Ultimate General: Gettysburg - Päämääränä Little Round Top

Gettysburgin taistelu vietti äskettäin vuosipäiväänsä. Tokihan tiedät mihin sotaan se liittyi? 

Total Warien modauksella aloittanut Nick Thomadis aikoo luoda Ultimate Generalistaan ihan uuden strategiapelisarjan. Pärjääkö pikkufirman early access -rahoitettu tuote suuren budjetin peleille?
Ainakin esikoispeli tähtää vakaasti Yhdysvaltain markkinoille. Sen aihe on heinäkuun kolmena ensimmäisenä päivänä 1863 käyty Gettysburgin kuuluisa taistelu, joka käänsi Yhdysvaltain sisällissodan kulun.  
Yhdysvaltalaisille sekä taistelu että hattunsa miekallaan lävistävä kenraali Armistead ynnä muut sisällissotadraaman henkilöt ovatkin todella tuttuja, sisällissota kun on heidän historiansa päätapahtumia. Ikävä kyllä meille eurooppalaisille aihe on vieras ja kaukainen. Historian hienosti avaava Bernard Cornwellkin jätti Starbuck-sarjansa kesken, koska se muistutti liikaa Sharpea.  
Jos raskaat strategiat unohdetaan, peruspelaajille tunnetuimmat pelit aiheesta ovat joko Infogramesin kevyt sarjispeli North & South tai Firaxiksen Sid Meier’s Gettysburg! (Pelit 10/1997, 91 pistettä).  Pystyykö Ultimate General: Gettysburg popularisoimaan sotahistoriaa näiden ja Total Warsien tapaan?

Kenraali A.I. Lee, palveluksessanne

Ultimate General kehuu erityisesti tekoälyään, jota ei mainospuheiden mukaan ole käsikirjoitettu ollenkaan. Vastustajat ovat oveluudeltaan ja aggressiivisuudeltaan vaihtelevia persoonallisuuksia, ja niitä vastaan mitellään useasta yhteenotosta koostuvassa kampanjassa. Taistelu voi loppua kolmessa päivässä tai venyä neljään, riippuen siitä, miten hyvin pärjää. Yksikköjen kunto säilyy taistelusta toiseen, joten ensimmäisenä päivänä hajalle ammuttu rykmentti on heikossa hapessa seuraavanakin päivänä.
Pääsääntöisesti tekoäly luo illuusion älykkäästä vastustajasta. Se osaa pitää joukkonsa kasassa ja vetää niitä takaisin lepäämään vastahyökkäyksiä varten. Kone myös koukkaa, mutta suurin uhka ovat vahvistuksina saapuvat verekset rykmentit.
”Määrätietoinen” tekoäly oli ainakin nimensä veroinen, sillä se määrätietoisesti hyökkäsi vaikka sillä oli vain yksi taistelukuntoinen osasto. Isoin ongelma on juuri tappioiden pysyvyys: jos tietokoneen saa ensimmäisenä päivänä alakynteen, se todennäköisesti pysyykin siellä. 
Taisteluiden välillä voi ”valita strategiansa” kahdesta tai kolmesta vaihtoehdosta. Valinnanvaraan vaikuttaa edellisen taistelun tulos. Hieman harmittavasti valinta tehdään tietotyhjiössä, jossa esimerkiksi saatavilla olevat lisäjoukot eivät näy. Strategianvalinta onkin vain lievästi naamioitu skenaariovalikko.  
Koko Gettysburgin taistelua ei ole pakko pelata alusta asti, vaan eri skenaariot voi valita suoraan.

Eespäin, virginialaiset!

Vaikka pelin käyttöliittymässä on otettu huomioon täppärit, yksiköiden liikuttelu on helppoa pc:lläkin. Marssikäskyt annetaan hiiren vedoilla, rintamasuuntaa käännetään hiiren keskinapilla. Systeemi on nopeasti selkäytimessä ja joukot pysyvät helposti hallinnassa. Pelaaminen on liukkaan sujuvaa. 
Ehkä vähän liiankin sujuvaa, sillä maastolla on melko vähän vaikutusta yksiköiden vauhtiin. Vain metsät ja purot selvästi hidastavat joukkoja, tiet vaikuttavat täysin kosmeettisilta: Firaxiksen Gettysburgin mahdollisuutta käyttää teitä nopeampaan, mutta riskialttiimpaan liikkumiseen ei ole. Tyylikkäin topografiaviivoin esitetyillä korkeuseroilla on sentään huomattava vaikutus yksiköiden näköön ja kantamaan.
Yksiköiden taistelukunto ja moraali kerrotaan oikeassa ylälaidassa olevalla prosenttiasteikolla. Jäin kaipaamaan vaihtoehtoisia tapoja välittää tuota tärkeää tietoa, sillä nyt katseen joutuu irrottamaan tapahtumien keskipisteestä. Jonkinlaiset ”emme kestä enää!”-huudahdukset auttaisivat jo paljon. 
Ensimmäisessä kampanjassani juoksutin armotta rättiväsyneitä miehiä ympäri karttaa huomaamatta heidän tilaansa lainkaan. Juokseminen tai taisteleminen tiputtaa kuntoa todella nopeasti, ja sen palautuminen kestää kauan. Tämä on iso ongelma alakynteen joutuneelle osapuolelle. Uupumuksen hallinta kaipaa hienosäätöä, sillä taistelun alkuvaiheessa koville joutunut yksikkö hädin tuskin ehtii palautua seuraavaan taukoon mennessä.
Aselajeista Gettysburg hoitaa jalkaväen hyvin. Tykistö on epäilyttävän nopealiikkeistä, mutta sen saa sentään jalkaväellä kiinni. Julkaisuversiossa hämmästyttänyttä ratsuväkeä on päivityksillä korjattu maltillisempaan suuntaan, konfederaation kavaljeerit eivät enää aja unionia yksin karkuun.
Grafiikaltaan peli on nätti ja värikäs. Kaksiulotteisella kartalla liikkuvat sprite-yksiköt näyttävät riittävän suurilta luodakseen spektaakkelin tuntua. Gettysburg on kuitenkin kliinisen oloinen, ääniä on niukalti ja surmansa saaneet spritet vain pyörähtävät siististi kumoon. 
Ratkaisutaistelun draama ei välity, eikä peli muutenkaan vangitse ajan tunnelmaa. Kamppailun osanottajat voisivat yhtä hyvin olla sininen ja punainen armeija, Yhdysvaltain sisällissodasta ei pelin kautta kauheasti opi.
Game-Labsin esikoinen on vahva ja viimeistelty esitys, jonka tekoäly on vahvaa ja pelaaminen intuitiivista. Kun tekijöiden taidot on nyt näytetty, seuraavalla kerralla mukaan myös tunnetta!

84

Lisää aiheesta