Vuoden peli 2009

Yli 18 000 annettua ääntä eivät voi olla väärässä. Tässä ovat vuoden 2009 parhaat pelit.

Aina jouluun asti näytti pahalta, mutta kun taantuman tomu laskeutui, paljastui että vuosi 2009 oli toiseksi paras myyntivuosi sitten maagisen vuoden 2008. Paljonko se lohdutti kaikkia melkein 12 tuhatta kenkää saanutta pelityöläistä tai kymmeniä lakkautettuja pelistudioita, on vielä vähän auki.

Eikä pelitarjonta ollut yhtään hassumpaa, korkeintaan yllätyksetöntä. Mitään suuria yllätyksiä ei äänestyksessäkään sattunut, sillä yli miljardi dollaria tahkonnut Call of Duty: Modern Warfare 2 on myös multiformaattipelien kiistaton voittaja 1140 yhteenlasketulla äänellä Dragon Agen jäätyä niukasti toiseksi 1103 äänellä ja Batman: Arkham Asylumin kolmanneksi 1095 äänellä. Vaikka Modern Warfare 2:ta pidettiin sylkäisynä PC-moninpelaamisen kasvoille, kiitos paluun kivikautiseen P2P-pelaamiseen, mikäs se PC-listalla kakkosena möllöttää?

Äänestys sujui jo perinteiseen tapaan, eli ensin äänestettiin parhaita PC-, PS3-, Xbox 360- ja Wii-pelejä, joiden viidestä parhaasta sitten äänestettiin vuoden paras peli. Käsikonsolipelejä ei tänä vuonna äänestetty. Alkuerässä jokainen sai äänestää kolmea peliä, finaalissa vain yhtä.

Toimitus päätti valita vain yhden pelin vuoden parhaaksi ja päätyi yhteisymmärryksessä vuoden suurimpaan yllättäjään, Batman Arkham Asylumiin.

Parhaat multiformaattipelit

Lukijoitten Top 3

• 1. Call of Duty Modern Warfare 2 1140
• 2. Dragon Age: Origins 1103
• 3. Batman: Arkham Asylum 1095

Roolipelieepos

Biowaresta on kovaa kyytiä tulossa kaikkien aikojen roolipelitalo, sillä puljun tuotanto koostuu toistaiseksi vain ja ainoastaan nappisuorituksista. Omatekoiseen fantasiauniversumiin sijoittuva Dragon Age ei ole miekan ja magian aikakauteen siirretty Mass Effect, mutta kauas ei jäädä. Vaikka rakenteet kumartavat vahvasti fantasian peruskaavoihin, tekijät ovat uskaltaneet heittää keitokseen myös paljon omia ainesosiaan.

Esi-isilleen kumartavan roolipelieepoksen kantavaksi voimaksi nousee erinomainen käsikirjoitus ja etenkin mieleenpainuva dialogi. Jokaista iloisen seurueen jäsentä ei voi miellyttää, joten omia sanavalintoja joutuu usein miettimään. Tekstiä on tarjolla vähintään yhden romaanin tarpeiksi ja hyvin kirjoitettua höpöttelyä seuraa mielellään.

Ekstraplussan peli saa vaikeustasostaan. Turpakeikat eivät ole nykymuodin mukaisia läpihuutoja, sillä varomaton seikkailijaryhmä saa yleensä kylpeä vain omassa veressään. Pikkupojat tosimiehistä armotta erotteleva taistelujärjestelmä on kaunis muisto menneisyydestä kädestä pitävien pelien aikakaudella. – Juho Kuorikoski

Vuoden paras peli

Lukijoiden Top 20

• 1. Dragon Age: Origins     691             22,2 %
• 2. Batman: Arkham Asylum                 416             13,4 %
• 3. Call of Duty: Modern Warfare 2       383             12,3 %
• 4. Uncharted 2: Among Thieves          267             8,6 %
• 5. Assassin’s Creed II      250             8,0 %
• 6. New Super Mario Bros. Wii              173             5,6 %
• 7. Left 4 Dead 2             168             5,4 %
• 8. Borderlands                127             4,1 %
• 9. Empire: Total War       91              2,9 %
• Forza Motorsport 3          91              2,9 %
• 11. Sims 3    73              2,3 %
• Wii Sports Resort            73              2,3 %
• 13. Wii Fit Plus               66              2,1 %
• 14. Grand Theft Auto: The Ballad of Gay Tony        56              1,8 %
• 15. Brütal Legend            51              1,6 %
• 16. Halo 3: ODST            44              1,4 %
• 17. Metroid Prime Trilogy  39              1,3 %
• 18. Killzone 2                 26              0,8 %
• 19. Infamous                  20              0,6 %
• 20. Dead Space Extraction                 11              0,4 %
• Äänestäjiä: 3116
• Ääniä: 3116

Pyhä yllätys

Gothamin synkän ritarin seikkailu Arkhamin mielisairaalassa oli vuoden 2009 kovin yllätys. Rocksteady yllätti taatusti kaikki lisenssipelillä, joka on kaikin puolin hiottu paketti ja yksinkertaisesti pirun hauska pelattava.

Arkham Asylum on niitä harvoja pelejä, joissa tyylitaju kohtaa hyvän suunnittelun ja korkeat tuotantoarvot. Batmanin hahmoon osataan suhtautua juuri oikeanlaisella hiukan huvittuneella tavalla ja tekijät pystyvät jopa toiseen mahdottomuuteen: liikkuvassa kuvassa yleensä tyhmältä näyttävä Jokeri on Arkhamissa puhdasta parhautta. Mark Hamillin ääntelemä psykoottinen sekopää on loistava vastapaino Batmanin lakoniselle vähäeleisyydelle.

Rytmitys toimii etenkin alkupuolella hienosti. Rauhalliset hetket ovat ehdottomasti pelin parasta antia, sillä sankarin täytyy tutkia ympäristöä ennen avoimeen taisteluun syöksymistä. Nopeat iskut ja batkoukulla paikalta haihtumiset saavat lepakkomiehen tuntumaan oikeasti vaaralliselta. Silti rynnäkkökiväärillä varustetun vihollisen kimppuun ei kannata syöksyä suoraan edestä tai maassa makaa nopeasti entinen supersankari. Tasapaino haasteen ja huvin välillä on erinomainen.

Eikä tässä vielä kaikki. Hyvin soljuvan taistelun lisäksi hahmoa voi kehittää haluamassaan tahdissa erilaisilla lisäominaisuuksilla, jotka tuovat mukaan pientä roolipelin tunnelmaa. Eikä sekään haittaa, että Arkhamin vankimielisairaala on kaikessa goottisuudessaan todella komeaa katsottavaa. Pienet yksityiskohdat kuten Batmanin yön mittaan pitenevä parransänki viimeistelevät vuoden hienoimman kokonaisuuden. – Tapio Salminen

Toimitus ja Batman

Batman: Arkham Asylum saa ääneni koska sen loistavuus yllätti minut aivan totaalisen täydellisesti. Odotin vain ”ihan kivaa” toimintaseikkailua yksinkertaiseen makuun, sain roolimallin loistavasta lisenssipelistä. – Niko Nirvi

Batman: Arkham Asylumissa maailman siistein supersankari on vihdoin arvoisessaan pelissä. Todella harvoin kaikki osa-alueet toimivat yhtä täydellisesti kuin Batmanin vankimielisairaalaseikkailussa. – Juho Penttilä

Viimeistelty, palkitseva ja viimeisen päälle viileä Arkham Asylum tavoittaa lepakkofiiliksen. – Heikki Hurme

Batman ja Dragon Age tappelivat vuoden peli -tittelistäni, kunnes päädyin Batmaniin. Lepakkomiehen rytmitys on täydellisesti onnistunut, siinä missä Dragon Agen tempo on alusta loppuun haussa, koska roolipeli ei saa höpötykseen ja taisteluun missään vaiheessa tasapainoa. Bonuksena Batmania ei kukaan osannut kehua ennakoissa puhki. – Tuukka Grönholm

Odotin Arkham Asylumia mielenkiinnolla, mutta loistokas supersankaripeli yllätti minut pahemman kerran. Lähdemateriaaliaan kunnioittava ja kekseliäästi hyödyntävä teos on rytmitetty ja toteutettu täydellisesti. Yön ritari on saanut arvoisensa pelin. – Markus Lukkarinen

Lepakkomiehen sairaalareissu on täysin vastustamaton vuoristorata, jossa mieleenpainuvat kohtaukset seuraavat toisiaan katkeamattomana virtana. Bättiksen askel horjuu vain aivan pelin loppusuoralla, muuten kokonaisuus on timantinluja. Kovin monen pelin parissa ei ainoa päähän mahtuva ajatus ole: ”Pyhä vuoden peli, että tämä onkin hyvä!” – Mikko Lehtola

Murhapelien aatelinen

Assassin’s Creed II:n vetovoima on helppo ymmärtää. Peli on kuin ylistyslaulu historialliselle Italialle ja renessanssiajan yltäkylläisyydelle. Historiallisissa puitteissa luovitaan vastustamattomasti Venetsian karnevaaleista verisiin salamurhiin. Vaikka väkivalta on rumaa, niin katalat temppeliherrat saavat, mitä he ansaitsevat.

Pelin kenties kiehtovinta antia on temppeliherrojen varjelemien salaisuuksien purkaminen. Pähkinät ja palapelit ovat periaatteessa täysin vapaaehtoisia, mutta kun niissä kerran pääsee alkuun, niitä ei oikein keskenkään malta jättää. Vallanpitäjien levittämä valheiden verkko raottuu salakoodi kerrallaan.

Minulle Assassin’s Creed II oli vuoden paras peli millään koneella. Kuten joulukuun numeron arvostelussani kirjoitin, näin hyvän jatko-osan jälkeen pelisarjan päätöstä malttaa tuskin odottaa. – Tuomas Honkala

Lukijat ja Assassin's Creed II

Onpa maittava peli. Hienoa, että Assassin’s Creed II:ssa on edeltäjäänsä enemmän dialogia ja draamaa sekä historiaa. Salaliittoteoriat ja mysteerit istuvat pakettiin kivasti. Itse kuulun niihin, joille edeltäjä puutteineen kelpasi erittäin hyvin. Se oli muutamista ontuvista ratkaisuista huolimatta hieno peli ja teknisesti upea saavutus. Sen sijaan, että lähestyisin kakkosta joidenkin tavoin pelinä, ”joka on kaikkea mitä ykkösen olisi pitänyt olla”, pidän sitä vain kerta kaikkiaan onnistuneena, joka osa-aluetta parantavana jatko-osana. – Timo Jussila

Assassin’s Creed II on loistava. Ehkä vuoden paras peli, mikä on aika huomattavaa, sillä tänä vuonna on tullut uskomatonta kamaa ulos. Pelin loppu on ehkä yksi hienoimmista ikinä ja sai minut tuijottamaan ruutua suu auki. Aika harvoin pelit herättävät näin vahvoja tunteita ja ajatuksia. – Jussi Järvinen

• Xbox 360
• Lukijoiden TOP 10
• 1. Assassin’s Creed II      376             10,2 %
• 2. Call of Duty: Modern Warfare 2       365             9,9 %
• 3. Batman: Arkham Asylum                 354             9,6 %
• 4. Forza Motorsport 3      240             6,5 %
• 5. Dragon Age: Origins     218             5,9 %
• 6. Halo 3: ODST             199             5,4 %
• 7. Left 4 Dead 2             134             3,7 %
• 8. Resident Evil 5            131             3,6 %
• 9. Brütal Legend             127             3,5 %
• 10. Grand Theft Auto: The Ballad of Gay Tony        121             3,3 %
• Äänestäjiä: 1525
• Ääniä: 3676

Sata tuntia!

Minulta kesti kolme kuukautta päästä alkuun Dragon Agessa. Myönnettäköön, olin etukäteen epäluuloinen. En kuitenkaan pelin laadusta, vaan kestosta. Siis herranjumala, enhän minä voisi käyttää sataa tuntia yhteen peliin! Vaan asioilla on tapana järjestyä, ja kuinka ollakaan jalka kipsissä löysin yllin kyllin vapaa-aikaa Dragon Ageen perehtymiseen.

Mitään omaperäisyyspalkintoja Dragon Age ei voita, mutta toipilaan näkökulmasta se on mitä täydellisintä ajantappoviihdettä. Ylipitkän keston nielaisee mukisematta, sillä tarinassa ja roolihahmoissa riittää yllin kyllin vetovoimaa. Tuntien vierähtäessä omaan seikkailijaryhmään muodostaa suorastaan hämmentävän syvällisen tunnesiteen. Jos Dragon Age vaatii paljon, se myös antaa paljon takaisin. Vuoden totaalisin pelikokemus. – Tuomas Honkala

Lukijat ja Dragon Age: Origins

Dragon Age on kirkkaasti pelivuoden paras. – Anssi Pasanen

 Siinä missä muita pelatessa oli takaraivossa jatkuva ”koska tämä loppuu” -fiilis, Dragon Agen kohdalla loppuminen suorastaan harmitti. Niinkin paljon, että se piti pelata kahdesti putkeen läpi ja kolmas kerta etenee vieläkin hiljalleen. Esim. Borderlandsiin tai Batmaniin ei ole tullut koskettua sen jälkeen kun ne kerran sai läpi. – Pekka Tuomi

• PC
• Lukijoiden Top 10
• 1. Dragon Age: Origins     885             14,7 %
• 2. Call of Duty: Modern Warfare 2       502             8,3 %
• 3. Left 4 Dead 2             468             7,8 %
• 4. Batman: Arkham Asylum                 441             7,3 %
• 5. Borderlands                218             3,6 %
• 6. Sims 3     185             3,1 %
• 7. Empire: Total War       179             3,0 %
• 8. Mirror’s Edge              164             2,7 %
• 9. Warhammer 40000: Dawn of War II  155             2,6 %
• 10. Tales of Monkey Island -episodipeli 150             2,5 %
• Äänestäjiä: 2617
• Ääniä: 6038

Interaktiivinen elokuva

Vuoden PS3-peli on kauhistus kumminkin, interaktiivinen elokuva. Mutta ei termin vaivaannuttavassa historiallisessa mielessä, vaan nupit kaakkoon ja subbari päälle -Hollywood-hengessä. Kartoittamaton kakkonen on paperilla tyypillinen toimintaseikkailu, mutta äärimmäisen vakuuttava tekniikka, ammattinäyttelijät, vetävä tarina ja tiukka rytmitys hilaavat toiminnan intensiteetin ja dramatiikan elokuvamaisiin sfääreihin.

Taitavasti jonoon kudotut bitit, tyylikäs taide ja kiinnostavat miljööt eivät ole pois mistään muusta: eloisan tekoälyn tukemat dynaamiset tulitaistelut ja orgaaninen kiipeily kestävät kevyesti vertailun lajityyppien huippuihin. Kattavan FPS-räiskinnän ja pätevän kiipeilyn ihailtavan leikkisä ja luonteva liitto saa aikaan kutkuttavan vaikutelman, että toimintaa rajoittaa vain oma mielikuvitus.

Tarina etenee vääjäämättä ja väistämättä loppua kohti, mutta niinhän tarinat isolla teellä aina tekevät. Uncharted 2: Among Thieves on vuoristoradalla kiitävä hengästyttävä elämysjuna, josta ei kannata loikata pois vauhdissa. – Petri Heikkinen

Lukijat ja Uncharted 2: Among Thieves

Uncharted kakkonen oli jotain uskomatonta. (Ja olisi ansainnut pari pykälää enemmän pisteitäkin lehdessä.) – Ville Ranto

En muista edes milloin viimeksi olisi joku peli näin hyvin koukuttanut. Elämysjunahan se oli, mutta äärimmäisen hienosti tehty ja viihdyttävä sellainen. Muutenkin kun aikaa pelaamiselle ei ole niin kuin joskus 15-kesäisenä, niin sitä kummasti arvostaa etenemisen sujuvuutta. – Mika Mässeli

• PS3
• Lukijoiden Top 10
• 1. Uncharted 2: Among Thieves          468             14,0 %
• 2. Assassin’s Creed II      338             10,0 %
• 3. Batman: Arkham Asylum                 300             8,9 %
• 4. Call of Duty Modern Warfare 2         273             8,1 %
• 5. Killzone 2  162             4,8 %
• 6. Dragon Age: Origins     139             4,1 %
• 7. Infamous  131             3,9 %
• 8. Brütal Legend             119             3,5 %
• Ratchet & Clank: A Crack in Time        119             3,5 %
• 10. Resident Evil 5          115             3,4 %
• Äänestäjiä: 1399
• Ääniä: 3360

Toisesta maailmasta

On tavallaan vähän noloa, että Wiin vuoden paras peli on parikymmentä vuotta vanhan kaavan jatko. Mutta minkäs teet, kun vanha toimii vieläkin niin hyvin ja kaupanpäälle vielä kutittelee retrohermoja.

Mutta on vanhassa paljon vaikuttavaa. Yhtä tiukkaa kontrollin tunnetta ja kenttäsuunnittelua ei 3D-aikana tapaa nähdä. 2D-Mariossa ei löntystellä eikä käännellä kameraa, vaan ollaan tiukasti puikoissa koko ajan.

Kaverien kanssa pelaaminen on tuore lisä tuttuun juttuun. Vuorovaikutus (lue=kohellus) on vaikuttavaa ja täydellä pelaajamäärällä melkein liiallista. Eniten yllätyin siitä, että yksinpeliinkin on panostettu täysillä.

Onko Mario sitten vuoden peli koneesta riippumatta? Kysymys ei ole kovin kiinnostava, koska Mario on pirteän erilainen kandidaattijoukon keskellä. – Heikki Hurme

Lukijat ja New Super Mario Bros. Wii

Taisi olla vuoden paras pelikokemus. Kaikki vain toimii, peli on äärimmäisen hauska ja riittävän haastava palkitsemaan plus toimii sekä yksin- että moninpelinä. Tämän yhteydessä voisi vuolaasti vuodattaa ties mitä ylisanoja, mutta sanon vain että tässä on helvetin hyvä peli ja moderni klassikko. – Oskari Kopra

• Mario pyyhkii kyllä lattiaa monella muulla minkä tahansa alustan julkaisulla, edellyttäen että 2D-loikinta kiinnostaa. – Tero Kerttula

• Wii
• Lukijoiden Top 10
• 1. New Super Mario Bros. Wii              371             18,8 %
• 2. Metroid Prime Trilogy    225             11,4 %
• 3. Wii Sports Resort        188             9,5 %
• 4. Wii Fit Plus                 137             7,0 %
• 5. Dead Space Extraction 81              4,1 %
• 6. Sam & Max Season One                 62              3,2 %
• 7. Guitar Hero 5              61              3,1 %
• 8. Tales of Monkey Island -episodipeli  54              2,7 %
• 9. MadWorld 52              2,6 %
• 10. Guitar Hero: Metallica 49              2,5 %
• Äänestäjiä: 812
• Ääniä: 1971

Tuomas Honkala:

Shadow Complex. Pieni suuri mestariteos, jonka sivulta kuvattu tasoloikinta on kasaria, notkeasti etenevä toimintaseikkailu ysäriä ja viimeistely ehtaa 2000-lukua. Shadow Complex todistaa, ettei retron tarvitse kangistua kaavoihinsa.

Call of Duty: Modern Warfare 2. Vuoden yksinpeli se ei ole, mutta vuoden moninpeli ei olisi lainkaan liioittelua. Kokemustasoineen ja osa osalta paranneltavine aseineen monin-Warfare 2 koukuttaa kuin kiikaritähtäimen läpi pelattava nettiroolipeli.

Assassin’s Creed II. Hämmästyttävä parannus ykkösosaan nähden, joka oli sekin hyvä peli.

Red Faction: Guerilla. Yhden tempun ihme, jossa se yksi ainoa temppu – rakennusten tuhoaminen – on toteutettu niin näyttävästi, ettei muulla ole väliä.

Juho Penttilä:

Brütal Legend. Metallimiehen sydäntä lämmittävät sulosoinnut ja päräyttävät maisemat onnistuivat vangitsemaan minut peliluolan nojatuoliin paremmin kuin mikään muu peli tänä vuonna. Miinusta annettakoon suupielien kipeytymisestä jatkuvan virnistelyn tuloksena, muuten aivan ehdotonta vuoden peli -materiaalia.

Borderlands. Vuoden addiktiivisin peli, piste.

Petri Heikkinen:

Uncharted 2: Among Thieves. Uncharted 2 on elämysjuna isolla eellä. Naughty Dogin toimintaseikkailu naittaa erittäin vakuuttavan tekniikan kauniiseen taiteeseen ja vetävään, pikajunan voimalla eteenpäin kiitävään tarinaan. Uncharted 2 on interaktiivinen elokuva. Ja ainoastaan hyvässä mielessä.

Forza Motorsport 3. Autojen tai ratojen määrä ei ole autopelin tärkein ainesosa – ajamisen ilo ratkaisee ja sitä kolmannessa Forzassa piisaa yön pikkutunneille saakka. Eipä silti, ei homma autoihin tai ratoihinkaan kaadu.

Ismo Toivonen:

Arma II. Arma II on buginen ja yksinpelikampanjan läpäisy on tuskaa. Kaikki muu onkin sitten absoluuttista parhautta. Kilpailijat eivät ole päihittäneet vielä edes alkuperäistä Fläsäriä, joten Arma II saa kehittyä ihan rauhassa valmiiksi. Aikaa sillä on, sillä selusta on turvattu sellaisella ominaisuuslistalla, jonka täyttämiseen tarvitaan viisi normaalia peliä.

F.E.A.R. 2: Project Origin. Jo ensimmäisestä osasta tuttu vahva tunnelma, hieno juoni ja toimiva pelimekaniikka nostavat FEAR 2:n tämän hetken parhaaksi räiskinnäksi. Omalla asteikollani jopa Left 4 Deadin yläpuolelle. Kaikki mitä ensimmäisessä osassa moitittiin, on kakkosessa korjattu. FPS-pelien pelaaminen tuppaa itseltäni menemään useimmiten aivottomaksi läpijuoksuksi, kun juoni on niin tyhjänpäiväinen, ettei sitä jaksa seurata. Tätä ongelmaa ei ollut kummassakaan FEARissa. Tunnelma vie mennessään ja ensimmäisen läpipeluun jälkeen on pakko ottaa toinen kerta, ihan vaan säikkymisen ilosta.

Mikko Lehtola:

Shadow Complex. Minulla oli kuume, johon ainoa lääke oli pirun hyvä tasoloikka. Tohtori määräsi vaivaan kahdeksan tuntia Shadow Complexia. Viimeisen päälle hiottu toimintapläjäys tuo Metroid-henkisen tutkimusmatkailun komeasti nykypäivään. Samalla se asettaa konsolien pienpelien riman aivan uudelle tasolle. Varjokompleksi irtoaa Live Arcadesta pikkurahalla, mutta kestää helposti vertailun vuoden kovimpien isojen taalojen nimikkeiden kanssa.

Peggle. Pegglen pallonpompottelu on sairaalloisen koukuttava yhdistelmä taitoa ja tuuria. Ammuttavan kuulan lentoradan voisi periaatteessa laskea etukäteen millilleen, mutta happoinen kenttäsuunnittelu pitää menon kaukana ryppyotsaisesta matematiikkapallottelusta. Homma toimii liiankin hyvin, sillä suorittanen ”pienten Peggle-hetkien” takia syksyltä rästiin jääneitä tenttejä vielä ensi vuonna.

Juho Kuorikoski:

Left 4 Dead 2. Valven zombihippa toimii edelleen kuin kello. Hyvällä porukalla ehdottomasti parasta tietoverkkopelaamista sitten Counter-Striken. Syvä etelä on peliympäristönä kiitettävän erilainen verrattuna ykkösosaan ja uudet vihollistyypit vaativat hieman uusia lähestymistapoja. Jos pelissä on aseena moottorisaha, eihän siitä voi olla pitämättä?

 Dragon Age: Origins. Baldur’s Gaten henkinen jatko on taattua Bioware-laatua, jonka parissa ei voi olla viihtymättä. Perinteisen kymmentuntisen putkijuoksun sijaan sisältöä on pienen pelikylän tarpeiksi ja tarina on vieläpä hyvin kirjoitettu. Omia valintoja joutuu usein miettimään, mikä on melkoinen saavutus peliltä. Vaikeustaso on myös kohdallaan, sillä voitoista saa toisinaan taistella ihan tosissaan.

The Secret of Monkey Island Special Edition. Guybrush Threepwood remasteroitiin hienosti uudelle vuosituhannelle. Grafiikkapäivityksen jälkeen oli hienoa todeta, että pelin perusrakenteet eivät olleet taipuneet muutoksen tuulissa vaan peli oli botoksilla siloteltu vanha tuttu. Ainoastaan käyttöliittymä on ottanut askeleen taaksepäin. Apinasaaren salaisuus jaksaa vieläkin naurattaa absurdilla huumorillaan.

Markus Lukkarinen:

UFC Undisputed 2009. Vuosi 2009 oli kamppailu-urheilupelien ystäville loistavaa aikaa. UFC Undisputed 2009 on äärimmäisen lajiuskollinen ja realistinen vapaaottelupeli, joka räjäytti potin monipuolisuutensa ja tinkimättömän toteutuksensa turvin. UFC 2009 on erinomaista hupia niin yksin kuin porukassakin.

Fight Night Round 4. Fight Night Round 4 on miltei täydellinen nyrkkeilypeli. Nyrkkeilijöiden hallinta on kokonaisvaltaista ja luonnollisen tuntuista, ja pelin audiovisuaalinen anti tarjoaa silmille ja korville namia koko rahan edestä. Pelin hieno fysiikka ja tuntu nyrkkeilijän täydellisestä hallinnasta saavat aikaan sen, että kolmas Fight Night tuntuu nelosen jälkeen yhtä notkealta kuin Rädyn Seppo kovan punttikuurin jälkeen.

Tropico 3. Tropicon kauniin banaanivaltion itsevaltiaana temmeltäminen oli eittämättä yksi loppuvuoden hauskimmista pelikokemuksista. Mainiosti suunniteltu Tropico 3 maustaa rakentelua ja politikointia sopivan humoristisella otteella. Tropicon saarella tunnit kiitävät ohi kuin siivillä – se jos mikä on hyvän pelin merkki.

Heikki Hurme:

Street Fighter IV. Vanha 2D-mestari kestää kehässä 3D-nousukkaita vastaan ja tuntuu vuosien tauon jälkeen taas tuoreelta.

Uncharted 2: Among Thieves. Uncharted 2:n kerronnan, toiminnan rytmityksen ja hiotun miljöön yhdistelmä asettaa uuden rimakorkeuden. Pelkkänä elokuvanakin se on parempi kuin uusi Indiana Jones.

Little King’s Story. Söpön pinnan alle on piilotettu poikkeuksellisen monipuolinen ja haastava maailmanvalloitusseikkailu.

Dead Space Extraction. Viimeisen päälle tehty monipuolinen raideräiskintä on Dead Space -fanipalvelua parhaimmillaan.

Samu Ollila:

Empire: Total War. Total War -sarjan kiehtovinta antia ovat aina olleet massiiviset taistelut, joissa tuhannet sotilaat mätkivät ja mukiloivat toisiaan. Empiressä kaava ei ole onneksi muuttunut ollenkaan, sillä kamppailut ovat yhä todella suuria ja muikean näköisiä, vaikka miekat ja jouset onkin korvattu tuliaseilla. Valitettavasti peli julkaistiin tekoälyn osalta keskeneräisenä, mutta varsin nopeaan tahtiin ilmestyneet päivitykset ovat korjanneet suurimmat ongelmat ja tehneet Empirestä vuoden parhaan strategiapelin.

Torchlight. Vuoden yllätyksestä vastasi Torchlight, joka sytytti palon uudelleen kaikkien Diablo-miesten sydämiin. Parempaa ja addiktiivisempaa luolastomättöä on hyvin vaikea löytää.

Dragon Age: Origins. Bioware päätti vihdoin muistaa vanhoja fanejaan tekemällä Dragon Agen, joka huokuu sitä samaa vanhanajan tunnelmaa kuin Baldur’s Gatetkin. Pituudessa ja matkakumppaneiden määrässä ei ylletä Baldur’s Gate 2:n tasolle, mutta muilta osin kyseessä on hyvin pätevä paketti ja yksi nautinnollisimmista roolipeleistä vuosiin. Oli oikein ilo huomata, että Dragon Ageen on saatu myös ihan kunnolla haastetta, joten sen läpäiseminen ei sujukaan niin helposti kuin monien muiden nykypelien.

Niko Nirvi:

Arma II. Näinä DLC-ahneuden aikoina Arma II loistaa kuin vapauden majakka, varsinkin kun vertaa sitä sen oletettuun nemesikseen, Dragon Risingiin. Yksinpelikampanja ehkä kompastui omaan kunnianhimoonsa, mutta jäljelle jäi täysin vapaasti laajennettava ja muuteltava edistynyt sotapelikäyttöjärjestelmä moninpelillä, jonka ylärajan määrää vain käytettävissä oleva kaista.

Sword to the Stars: Argus Naval Yards. Tyhmänä löysin Swordin vasta kun se oli saanut jo kaksi laajennusta, ja kolmaskin tuli sopivasti, että pelin saa laskettua vuoden 2009 julkaisuksi. Laajennusoperaation tuloksena lupaavasta avaruusstrategiasta kuoriutui paras lajinsa edustaja sitten voittamattomien Master of Orioneiden.

Tuukka Grönholm:

Empire: Total War. Sarjan perinteiden mukaisesti tuoreimmankin Total Warin saa kirkkaimpaan loistoonsa vain modaamalla. Muskettiaika jytisee tiukimmin DarthModilla, joka korjaa jopa passiivisen tekoälyn saaden maailman eloa.

Dragon Age: Origins. Bioware teki lupaustensa mukaisesti liki Baldur’s Gate 2:n veroisen roolipelin. Vuoden peli -palliltani seikkailun pudotti tylsä maailma kaivoskääpiöineen ja druidihaltioineen, sillä Witcheriin verrattuna kliseille kumarrus pyllisti mielikuvitukselle liikaa.

Ihan kaikille ”voittajille” ei jaeta Kyöpelit-patsaita.

Vuoden peli yhdelle on karvas pettymys toiselle, joten mikä olisi sopivampaa kuin äänestää vuoden pelin rinnalla vuoden suurinta pettymystä? Moni taisi ajatella samoin, sillä Pelit.fi:ssä matalalla profiililla järjestetty pettymysten varjovaali keräsi viikossa yli tuhat ääntä. Pettymyksiksi ehdolla oli 40 viime vuoden kärkinimeä, mukaan lukien kaikki viralliset vuoden peli -finalistit.

Vuoden suurimmat pettymykset olivat kaikki räiskintäpelejä. Äänestyksen kolme kärkinimeä Operation Flashpoint: Dragon Rising, Call of Duty: Modern Warfare 2 ja Wolfenstein keräsivät yhdessä 30 prosentin äänisaaliin.

Vaikka Dragon Rising ei ole millään muotoa vuoden huonoin peli, se on mitä luonnollisin valinta vuoden pettymykseksi. Onhan se jatko-osa pelille, jota kumarretaan yhtenä PC-pelaamisen suurimmista merkkiteoksista. Dragon Rising ei kerta kaikkiaan tavoita alkuperäisen Flashpointin suuruutta. Dragon Rising jäi umpitotiseksi tetsaamiseksi horisonttiin asti jatkuvassa heinäpellossa, jota peli nimittää Skiran saareksi. Jo huonosti toimiva P2P-moninpeli suututti PC-pelaajat, samoin pelin lyhyys ja se että DLC:n varaan laskeva Codemasters esti pelin modaamisen. Firma onnistui tekemään kestokäsitteestä kertakäyttöpelin.

Ei selvästikään ole kategoriaa, jossa Call of Duty: Modern Warfare 2 ei nousisi aivan kärjen tuntumaan, sillä näin tapahtui myös pettymysten äänestyksessä. Vuoden ylivoimaisesti suurimmat pelimyyntimäärät poikivat myös pettymyksiä, kun vuoden paras multiformaattipeli ja kolmanneksi parhaaksi äänestetty peli on samanaikaisesti vuoden toiseksi suurin pettymys. Pettyneitä löytyy varmasti eniten PC:llä pelaavista, joille tarjottiin pienimuotoista moninpeliä ilman dedikoituja servereitä. Yksinpelinä Modern Warfare 2 tuskin petti kenenkään odotuksia, jos ei myöskään ylittänyt niitä.

Kolmanneksi äänestetyn Wolfensteinin aiheuttamaa pettymystä ei tarvitse paljon selitellä. Nimi on iso, mutta rahkeet vähäiset. Myyntilistoilla flopannut Wolfenstein taisi olla pettymys myös Activisionin rahamiehille.

Flashpointin, Modern Warfaren ja Wolfensteinin jälkeen äänet jakaantuivat jokseenkin tasaisesti. Sijat 4.–9. mahtuvat kaikki reilun kymmenen äänen haarukkaan, joten järjestys olisi voinut olla helposti toinen. DJ Heron nelossijaa voi ainakin pitää täysin ansaittuna, fanit jakanut Sims 3 ja puhtinsa hukannut Halo 3: ODST ovat niin ikään ymmärrettäviä pettymyksiä. Vastaavasti Dragon Age: Origins ei ollut pettymys juuri kenellekään, sillä se sai vaivaiset viisitoista protestiääntä. Se on vahva signaali siitä, että vuoden peli meni kerrankin oikeaan osoitteeseen!

Tuomas Honkala

Vuoden suurimmat pettymykset

• Äänestäjät saivat nimetä vain yhden pelin. Ääniä annettiin 1224.
• 1. Operation Flashpoint: Dragon Rising  127             10,4 %
• 2. Call of Duty: Modern Warfare 2       116             9,5 %
• 3. Wolfenstein                109             8,9 %
• 4. Sims 3     52              4,3 %
• DJ Hero       52              4,3 %
• Resident Evil 5                52              4,3 %
• 7. Need for Speed SHIFT  47              3,8 %
• 8. Halo 3: ODST             46              3,8 %
• 9. ArmA II    40              3,3 %
• 10. F.E.A.R. 2                37              3,0 %

Viimeisten kymmenen vuoden aikana äänestystavat ovat muuttuneet Vuoden peli -äänestyksissä. Vuonna 2000 äänestettiin pelkkää PC-peliä, seuraavana vuonna PC- ja PlayStation-pelit äänestettiin erikseen. Vuonna 2003 äänestettiin alustakohtaisia pelejä, joista raa’asti valittiin eniten ääniä saanut Vuoden peliksi. Toimitus valitsi tuolloin alustojen parhaiksi Medieval: Total Warin, GTA: Vice Cityn, Halon ja Pikminin. Vuonna 2004 aloitimme nykyisen systeemin, jossa ensin äänestetään alustoittain parhaita ja voittaneista Vuoden peliä.

• 2000
• Baldur’s Gate II: Shadows of Amn
• Toimitus:
• Planescape: Torment
• 2001
• Max Payne (PC)
• Grand Theft Auto 3 (PlayStation)
• Toimitus:
• Civilization III (PC)
• Grand Theft Auto 3 (PlayStation)
• 2002
• Halo
• Toimitus:
• Medieval: Total War (PC)
• 2003
• Star Wars: Knights of the Republic
• Toimitus:
• Silent Storm
• 2004
• Half-Life 2
• Toimitus:
• Half-Life 2
• 2005
• World of Warcraft
• Toimitus:
• Civilization IV
• 2006
• Elder Scrolls IV: Oblivion
• Toimitus:
• Guitar Hero
• 2007
• The Orange Box
• (Half-Life 2 + lisäosat, Team Fortress 2, Portal)
• Toimitus:
• The Orange Box
• 2008
• Fallout 3
• Toimitus:
• Fallout 3

Yli 18 000 annettua ääntä eivät voi olla väärässä. Tässä ovat vuoden 2009 parhaat pelit...

Juttu on luettavissa pelit.fi:ssä 3.3.2010.

David ”Elite” Brabenin Frontier Developments -tiimin LostWinds-tasoloikka oli WiiWare-palvelun ensitahtien ehdoton hitti, joten Winter of the Melodias -jatko-osa ei tule yllätyksenä. Melodioitten talvessa tuulenjumala Enrilin siivittämä pikkupoika Toku ratkoo ikuisen talven arvoitusta.

Nerokas kontrollisysteemi toimii loistavasti: Tokua ohjataan Nuntsalla ja Motejen osoittimet esittävät Enriliä. Toku itse ei osaa hyppiä, mutta Enrilillä huiskiminen heittää sankaria ylemmäs ja kauemmas. Voimakas tuuli vaikuttaa Tokun ohella esineisiin, vihollisiin, tuleen ja veteen. Mote-eleitä käytetään nokkelasti ja liioittelematta hyväksi erikoisliikkeissä. Ohjainta pystyssä kieputtamalla luotu trombi viskaa Tokun entistä korkeammalle ja osoittimella piirretty pyörre muokkaa lumisateesta suuren lumipallon.

Winter of the Melodiasin pääkikkana on kesän ja talven kierto, mikä vaikuttaa suoraan pulmien ratkaisuihin. Talvella sukeltaminen ei onnistu, eikä kesällä voi käyttää lumipalloja kytkinpainoina. LostWindsin maailma on siinä mielessä avoin, että joka paikkaan saa yrittää mennä, mutta alkutaipaleella rajallisilla kyvyillä ei pääse kaikkialle. Tokun arsenaaliin lisätty kartta auttaa suunnistuksessa, joten ykkösosan totaaliset harharetket ovat taakse jäänyttä elämää.

Kun omaperäiseen tasoloikkamekaniikkaan yhdistetään tekninen ja taiteellinen kunnianhimo ja sadunomainen tunnelma, pakko päästä loppuun -addiktio nousee huimiin sfääreihin. Kehitystiimi osoittaa rautaisen ammattitaitonsa loppujen lopuksi pienillä asioilla: pakkaslumi narskuu jalkojen alla ja Enrilin tuuli huiskii hienosti puita ja ruohonkorsia. LostWinds: Winter of the Melodias on WiiWaren ehdotonta huippua ja yksi Wii-vuoden parhaista peleistä.