Vaaraa ja kuolemaa

Mikäs saa ihmisen kuin ihmisen ylittämään default-parametrinsa ja tekemään jälkikäteen mietittynä lähes yliluonnollisia tekoja?

Vastaus on tietysti kuolemanpelko. Ja sehän on jotain, mitä tietokonepelistä ei löydy, vaikka mainosteksti väittäisi mitä. Vaarallisin mitä voi sattua on se, että pelaaja kiihkoissaan tippuu tuolilta tai nyrjäyttää ranteensa. Ja koska todellinen vaaramomentti puuttuu, ainoastaan hetkittäin pystyy pelaaja käyttämään koko kapasiteettiaan. Aito kuolemanpelko (tai edes aidon vaaran pelko) olisi erinomainen pelielementti, joka saisi pelaajan yrittämään tosissaan. Koulussa saavutin Cooperin testissä aivan eri luokan tuloksia riippuen siitä, päästettiinkö koira irti vaiko ei.

Pelko pelihahmon kuolemastakin olisi aivan riittävän tehokas pelillinen elementti. Roolipelin perusideahan on luoda alter ego seikkailemaan vaihtoehtomaailmaan, ja tähän alter egoon pitäisi sitten jopa kiintyä. Tietokoneroolipelissä tämä ei onnistu: siinä luodaan ryhmä tilastoja ratkomaan ongelmia ja kuolemaan tasaisin väliajoin.

Aidoissa roolipelissä, joissa pahat henget saalistavat viattomia sieluja ja tavarat lentelevät poltergeistien viskomina, voi oma rakas pelihahmo kuolla aivan todella lopullisesti, kuten Peliluolan lukijat aikoinaan huomasivat. Mutta mainitkaapa yksikin tietokoneroolipeli, jossa ei olisi mahdollista kumota kuolemaa lataamalla vanha tilanne. Onneksi näin silti on, muuten voisi mittari lyödä punaiselle.

Peleissä ei osata hyödyntää hahmosamaistumista.

Poikkeus

Hassua kyllä, parhaiten onnistunut esimerkki pelistä, jossa pelihahmon kuolema jopa riipaisee, on lentosimulaattori nimeltään Falcon 3.00. Peliä tuntemattomille kerrottakoon, että siinä ollaan vastuussa 30 pilotin laivueesta, ja jokaisella pilotilla on omat, yksilölliset suoritusarvonsa, jotka kohenevat pilotin läpäistessä tehtäviä. Idea on siis sota, jonka kulkuun pelaajan (epä)onnistuminen vaikuttaa. Pilotit eivät jää kasvottomiksi, mutta ovat kuitenkin vain rattaita suuressa koneistossa.

Otetaanpa vaikka tilanne, jossa neljä Falconia on lentänyt läpi tiuhan IT-verhon, onnistunut tuhoamaan strategisesti tärkeän päämaalin, mutta kaksi todella hyvää, monen kampanjan läpikäynyttä ja luotettavaa pilottia saa ohjuksen jälkipolttimeen ja kuolee.

Vaihtoehdot? Pelaaja voi hylätä tehtävän kesken, jolloin pilotit eivät tosin kuole, mutta tehtävää joutuu joka tapauksessa yrittämään uudestaan. Menetykset voivat olla suuremmat, pommit voivat jäädä osumatta (pilotti, joka jää roikkumaan kohteseen, on niin sanottu kuollut, eli osumia ei ehdi jäädä tarkastamaan). Olisiko tehtävä kääntänyt sodan kulun? Tuleeko venyvä kampanja maksaamaan vielä viimeistenkin veteraanien hengen?

Vaihtoehdossa kaksi pelaaja kiroaa, itkeskelee mutta hyväksyy tapahtuneen. Ja taas aikanaan tulee uusia täydennysmiehiä.

Joka tapauksessa nämä pilotin kuolemat Falcon 3.00:ssa kirpaisevat aivan eri tavalla kuin Sir Rolandin tapaturmainen kuolema lohikäärmeen hampaissa. Toinen on peruuttamaton, toinen ei.

Vähän päätä rapsuttamalla perusidean saanee ympättyä muihinkin peleihin.

Tuskalla todellisuutta

Tiettyä verenmakua saisi hauskoilla pikku lisälaitteilla. Jokainen "rohkea" tietokonepelaaja ei epäröi hetkeäkään käydä kynäveitsellä lohikäärmeen kimppuun, mitä yksikään ihminen ei tosielämässä (tai edes fantasiaelämässä) tekisi.

Ratkaisu on Nnirvi's (Amazing) Hit Simulator, joka on tietokoneeseen liitettävä pikku laatikko, josta lähtee pelaajaan kiinitettävä piuha. Tämä hämmästyttävä lisälaite antaa sähköiskuja, joiden voimakkuus riippuu pelissä saatavissa vaurioista. Jättirottien puraisut tuntuvat pikku kihelmöintinä, kun taas lohharin puraisun saa pelaajan pomppaamaan tuoliltaan ja pääpahan iskiessä sulakkeet palavat koko korttelista.

Takuuvarmasti pelaaja suhtautuisi peliin huomattavasti vakavammin. Itseasiassa nokkela hakkeri, jonka kourassa pysyy kolvi, teoriassa pystyy paitsi rakentamaan laitteen myös koukuttamaan pelikoodin. Odotamme innolla ensimmäisiä versioita testiin, "vapaaehtoisia" kyllä riittää.

Tietysti aivoihin kytkettävä, suoraan aistikeskuksia ärsyttävä laite olisi vielä hauskempi, joskin valitettavasti vielä nykytekniikan ulottumattomissa. Sillähän voisi suoraan emuloida hengiltä palamista, miljoonan voltin sähköiskuja, kylmyyttä ja miekanterän aiheuttamaa metkaa tunnetta sen mennessä mahasta sisään ja selästä ulos.

Ja näin tietokoneiden sisällä piileskelevä harhamaailma olisi jälleen askeleen todellisempi.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…