Termistä "interaktiivinen elokuva" on muodostunut tai ainakin muodostumassa pelaajien keskuudessa kirosana. Ihan turhaan, eihän sellaisia ole oikeastaan tehtykään.
"Interaktiivisella elokuvalla" tarkoitetaan yleensä erittäin runsaasti ääntä ja kuvaa, erittäin vähän pelaamista sisältävää peliä, jonka julkaisijan takaa tai sivusta löytyy mieluiten iso viihdejätti tyyliin Warner, Viacom ja semmoiset. Näistä sitten väännetään jännittäviä juttuja tyyliin "Hollywood tunkeutuu peliteollisuuteen", ja kaikki pelkäävät, että lähitulevaisuudessa peli tarkoittaa seitsemää rompullista videokuvaa.
Ongelma ei ole se, että liian moni uusi julkaisu on näitä "interaktiivisia elokuvia", varsinainen ongelma on se, että interaktiivisia ne voivat olla, mutta elokuvien kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Mikä on elokuva?
Hyvässä toimintaelokuvassa juoni kulkee, kiinnostaa ja sisältä dramatiikkaa, näyttelijät osaavat asiansa, menoa säestävät hyvä musiikki ja jykevät efektit. Kohtaukset ovat sopivan pitkiä, kamerakulmia vaihdellaan ja niin edelleen.
Multimediaviritelmissä juoni on yleensä joku suosituista peruskliseistä, näyttelijät ovat pelifirman henkilökuntaa ja musiikki on hyvää, jos se ei häiritse. Vastapainoksi tarjolla on 3D Studiolla tehtyjä animaatioita, joissa puunuket liukuvat milloin minnekin, avaruusalukset lähestyvät planeettaa minuuttikaupalla ja muuta jännää. Tai sitten suttuista videokuvaa, joissa B/C-luokan näyttelijät joko yli- tai alinäyttelevät vuorosanoja, joiden kohdalla Ed Wood Jr:kin olisi nikotellut. Ei dynamiikkaa, ei tajua ajoituksesta, ei kamerakulmista, ei mistään elokuvien perusasioista.
Jos pelifirma haluaa ehdottomasti tehdä pelielokuvia, palkatkoon sitten elokuva-alan ammattilaisia niitä tekemään. Kunnon käsikirjoittajat, muusikot ja ohjaajat voisivat jo saada jotain aikaan, olettaen että heillä on käsitys pelaamisesta. Ja ohjelmoijia ei saa päästää renderointiohjelman ääreen kuin tiukan valvonnan alla: vähän valvonta lipsuu ja tuloksena on jotain Infernon välianimaatioiden kaltaista. Hrrrrrr!
Ajatelkaa nyt: isosaappainen lisko liukukävelee useamman käytävän läpi ja aloittaa torson hallitsijansa kanssa digitoidun keskustelun, ja "HMggFR Mkryye Fmgrfd NooGnegh"ia tulee minuuttikaupalla. Kannattaa kokeilla, jos peli irtoaa pilkkahintaan jostain: maailman väsyttävimmän typerät välianimaatiot ovat varmaan joskus kulttikamaa.
Kuuluisia edustajia
Kovaäänisin yrittäjä "interaktiivisten elokuvien" saralla on miljoonia maksanut Originin Wing Commander 3: Heart of The Tiger. Sitä pidetään ja mainostetaan interaktiivisena elokuvana, mutta se nyt ei ainakaan ole elokuva. Vai missä elokuvassa täytyy hirveällä hakemisella itse etsiä juonenpätkät?
Miksei peli voi automaattisesti näyttää asianmukaisia animaationpätkiä? Wing Commander 2 oli paljon paremmin tehty: yksi valinta lentämiseen ja yksi valinta juonen seuraamiseen. Se on helppoa ja vaivatonta. Joka tapauksessa WC3 on ihan normaali avaruustaistelupeli, jossa on tavanomaista enemmän animaationpätkiä.
Melkein-elokuva-peleillä alkaa olla sitten se ongelma, että ne kilpailevat jokseenkin suoraan ihan oikeiden elokuvien kanssa. The Daedalus Encounterissa pääsee napsuttelemaan hiirtä joissain paikoissa, mutta samalla rahalla saa vinon pinon hyviä videoita, ilman äänikorttiongelmia, nykivää animointia ja muuta.
Mopo rulaa
Toisaalta jos ymmärtää jotain pelien päälle eikä elokuvakaan ole täysin tuntematon, voi saada jo jotain aikaiseksikin. Jos jossain olisi peliohjelmoijien ammattioppilaitos, Interaktiivisen Elokuvalinjan kurssimateriaaliin pitäisi kuulua yksi peli, joka vastaa ainakin minun käsitystäni siitä, millainen on "interaktiivinen elokuva". Ja se on LucasArtsin Full Throttle.
Seikkailupeliksi se on lyhyt, mutta ehkäpä LucasArts yrittää hakea uutta yleisiöä: ihmisiä, joita pelaaminen kiinnostaa, mutta jotka eivät pysty käyttämään siihen paljon aikaa.
Full Throttlessa on mielenkiintoinen juoni, se kulkee jouheasti eteenpäin, sen musiikki on erinomaista ja äänenkäyttö ennenkuulumatonta. Se on jopa näytelty hyvin, ja muistuttaa laadukasta piirroselokuvaa.
Porkkanaa on osattu käyttää: sopivan mittaiset ongelman ratkontasessiot palkitaan hyvillä, juonta ripeästi kuljettavilla animaatioilla, ja koko pelin vaikeustaso on sopiva. Mieluummin lyhyt ja nautittava peli kuin pitkä ja puuduttava, vaikka olisi se silti vähän pitempi saanut olla...
Täytyy vain toivoa, ettei Hollywood-virtaus tee tietokonepeleistä yhä enemmän ja enemmän "koko kansan mikroviihdettä", jossa sisällys määräytyy matalimman yhteisen nimittäjän mukaan. Pelit ovat jo aivan tarpeeksi hajuttomia, mauttomia, kliseisiä ja poliittisesti korrekteja nykyiselläänkin, kiitos vaan.
