Vihollisen kasvot

Rahaa tarvitaan mutta mikä on rahan hinta?

Kaikkihan katsoivat pääsiäisenä mainion opetusohjelman Kultakuume.com. Jollet katsonut, jätit väliin kertomuksen kahdesta kellarikoodarista, joista ystävällisen rahoittajan avustuksella tuli kymmenien työntekijöiden uusmediayhtiö Brainlab ja viittä vaille puolentoista miljardin pörssiyhtiö, ennen kuin pilvilinnasta putosi pohja. Toivottavasti sarja uusitaan pian tai se julkaistaan DVD:llä.

Ohjelmassa nimittäin vilahti se suuri Saatana, joka on pääsyyllinen siihen, että nykypelit ovat vaan sitä samaa varman päälle julkaistua bulkkikamaa ja ne julkaistaan bugisina ja keskeneräisinä. Sen pedon oikea nimi on Pörssi, se tarjoaa pelifirmalle rahaa, mutta kun silmä välttää, se syö sielun.

Kuka maksaa?

Normaalin kaupallisen pelin tekeminen maksaa noin 1#4 miljoonaa dollaria, pakollinen markkinointi jokseenkin saman verran. Kuten musiikkibisneksessä, pelialalla yksi hitti maksaa yhdeksän flopin ravintolalaskun. Pelifirman pyörittäminen vaatii siis ulkoista rahoitusta ja pörssiin menoa. Rahaa kyllä tulee, mutta samalla ovenavauksella sisään rynnistää esimerkiksi sellainen epämiellyttävä joukko kuin osakkeenomistajat.

Leikitään, että perustan firman myydäkseni paljon kysyttyä Half-Life-pohjaista The Frozen Helliä. Niin kauan kun minulla on omaa rahaa, voin kekkaloida niin kuin haluan. Firman mainos on: "eNirvi InterAktive: Pelejä pelaajille pelaajalta", toiminta-ajatus: "Laadusta tinkimättä niille jotka arvostavat laatua".

Olen riippumaton niin kauan kun minulla on rahaa. Voin julkaista Frozen Hellin täsmälleen sellaisena, täsmälleen silloin kuin minua itseäni huvittaa. Leikitään, että Frozen Hell myy ihan mukavasti, sen verran että saan rahani takaisin ja pikkaisen voittoakin. Jätän päivätyöni ja alan tehdä ihan oikeaa julkaisua Frozen Hell 2: Revenge of Finland, johon tarvitsen ulkopuolista rahoitusta. Leikitään, että pikku hiljaa autotallibisneksestäni tulee oikea pelifirma ja saadakseni lisää rahaa messeviin projekteihini listaudun pörssiin.

Tanssii borgien kanssa

Silloin eNirvi InterAktivelle käy hassusti. Pörssiyhtiöillä on vain yksi toiminta-ajatus: "Firma tuottaa osakkeenomistajille rahaa". Osakkeenomistajille on yksi ja sama, tuottaako eNirvi InterAktive laadukkaita pelejä vai ei, kunhan tulee rahaa. Ei riitä enää, että saan hyvän tai kohtuullisen elannon pelintekemisestä, pitää kasvaa ja koko ajan.

Kun kasvu lakkaa tai visioni laatupeleistä tuottaa kirjapitoon punaista mustetta, minulle näytetään ovea. Sitten firma joko alkaa uuden johdon alla tuottaa koko kansan kamaa (mikä ei onnistu) tai se myydään Activisionille, Electronic Artsille, Infogramesille, Vivendille, Titukselle tai Ubi Softille.

Ei saa nauraa patonkimiehiä

Pörssipedon ansiota on sekin, että Euroopan johtava pelimaa on Ranska. Yhtäkkiä sellainen firma kuin Titus ostaa Virginin ja Interplayn, vaikka 999 ihmistä tuhannesta ei osaa kysyttäessä kertoa yhtään Tituksen julkaisemaa peliä (Blues Brothers, Amiga).

Ranskalaiset rahoittajat uskovat pelibisnekseen, niinpä pienikin ranskalainen firma (esimerkiksi Kalisto) arvostetaan korkeammalle kuin vaikka oikeasti paljon suurempi brittifirma. Brittirahoittajat kun eivät usko pelimarkkinoihin. Asia muuten raivostuttaa brittejä aivan älyttömästi, varsinkin kun ranskalaisfirmat kuulemma lyövät ostamiensa firmojen johtoon ranskalaisia, jotka vielä pysyvät Ranskassa.

Mutta mitä tapahtuu, jos usko alkaa horjua? Käykö ranskalaisfirmoille samoin kuin uusmedia- ja nettifirmoille? Jotenkin minusta tuntuu, että käytännön demonstraatio nähdään melko lähitulevaisuudessa.

Kyllähän hyvä peli myy... Eidos keinahteli vuodenvaihteessa pahoissa vaikeuksissa, mutta joulumyynnin jälkeen oli syytä hymyillä: kaksi peliä pelasti Eidoksen ja tuotti rutkasti rahaa. Pelit olivat hyvin myynyt Tomb Raider 5 (innovaatio kannattaa) sekä ennätykselliset yli miljoona kappaletta eri formaateissa myynyt Who Wants To Be Millionaire.

Raha puhuu

Mutta miten tämä kaikki liittyy niihin bugisiin, keskeneräisiin paskoihin ja supistuviin peligenreihin? Pelifirmoilla on sellainen rasite kuin osavuosikatsaus muutaman kerran vuodessa. Silloin pitää näyttää osakkeenomistajille tuloksia, jollei muuta niin isoina lupauksina ja kasvunodotuskalvoina.

Mikäs siinä jos kovia pelejä on uunissa useampia, mutta silloin on paha tilanne, kun koko tilikausi on laskettu Frozen Hell 2:n varaan. Peli on alpha-asteella ja tarvitsee vielä kolme kuukautta työtä, mutta tilikausi päättyy kuukauden kuluttua. Miehet ylitöihin, peli hyllyille sellaisena kuin se kuukauden kuluttua on ja patsataan sitten myöhemmin. Ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta.

Samasta varman päälle pelaamisesta johtuvat 3D-räiskintöjen ja Age of Command & Conquercraft -pelien määrä. Lisenssienginellä tehdystä 3D-räiskinnästä saa ainakin omansa takaisin. Tiedättekö, että jotain Freespace 2:n tai Battlezonen kaltaisia mestariteoksia myydään vain muutamia kymmeniä tuhansia kappaleita, huolimatta älyttömän hyvistä arvosteluista?

Järki käteen

Kun tietää PC-pelimarkkinoiden taloudelliset realiteetit, on paljon helpompi ymmärtää tiettyjä asioita. Monet näkevät Interplayn riistäjäfirmana, joka ilkeyttään julkaisee betatasoisen Starfleet Command 2:n. Minä näen firman, joka ei ole vielä sortunut konsolikamaan, 3D-räiskintöihin ja C&C-klooneihin, vaan yrittää edelleen julkaista perinteisiä, "kunnon" PC-pelejä. Onhan Interplayn päivitysriskiluokitus jotakuinkin alan korkein, mutta jos kuukausien odottelu on hinta, parempi sekin kuin ei Fallout Tacticseja ja Starfleet Commandeja lainkaan.

Minulla ei tietysti ole pörssistä muuta kuvaa kuin elokuvien, tv-sarjojen, kirjojen ja lehtiartikkeleiden luoma. Huolimatta siitä, ovatko ne kriittisiä vai kehuvia, pörssistä piirtyy kuva mielipuolisena hirviönä, isojen poikien keinotekoisena pelinä, jossa panoksena on oikeiden ihmisten elämä, oikea raha. Pelisäännötkin ovat järjenvastaiset: Nokia ilmoittaa tekevänsä pirusti, mutta ei älyttömästi voittoa. Kurssi tippuu. Minulle on sitäpaitsi arvoitus, miksi sijoitusneuvojat ovat kuukausipalkalla, eivätkä käytä tietotaitoaan tullakseen miljonääreiksi?

Mitä enemmän opin niitä lakeja, joilla peliteollisuus toimii, sen kiitollisempi olen joka kerran kun pelaan Operation Flashpointin kaltaista mustaa hevosta.

Lisää aiheesta

  • Palkintojen aika

    Vuoden lopulla pidetyssä Niko2008-gaalassa arvovaltainen raati valitsi kuluneen vuoden merkittävimpiä pelikulttuuritapahtumia. Äänestys sujui täydellisen yhteisymmärryksen merkeissä.

    Vuoden peli: The Witcher Enhanced Edition

    Jopa Ron Perlman äännestäisi Enhanced Editionia koko…
  • Arcademäen sankarit

    www.animal-crossing.com/cityfolk

    Animal Crossing on enemmän harrastus kuin peli, sillä säännöllisellä ja pitkäjänteisellä paneutumisella Eläinristeyksestä saa eniten irti.

    Elämäsimulaattori Animal Crossing on Nintendon omalaatuinen virtuaalinukkekodin, kalenterin, tamagotchin ja…
  • Pelifornication

    Toimittaja Nirvi on Gamestoliiton parisuhdeneuvoja, joka opettaa pelaajia ymmärtämään erilaisia pelejään ja pelialustojaan. "Jengi hei, älkää jähmätkö!" on hänen sanomansa maailmalle. Vapaa-ajallaan toimittaja Nirvi pelaa vain venäläisiä strategiapelejä, vain mustalla PC:llä,…