Tämän vuoden paras räiskintäpeli julkaistiin jo toissa vuonna.
Rainbow Six Siege ei ollut menestystarina pelin julkaisun aikaan joulukuussa 2015. Arvostelut olivat varovaisen positiivisia, mutta harvoin ylistäviä. Myös pelaajien vastaanotto oli laimeaa. Pelisarjalle aiemmin olennaisen kampanjan puute kirpaisi ja, vaikka Siege ei ole varsinaisesti ruma peli, eivät sen grafiikat varsinaisesti ketään häikäisseet. Pc-versiossa voi käyttää todella tarkkoja tekstuureita, jos näyttökortin muisti riittää.
Edellisestä hyvästä taktisesta räiskinnästä oli vuosia, joten monilla oli aluksi vaikeuksia tottua moninpelin rauhalliseen tahtiin. Useimmiten paras strategia on edetä hitaasti ja se saattaa tuntua aloittelijasta tylsältä, vaikka pidempään pelanneille nämä hiljaiset hetket ennen kakan ja tuulettimen väkivaltaista kohtaamista ovat kaikkein jännittävimpiä.
Peliä riivasivat ensimmäisten viikkojen aikana myös jatkuvat serveriongelmat ja peliin pääseminen tuntui olevan tuurista kiinni. Moninpelille, joka Siege käytännössä on, se on lähestulkoon pahinta, mitä voi sattua. Ubisoft reagoi tilanteeseen nopeasti. Ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana peliin julkaistiin kolme merkittävää päivitystä, jotka ratkaisivat suurimmat yhteysongelmat. Päivitykset korjasivat myös monia muita epäkohtia, kuten osumien epätarkan rekisteröinnin.
Valtaosalle pelaajista tämä oli kuitenkin liian vähän liian myöhään ja reilu kuukausi pelin julkaisun jälkeen Siege näytti jakavan pelaajien hieman aiemmin hylkäämän Evolven kohtalon. Vaikeasta alusta huolimatta Ubisoft jatkoi pelin tukemista päivityksillä, hienosäädöllä ja ilmaisella (no, tavallaan, mutta siitä lisää myöhemmin) lisäsisällöllä. Vuoden edetessä tämä alkoi hiljalleen kantaa hedelmää. Ennen kohennuksiin paneutumista on syytä tarkastella niitä seikkoja, jotka pelissä vetosivat alun perinkin.
Tyynen pinnan alla myrskyää
Lähtökohdiltaan Rainbow Six Siege on varsin yksinkertainen peli. Viiden hyökkääjän joukkue yrittää tunkeutua viiden puolustajan suojelemalle alueelle valloittaakseen sen, purkaakseen pommin tai vapauttaakseen panttivangin. Peli on kuitenkin paljon syvällisempi ja eroaa kilpailijoistaan yllättävän paljon.
Hyökkääjät valitsevat yhden neljästätoista tarjolla olevasta operaattorista, joista jokaisella on yksilölliset aseet ja varusteet. Glaz on nopeasti liikkuva tarkka-ampuja, kun taas hidas, mutta kestävämpi Fuze pystyy laukaisemaan viiden kranaatin ryppään vahvistamattomien seinien ja lattioiden läpi. Puolustajien neljältätoista eri operaattorilta löytyvät keinot ehkäistä ainakin osittain hyökkääjien keinoja. Esimerkiksi Muten signaalinhäiritsimet estävät vihollisia käyttämästä sähköisiä laitteita, kuten Fuzen kranaattilaukaisinta. Valtaosa hahmoista on pakko jättää käyttämättä, joten huono tuuri operaattoreiden valinnassa saattaa ratkaista pelin ennen ensimmäistäkään laukausta.
Pelihahmojen varustusta ei voi muokata paljoakaan. Yleensä on tehtävä valinta vain muutaman eri aseen, kuten rynnäkkökiväärin tai haulikon, väliltä. Operaattorit eivät voi myöskään käyttää kuin ennakkoon määrättyjä lisävarusteita. Rajoituksien edut ovat kuitenkin haittoja suuremmat.
Epäsymmetrisyydestä syntyy tasapaino
Erilaisten operaattorien käyttö saa jokaisen erän tuntumaan omalta kokemukseltaan. Ne saavat myös jokaisen pelaajan tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi tiimiä ja sen menestystä. Tätä tunnetta ei kovin usein koe Battlefield- tai CoD-sarjojen parissa. Erilaisuus myös pakottaa yhteistyöhön. Operaattorit ovat laumaeläimiä, yksinäiset sudet kaatuvat ensimmäisenä.
Ympäristön monipuolinen hajoaminen tuo peliin uuden taktisen ulottuvuuden. Kyse ei ole enää ovien ja ikkunoiden kyttäämisestä, sillä suuri osa pinnoista on tuhottavissa. Seiniä vahvistamalla ja erilaisilla ansoilla voi yrittää ohjata hyökkääjiä etenemään tiettyjä reittejä tähtäimen eteen, mutta kaikkia aukkoja on mahdotonta tukkia. Kuolema saattaa pahimmillaan iskeä mistä tahansa suunnasta. Koska yksikin luoti voi tappaa eikä lisäelämiä jaeta, painostava tunnelma pysyy yllä koko erän ajan.
Erät kestävät vain muutaman minuutin, joten puolustajat pyrkivät kuluttamaan mahdollisimman paljon aikaa, kun taas hyökkääjien on edettävä mahdollisimman tehokkaasti. Nopeat refleksit auttavat, mutta useimmiten voiton ratkaisee taktisuus sekä kommunikaatio. Muistan edelleen ensimmäisen kerran, jolloin tämä toteutui omalla kohdallani. Etenimme Blitzin ja Montagnen kilpien suojissa ja aloitimme tulituksen vasta vastustajien tyhjennettyä paniikissa lippaansa. Hyväkin strategia toimii yleensä vain kerran. Seuraavalla hyökkäysvuorolla opimme, että kilvet eivät suojaa C4:lta.
Hellää hoivaa ja jatkuvaa tarkkailua
Peliin julkaistava lisäsisältö heilauttaa tasapainoa aina hieman, mutta se pyritään palauttamaan mahdollisimman nopeasti. Siegeen on lisätty noin kolmen kuukauden välein uusi operaatio, joka koostuu lisäkartasta sekä kahdesta operaattorista. Karttojen taso on ollut vaihteleva. Helmikuun Black Icen jäälaiva ei vakuuttanut, mutta touko- ja elokuussa julkaistujen Dust Linen Border ja Skull Rainin Favelas ovat nousseet pelin parhaiden karttojen joukkoon. Red Crow’n Japaniin sijoittuva laatikkomainen Skyscraper osoittautui niiden jälkeen pettymykseksi.
Myös lisäoperaattoreiden käyttöaste on vaihdellut. Brasilialaiseen Caveiraan törmää harvoin, mutta eritoten Dust Linen operaattorit ovat olleet suosittuja. Blackbeard pystyy laittamaan aseensa päälle kilven, joka suojelee häntä pääosumilta tähtäyksen aikana. Valkyriellä on taas käytössään muutama lisäkamera, joita hän pystyy piilottamaan ympäri kenttää. Koska tässä vaiheessa suuri osa pelaajista tuntee puolustavan joukkueen vakikameroiden sijainnit, on lisäkameroista suuri apu. Valkyrie teki samalla IQ:sta, joka pystyy havaitsemaan vihollisten laitteet seinienkin läpi, aiempaa selkeästi hyödyllisemmän.
Pelibalanssin säilyttämiseksi molempien kykyjä rajoitettiin syksyllä. Blackbeardin kilven kestävyyttä vähennettiin ja Valkyrien kameroiden määrää vähennettiin neljästä kolmeen. Myös alkuperäisiä hahmoja on muokattu pitkin vuotta. Syyskuussa tapahtui suurin muutos, jolloin monet hahmoista menettivät toisen lisävarusteistaan. Hyökkääjät tosin saivat tilalle Claymore-miinan ja puolustajat kranaatteja. Tämän myötä puolustuspeli on muuttunut aggressiivisemmaksi.
Kausikortin ostaneet ovat saaneet pelihahmot käyttöönsä heti, mutta muut pelaajat joutuvat aukaisemaan hahmot pelin sisäisellä valuutalla, renownilla, viikkoa myöhemmin. Sen kerääminen on hidasta ja yhdenkin uuden hahmon aukaiseminen vaatii yli 20 pelituntia. Tässäkin on kyse tasapainosta. Kausikortin ostaneet tuntevat saavansa rahalle vastinetta, mutta tiukemmalla budjetilla pelaavat eivät koe jäävänsä mistään välttämättömästä paitsi.
Mikä tärkeintä, kentät ja pelitilat ovat kaikkien pelaajien käytettävissä, joten yhteisö on pysynyt yhtenäisenä ja voi hyvin. Silloin tällöin joukkoon eksyy muutama mätä omena, mutta selkeä enemmistö pelaajista käyttäytyy hyvin ja asettaa tiimin edun ensimmäiseksi. Vasta-alkajiakaan ei oman kokemukseni mukaan mollata vaan ennemminkin rohkaistaan ja tuetaan. Ainoastaan ilmaisviikonloppuina tilanne on ollut toinen.
Toinen vuosikurssi
Ubisoftilla asenne muutoksia kohtaan on ollut loistava. Mikään ei ole pyhää. Yhteisön toiveisiin on pyritty vastaamaan mahdollisimman paljon, mutta myös epäsuosittuja päätöksiä tehdään, jos ne toimivat pelin eduksi. Ylivoimaisia operaattoreita on nerfattu, vähemmän suosittuja, kuten Doc ja Twitch, on tuettu ja jopa karttoja on hienosäädetty tarpeen mukaan. Muutosten lukumäärä on huima. Lähes poikkeuksetta ne ovat tehneet pelistä nautinnollisemman pelata. Rainbow Six Siege on tällä hetkellä kiistatta parempi peli kuin se oli kaksitoista, kuusi tai edes kolme kuukautta sitten. Pitkän tähtäimen suunnitelma on osoittautunut toimivaksi.
Hyvän yhteisön, alituisen pelin tasapainottamisen sekä huijareiden ja tiimitappajien kitkemisen ansiosta (tämä ongelma on ollut huomattavasti vakavampi pc:llä) olen palannut mielelläni pelin pariin jokaisen uuden lisäkentän myötä vähintään pariksi viikoksi. Enkä ole ainoa. Pelaajien määrä on kasvanut tasaisesti vuoden mittaan ja syyskuussa päivittäisiä pelaajia oli kaksinkertainen määrä julkaisuhetkeen verrattuna. Loppuvuodesta Siegelle oli kertynyt yli kymmenen miljoonaa rekisteröitynyttä pelaajaa. Koska peliä ei ole markkinoitu suuresti julkaisun jälkeen, on tämä enimmäkseen pelaajien välisen puskaradion ansiota. Ei ole suuri yllätys, että Ubisoft ilmoitti loppuvuodesta jatkavansa pelin tukemista toisen vuoden ajan saman kaavan mukaisesti.
Suoran jatko-osan sijaan Ubisoft näkee Rainbow Six Siegen toimivan paremmin nykyisessä muodossaan ikään kuin alustana, johon voi lisätä uutta sisältöä ainakin vielä vuoden ajan. Bartlett Universityn, joka oli aiemmin pelattavissa ainoastaan Situations-yksinpelitilassa, pitäisi ilmestyä bonuskenttänä moninpeliin vuodenvaihteessa. Helmikuussa alkavan kakkosvuoden uudet kartat sijoittuvat Espanjaan, Hongkongiin, Puolaan ja Etelä-Koreaan ja jokaisen kentän yhteydessä julkaistaan jälleen kaksi operaattoria. Tarjolla on myös uusia haasteita, asusteita ja muuta tilpehööriä.
Päällisin puolin perinteinen Rainbow Six Siege on todellisuudessa yksi genrensä syvällisimmistä peleistä. Sen hienoudet tosin paljastuvat vasta opettelemalla kartat sekä operaattoreiden yksilölliset vahvuudet ja heikkoudet. Yhteysongelmia esiintyy edelleen silloin tällöin eikä Siege ei ole kaikkein nätein ammuntapeli, mutta tulen varmasti pelaamaan sitä vielä kaksi vuotta alkuperäisen julkaisupäivän jälkeenkin. Niin upea ja koukuttava kuin Battlefield 1 onkin, en voi sanoa siitä samaa.
