Vuonna 41998 keisarin johtama ihmisten imperiumi käsittää tuhansia planeettoja kautta koko galaksin. Maailma on synkkä ja jatkuvasti jossakin soditaan. Warhammer 40 000 on kuin luotu tietokonepeleille.
SSI:n Final Liberation pohjautuu Games Workshopin peliin Warhammer Epic 40 000. Vuoropohjaiseen tietokoneversioon on valjastettu hyväksi havaittu Steel Pantherin pelirunko, ja toteutuksesta vastaa Holistic Design, ei mikään tuntematon nimi strategia-alalla.
Final Liberationissa örkit ovat kaapanneet planeetta Volistadin. Ihmiset eli Keisarillinen armeija ja örkit taistelevat Volistadin herruudesta joko pitkänä kampanjana tai yksittäisinä taisteluina. Kampanjaa voi valitettavasti pelata vain ihmisinä.
Kampanjassa on kaksi tasoa, strateginen ja taktinen. Strategisella tasolla liikutetaan ja huolletaan rykmenttejä, ja varsinaiset taistelut käydään taktisella tasolla.
Kampanjapelin lisäksi voi pelata myös yksittäisiä tehtäviä, joko ihmisenä tai örkkinä. Pelaaja valitsee yksiköt, pelityylin (hyökkäys, puolustus, koukkaus jne) ja karttapohjan. Jostain syystä taistelut onnistuvat vain ihmisten ja örkkien välillä, esimerkiksi kaksi eri örkkiklaania ei siis voi tapella keskenään. Valmiita karttoja ei ole kuin parikymmentä, eikä uusia voi generoida saati sitten piirtää itse.
Keisarin puolesta!
Final Liberationin hiirivetoinen käyttöliittymä on varsin selkeä ja helppokäyttöinen. Eri toimintojen ikonit ovat ymmärrettäviä eikä näppäinoikoteitäkään ole unohdettu.
Ennen kuin taistelu alkaa, saa joukkonsa sijoittaa haluamaansa järjestykseen rajatulle sijoitusalueelle. Taisteluun osallistuvat joukot koostuvat joukkueista, jotka on vielä jaettu pienempiin itsenäisiin osiin. Jalkaväkijoukkue voi käsittää esimerkiksi viisi viiden sotilaan ryhmää ja tankkijoukkue kolme yksittäistä tankkia.
Taistelu on vuoropohjaista, eli ensin koko toinen armeija liikkuu ja ampuu, sitten toinen. Final Liberationissa on erikoisuutena mahdollisuus joukkuetason vuoropohjaisuuteen. Eli ensin liikkuu ja ampuu yksi oma joukkue, sitten yksi vihollisen, ja näin jatketaan kunnes kaikki yksiköt ovat toimineet, jonka jälkeen alkaa seuraava vuoro.
Joka yksiköllä on tietty määrä liikepisteitä ja laukauksia, ja nämä vaikuttavat toisiinsa. Jos liikkuu niin paljon kuin pystyy, ei pysty ampumaan ja sama toisin päin. Maasto vaikuttaa ampumiseen ja näkyvyyteen eli vastustajan yksiköt näkee vasta, kun ne tulevat omien yksiköiden näköpiiriin, eikä suorasuuntausaseilla ammuta talojen lävitse.
Joukoilla on myös moraali. Kun ne kärsivät tappioita tai niitä ammutaan, moraali tippuu. Niinpä yksiköt voivat jäädä tuleen makaamaan tai jopa ottaa pitkät. Myös taisteluiden voitto määräytyy moraalipistesysteemin perusteella. Kummallakin osapuolella on taistelun alussa tietty määrä moraalipisteitä. Nämä pisteet vähenevät, kun omat joukot kärsivät tappioita. Niitä vähentävät myös joka kierroksella vihollisen hallussa olevat voittokohteet. Ja kun pisteet jommalta kummalta putoavat nollaan, tulee tappio, olipa joukkoja sitten jäljellä kuinka paljon tahansa.
Taistelusta hengissä selvinneet yksiköt voivat saada kokemusta, jolloin ne ampuvat tarkemmin ja tehokkaammin sekä ovat kestävämpiä kuin kokemattomammat aseveljensä.
Missä on Land Raider?
Taistelujen välillä liikutellaan joukkoja strategisella kartalla, joka on jaettu alueisiin. Liikuteltavat joukot ovat rykmenttejä, joissa on enimmillään kuusitoista joukkuetta. Alussa planeettaa vapauttavilla ihmisillä on hallussaan vain yksi alue ja siitä pitäisi päästä liikkeelle. Vallatut alueet tuottavat joka kierroksella resurssipisteitä, joilla voi ostaa uusia joukkoja tai korjailla tappioita kärsineitä yksiköitään.
Erilaisia yksiköitä on ihmisillä ja örkeillä yhteensä reilut kuusikymmentä ja aseita seitsemänkymmentä. Kaikki lautapelistä tutut yksiköt tuntuisivat olevan mukana yhtä poikkeusta lukuunottamatta: missä ihmeessä on perustankki Land Raider? Mukana on myös mainio tietokanta yksiköistä, mikä on hyvä, sillä etenkin örkkien mielikuvituksellisista sotakoneista on toisinaan mahdoton päältäpäin arvata mitä ne itse asiassa ovat.
Tietokanta muuten antaa aiheen olettaa, että tulevaisuudessa myös eldareilla, tyranideilla ja kaaoksen armeijoilla pääsee pelaamaan. Siihen on nimittäin jo tehty valmiiksi ikonit kyseisille roduille.
Lelujen sota
Vaikka pelkät synkän Warhammer 40 000 -universumin tutut yksiköt saavat Warhammer-veteraanin onnelliseksi, ne eivät yksinään riitä tekemään hyvää peliä. Final Liberationin yleisvaikutelma on hutaisemalla tehdyn oloinen, varsinkin grafiikkaan ja ääniin olisi voinut panostaa huomattavasti enemmän.
Maasto on hengettömän oloista. Yksiköt, etenkin kirkasväriset ajoneuvot, näyttävät lähinnä leluilta. Paitsi örkit, jotka näyttävät värikyniltä. Lautapelissä yksiköt toki olivat kuin pääsiäismunayllätyksiä, mutta tietokonepeliin niistä olisi voinut tehdä hiukan sotaisamman näköisiä. Musiikki on tylsää ja muut äänet aneemisia: laserkiväärit sanovat piu-piu ja isot tykit poks-poks.
Tietokoneen pelityyli ei anna aihetta olettaa, että tekoäly olisi mitenkään erityisen fiksu. Yleensä koneen joukot vain yrittävät hönkiä päälle suorinta tietä mistään välittämättä. Koukkauksia tai maaston hyväksikäyttöä en huomannut kertaakaan, tykkitulen tekoäly sentään osaa kohdistaa vaarallisimpiin yksiköihin.
Kaikennäköisten pikkupuutteiden takia Final Liberation ei ole aivan sitä mitä toivoisi. Warhammer 40 000 -universumille sydämensä menettäneet eivät tietysti voi jättää tätä väliin, mutta muille kyseessä on vain yksi, vaikkakin sinänsä aivan mukiinmenevä, vuoropohjainen strategiapeli muiden joukossa.
79
