Näissä hommissa siltä ei kai voi välttyä. Syyskuussa Lionheadin koneilta löydettiin ensimmäistä kertaa virus.
Olimme antaneet useille henkilöille tehtäväksi suunnitella yhtiölle logon – joukossa olivat muun muassa erään ohjelmoijamme tuntema lahjakas taiteilija ja Judge Dreddistä muistettavan 2000AD-lehden piirtäjä. Lopulta tulimme siihen tulokseen, että parhaan leijonanpään tekijä oli Bullfrogin logon suunnitellut kotiäiti Evie McLaughlin. Evie kiiruhti valinnasta riemastuneena toimistoomme mukanaan pino korppuja, joilla oli logo useissa eri formaateissa. Korppuja kierrätettiin pitkin toimistoa kaikkien alkaessa väsätä Lionhead-näytönsäästäjiä, ja valitettavasti juuri nuo korput osoittautuivat taudinkantajiksi.
Kaikki jähmettyivät paikoilleen Star Trekin "Red alert" -hälytyssummerin alkaessa soida Mark Webleyn kaiuttimista. "Helvetti, se on virus! Mikä virus? Mitä se tekee?" En ollut koskaan ennen joutunut viruksen uhriksi, ja ajattelin kauhuissani, että kahdeksan viikon työ valuisi hukkaan viruksen levitessä pitkin verkkoamme pyyhkien kiintolevyjä tyhjiksi. Keräännyimme Markin koneen ympärille. Onneksi hän oli asentanut koneeseensa ThunderBYTE Anti Virus -torjuntaohjelman, joka löysi viruksen ja tuhosi sen. Tim imuroi netistä TBAV:n ilmaisversion ja asensi sen jokaisen koneeseen, ja me muutkin pidimme suursiivouksen. Laitteiston rokottamiseen tuhrautui yksi iltapäivä, mutta kaikeksi onneksi muuta vahinkoa ei näyttänyt tapahtuneen.
Tässä kuussa porukkaamme tuli kaksi uutta jäsentä, molemmat Dungeon Keeper -tiimiin kuuluneita entisiä Bullfrogin työntekijöitä, jotka ottivat lopputilin ja lähtivät kesäksi matkoille. Jonty Barnes on tarmokas pikku puuhastelija, joka vastaa pelin tekoälyrutiineista. Hän on myös innokas Tottenhamin kannattaja, ja sai kaikki muut näyttämään todella nyrpeää naamaa voittaessaan ensimmäisen viikon fantasiafutiskisan (ja siinä sivussa 14 puntaa). Eikä se kerta jäänyt ainoaksi. (Fantasiajalkapallo vastaa perusidealtaan Ilta-Sanomien jääkiekkopeliä, jossa pelaajat kokoavat itselleen joukkueen oikeista pelaajista ja saavat pisteitä sen mukaan, miten pelaajat menestyvät oikeissa otteluissa.)
Jonty on myös hankkinut jonkinlaisen maineen Lionheadin lääninpukkina, ja kertoilee sankasta joukosta nuoria neitoja, jotka jonottavat päästäkseen yöksi hänen asuntoonsa. Me kuuntelemme ja kiusoittelemme häntä, mutta viherrämme kateudesta hänen selkänsä takana.
Muistan eräänä maanantaiaamuna koostaneeni fantasiafutistuloksiamme Jontyn pyyhältäessä sisään kymmenen aikoihin tyytyväisen näköisenä. "Oliko onnistunut viikonloppu?", kysyin. "Jep. Pääsin saatille", Jonty vastasi virnistäen. "Kiintoisaa", sanoin nyökäten, "Mutta tarkoitin, että oliko viikonloppu onnistunut fantasiafutisjoukkueellesi? Gallagher teki minulle hattutempun lauantaina". "Ai", Jonty vastasi hämillään. "Ööh, en oikein tiedä. En tullut seuranneeksi futista tänä viikonloppuna..."
Jontyn entisellä tyttöystävällä on uhkea ystävätär, joka on ammatiltaan sairaanhoitaja. Jonty haluaisi häneltä henkilökohtaista, joskin vähemmän lääketieteellistä hoitoa, mutta sen järjestäminen on diplomaattinen painajainen. Jonty on tavannut sairaanhoitajan vain kerran, eikä saa häneen yhteyttä muuten kuin tyttöystävän kautta. Lisäksi aika on käymässä vähiin. Tyttöystävä muuttaa viikon päästä Edinburghiin, ja Jonty pelkää menettävänsä mahdollisuuden puhelinnumeron saamiseen ikuisiksi ajoiksi. Niinpä hänet on tänä keskiviikkona kutsuttu kylään tyttöystävän luokse, jonne myös saraanhoitaja on tulossa. Keskiviikkoiltana on kuitenkin jalkapallomatsi, ja Jonty menettää pois jäädessään paikkansa joukkueessa. "Miten on, Jonty", Mark W. kiusaa häntä. "Kumpi kiinnostaa enemmän?"
Yksi Jontyn ensimmäisistä hommista Lionheadissa oli suunnitella "seinänhalailurutiini", joka laski lyhimmän matkan pisteestä A pisteeseen B sokkeloisten seinien läpi. Saatuaan sen valmiiksi hän haastoi Peterin lyömään vetoa: Jos Peter saisi seinänhalailurutiinin kaatumaan, Jonty ostaisi hänelle Final Fantasy VII:n, mutta jos ohjelma selviäisi testistä, Peter joutuisi ostamaan pelin Jontylle. Peter hävisi vedon.
Toinen tulokas on Mark Healey, meidän ikioma radikaalimme. Mark onnistuu mihin aikaan päivästä tahansa näyttämään siltä, kuin olisi juuri noussut sängystä. Hänellä on hiuksissa kahta eri värisävyä, lenkkarit ja t-paita, renkaita nenässä ja niin edelleen... Jostain kumman syystä hän tekee usein pitkiä viikonloppumatkoja Amsterdamiin. Hän on osa-aikainen rockkitaristi/rumpali, ja hänen ajoituksensa toimistossa on täysin toivoton. Hän on kuitenkin loistava tietokonetaiteilija, jonka hiirestä on lähtöisin muun muassa 95 prosenttia Dungeon Keeperin grafiikasta.
Kurkistaessani hänen olkansa yli näen mäkisen maiseman turkoosin eri sävyissä. Hän painaa nappia, ja mäen takaa ilmestyy punaisella kirjoitettu sana "BLAH", joka kohoaa ylös taivaalle. Hän klikkaa uudelleen, ja alkaa sataa lunta. Tiedustellessani mistä on kysymys Mark vastaa opettelevansa käyttämään 3D Studio Maxia. Ohjelma maksoi yli 2500 puntaa, joten oletettavasti hänen touhunsa on todella hyödyllistä...
Mark on kiinnostunut kaikesta vaihtoehtoisesta. Meidän hippipaskaksi kutsumamme asiat ovat Markille vain vaihtoehtoinen näkymä todellisuuteen. "Sitäpaitsi mikä tekee teidän todellisuudestanne oikean? Siis sehän on vaan niinku yks lukemattomista määristä vaihtoehtoisia todellisuuksia", hän inttää kiukkuisesti.
Vähän aikaa sitten hän näytti meille mielenkiintoisen pienen tempun. Hän kehotti minua ottamaan omenan toiseen käteen ja työntämään toista kättäni hänen ylöspäin ojennettua käsivarttaan vasten. Noin puolen minuutin päästä hän vaihtoi omenan savukkeeseen, ja kun yritin taas painaa hänen käsivarttaan, voimat olivat kadonneet omasta kädestäni kokonaan. Mark on vakuuttunut, ettei kysymys ole pelkästä lihasten väsymisestä. "Sun ruumis niinku tunnistaa tupakan myrkyksi. Sen takia sitä heikottaa." Timin suusta purskahti kahvia pitkin näppäimistöä. Koko toimiston väki kääntyi Markiin päin ja huusi yhteen ääneen: "Roskaa!" "Ihan tosi juttu", Mark intti. "Mun käy tosiaan teitä dorkia sääliksi. Te ette tajua mitään. Teidät on kaikki aivopesty. Te ette niinku pysty ottamaan vastaan mitään uutta..."
Ja niin keskustelunaiheet toimistossa sinä aamuna heittelehtivät aiheesta toiseen:
Mark W: "Hei Demis, miksi annoit fantasiafutisjoukkueesi nimeksi Huipputunarit?"
Demis: "No... Joukkue on hiton hyvä. Kaikki ovat huippupelaajia."
Tim: "Miksi he sitten menestyvät niin surkeasti?"
Demis:"Koska he ovat yksiä v*tun tunareita. He ovat huippuja. Mutta tunareita. Eli siis Huipputunareita..."
Peter: "Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota? Eikö Montyllä olekin kaikkien aikojen yököttävin takapuoli?" (Monty-parka on Peterin taloudenhoitajan puudeli, jonka peräaukko leikattiin viime vuonna.)
Jonty: "Voisimmeko puhua puolipistetilanteesta?"
Tämä koodikas huomautus sulki minut keskustelun ulkopuolelle. Muut pulputtivat puolisen tuntia käsittämättömiä siitä, missä ja milloin hakasulkeita tulisi käyttää ja kuka oli saapunut viimeisenä toimistoon. Minun oli aika siirtyä oikeiden töiden pariin.
