Joulun aatonaattona saa ensi-iltansa fantasiaelokuva Narnian tarinat: Velho ja leijona. Elokuva perustuu englantilaisen C.S. Lewisin kirjoittaman 7-osaisen kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Kuukautta aikaisemmin ilmestyy elokuvaan perustuva peli.
Narnian tarinat kertoo neljästä lapsesta, jotka evakuoidaan Lontoosta sodan jaloista professorisetänsä luokse maalle. Sedän talo on valtava ja yhdestä sen vaatekaapista löytyy sattumoisin tie Narniaan, ihan uuteen maailmaan. Narniaa hallitsee paha Valkea velho, joka ylläpitää ikuista talvea ja sitä asuttavat faunit, kentaurit ja muut satuolennot. Pelastajaksi saapuu Aslan-leijona, joka itsensä uhraamalla ja uudelleen henkiin heräämällä pelastaa Narnian yhdessä lasten kanssa. Lapsista tulee Narnian kuninkaita ja kuningattaria.
Luin Velho ja leijona -kirjan matkalla Hollywoodiin katsomaan Disneyn seuraavien vuosien tuotantoa ja ihmettelin, miten pienestä, ohuesta kirjasta voi saada täyspitkän elokuvan. Samaa olivat ihmetelleet elokuvan tekijät: "Elokuvan ohjaaja Andrew Adamson oli itse asiassa varsin haluton tekemään suurta elokuvaa, hän on enemmän pienten asioiden mies. Andrew ei olisi uskonut, että Shrekistä tulee niin suosittu hänen tehdessään sitä", kertoo elokuvan tuottaja Mark Johnson (muun muassa Rain Man, Donnie Brasco). "Andrew oli lukenut Narnian lapsena, niin kuin varmasti suurin osa englanninkielisistä lapsista, ja hän oli hämillään luettuaan sen uudemman kerran aikuisena. Niinpä Velho ja leijona ei perustukaan kirjaan, vaan Andrew'n mielikuviin siitä, millaisena hän lapsena kirjan koki", Johnson jatkaa.
Kirja päättyy vain puolentoista sivun taistelukohtaukseen, jossa hyvä voittaa pahan, Aslan-leijona voittaa Valkean Velhon, kesä voittaa talven. Elokuvassa kohtaus on massiivinen taistelu, joka vilisee satuolentoja. Taistelu on tehty samalla Massive-moottorilla kuin Taru Sormusten herrasta -elokuvien taistelu ja nostattaa ihokarvat pystyyn upeudellaan.
"Itse asiassa olemme parannelleet Massive-engineä, jotta se pystyisi monenlaisten satuhahmojen samanaikaiseen taisteluun", kertoo visuaalisista efekteistä vastaava Dean Wright. "Kaikki olennot ovat digitaalisia. Suurin työ oli Aslanissa: olemme tehneet sitä kaksi vuotta", jatkaa Wright ja nauraa, että elokuva on vielä viimeistelyä vailla, syyskuun lopulla he ohjelmoivat paikoilleen kentaurien jalkoja. Yhteensä erilaisia hahmoja on 160 fauneista kääpiöihin ja peikoista jättiläislintuihin.
Elokuva kuvattiin Uudessa-Seelannissa ja talvi on saatu aikaan digitaalisesti, joissain kohtauksissa lumi on paperia. Ympäristöissä oli Wrightin mukaan lähes yhtä paljon tehtävää kuin olennoissa.
"Olemme Adamsonin johdolla ylittäneet itsemme ja tehneet niin todenmukaisia satuolentoja kuin ikinä mahdollista. Se on hyvin tyydyttävää", kertoo Wright ja on ylpeä 1500:sta efektejä sisältävästä kohtauksestaan.
Harry Potter tasoitti tien
Mark Johnson korostaa, että tällaista elokuvaa ei olisi pystytty tekemään vielä muutama vuosi sitten ennen tietokone-efektejä. "Narniasta on ollut tekeillä elokuva aiemmin, mutta se oli sijoitettu Kaliforniaan. Ei uskottu, että amerikkalaislapset pystyisivät samaistumaan brittilapsiin, vasta Harry Potter tasoitti tien."
Elokuva alkaa sotakohtauksella, jossa saksalaiset pommikoneet jyräävät Lontoota. "Kirjassa vain todetaan, että lapset lähtevät pakoon maalle. Amerikkalaislapset eivät kuitenkaan tiedä mitään Lontoon-pommituksista, joten meidän täytyy näyttää heille, miksi tarinan päähenkilöt joutuvat lähtemään kotoaan", selittää Johnson.
"Vaikka kirjoissa on vahva kristillinen perusta, elokuva ei sitä korosta. Tarina ja arvot ovat kuitenkin tallella", kiertelee Johnson kysymystä, miten C.S. Lewisin uskonnon julistaminen elokuvassa näkyy.
Olin hiukan skeptinen elokuvan suhteen ja odotin näkeväni alakouluikäisille suunnatun satuelokuvan. Näkemäni pätkät kuitenkin vakuuttivat: alun pommitus ja lopun valtava satuolentojen taistelu eivät ihan lapsille suunnattua tavaraa ole. Luvassa on todennäköisesti hieno fantasiakokemus.
