivan nettisivun) sekä levittää suomi... siis finnwarea että yhdistää toisiaan hakevia koodareita ja graafikoita, musiikkimiehiä ja suunnittelijoita. Levittäminen tarkoittaisi sitä, että parhaita pelipläjäyksiä aktiivisesti tungetaan sekä ulkomaan pellejen pelipaikkoihin, että mahdollistetaan niiden rekisteröinti. On olemassa firmoja, jotka palkkiota vastaan hoitavat näitä välityspalveluja. Amerikkalainen Turbis-fani huomattavasti herkemmin rekisteröi pelin netissä isän luottokortilla kuin lähettää rahaa kuoressa Suomeen.

Ja niin tekisi suomalainenkin, mutta eihän täällä kännyköiden ja internetin kultamaassa osata nettikauppaa tehdä, vaan pulataan postiennakoiden kanssa. Jos minä tilaan jotain netistä, haluan maksaa sen netissä ja haluan sen kotiovelle asti, en postiin uumeniin.

Eli kaunis ulkoasu, omia ideoita, aktiivista myyntityötä ja mahdollisimman helpotettu rekisteröintikynnys, niin suomiware valtaa maailman ja Kill'em All 3.0:n tekijä voi vilkuttaa Ferrarinsa ikkunasta roskia tonkivalle John Romerolle.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…