Jos pitää sekä SSI:n Panzer General II:sta että Games Workshopin Warhammer 40.000:sta, mitenkähän iskeekään Warhammer-peli, joka on tehty General II:n pelimoottorilla? Lujaa, sillä General on vääntynyt mallikkaasti Warhammerin tarpeisiin.
Warhammerin 40K:n monista roduista Rites of Warissa mukana on kolme. Keinotekoisilla maailmoilla avaruudessa seilaavat eldarit (eli haltiat) saapuvat muinoin luomalleen Davinuuksen planeetalle, tarkoituksenaan noutaa planeetalle jääneet artifaktit. Planeettaa kuitenkin asuttavat tunnetusti xenofobiset ihmiset, jotka eldarien laskeutumisalukset nähdessään päättävät ampua ensin ja kysellä vasta sitten. Kolmantena osapuolena ovat äskettäin planeetalle invaasion tehneet alienimaiset tyranidit, joille on se ja sama kehen he torahampaansa upottavat.
Rites of Warin sydän on 24 tehtävää käsittävä kampanja. Kampanjassa pelataan oikeastaan pelkästään eldareilla, mutta suunnilleen kampanjan puolessa välissä käyttöön alkaa saada myös joitain ihmisten yksiköitä, kun nämä liittoutuvat eldarien kanssa tyranideja vastaan. Yksinpeliin on pitkän kampanjan lisäksi tarjolla kuusi tehtävää, jotka on jaettu kahteen kolmen tehtävän mittaiseen minikampanjaan. Minikampanjoissa pääsee pelaamaan sekä ihmisillä että tyranideilla.
Lähiverkossa tai internetissä moninpeliin on viisi yksittäistä skenaariota. Lisää skenaarioita voi väsätä editorilla, jolloin pääsee muun muassa määrittelemään tehtävän voittoehtoja, mutta itse karttoja ei voi piirtää lisää.
Warhammer General
Peliteknisesti Rites of War on selvästi vanhaa ja hyväksi havaittua generalia. Taistelumaasto on jaettu heksoihin ja sotaa käydään vuoropohjaisesti. Omalla kierroksellaan yksiköt voivat liikkua ja ampua täysin vapaassa järjestyksessä. Kun yksi puoli lopettaa kierroksensa on toisen vuoro ja niin edelleen. Taistelussa yksiköt kärsivät tappioita sekä haavoittuneina että kuolleina. Haavoittuneena menetetyt vahvuuspisteet saa takaisin antamalla yksikön levätä kierroksen verran, mutta kaatuneet korvautuvat vasta seuraavaan tehtävään. Siinä vaiheessa kun viimeinenkin vahvuuspiste on mennyttä, jopa haavoittuneena, yksikkö kuolee lopullisesti.
Muista samaa pelirunkoa käyttävistä peleistä tutut tiukat aikarajat ovat poissa. Paria poikkeusta lukuunottamatta aikaa voittoehtojen täyttämiseen on aina hulppeat 40 kierrosta, joten kiirettä ei ole mihinkään. Toisaalta tehtävien voittamiseksi täytettävät ehdot ovat monipuolisempia kuin pelkkä kaikkien kohteiden valtaaminen. Tehtävänä voi esimerkiksi olla tietyn vihollisyksikön tuhoaminen tai tietyn oman yksikön saattaminen määrättyyn kohtaan taistelualuetta, vaikka painopiste edelleen onkin ennalta määrättyjen heksojen valtaamisessa.
Pitkän kampanjan alussa käytössä on pienehkö määrä "kunniaa" eli pisteitä, joilla voi hankkia yksiköitä. Tosin alussa yksiköitäkään ei ole hankittavana kuin muutamaa eri tyyppiä. Jokaisen tehtävän jälkeen tarjolle kuitenkin tulee uusia yksikkötyyppejä, mikä omalla tavallaan pitää mielenkiintoa yllä. Kunniaakin tulee aina tehtävien välillä lisää, mutta määrä tuntuu olevan aina vakio eikä esimerkiksi tehtävän nopea läpäisy tuo lisäpisteitä.
Paljon valinnanvaraa
Rites of Warissa esiintyvien rotujen yksiköt on mallinnettu WH40K:sta hyvin uskollisesti. Yksiköt on jaettu tyyppinsä mukaan kahdeksaan eri luokkaan, jotka ovat ilma, rynnäkkö, raskaat aseet, sotakoneet, taktiset, tiedustelijat, tykistö ja psyykkiset. Tavanomaisten arvojen, kuten lähitaistelu ja puolustus, lisäksi useilla yksiköillä on yksi tai useampia erikoisominaisuuksia. Tiedusteluyksiköt esimerkiksi ovat viholliselle näkymättömiä niin kauan, kunnes ne ampuvat tai liikkuvat vihollisen viereen.
Kampanjan edetessä löytyvät artifaktit tuovat vielä lisää erikoisominaisuuksia. Artifakteja löytyy sekä eldarien että ihmisten käyttöön ja artifakteja voi vapaasti siirtää yksiköiltä toisille. Näin monipuolisia yksiköitä ei sarjan peleissä ennen ole nähty.
Taistelusta ropisee yksiköille kokemusta. Koska kaikkien normaalien yksiköiden perusvahvuus on viisitoista, ei kokemuksen myötä pysty kasvattamaan yksiköitään normaalia suuremmiksi, kuten esimerkiksi Panzer Generalissa oli tapana. Sen sijaan sadalla kokemuspisteellä yksikkö nousee aina yhden kokemustason lisää, ja samalla monet sen ominaisuuksista paranevat. Suurin mahdollinen kokemustaso on kymmenen, ja siinä vaiheessa yksikkö on jo melkoinen ilmestys, joka pätkii periaatteessa kovemmat, mutta kokemattomat yksiköt poikki ja pinoon vaikka vasemmalla kädellä.
Kampanjan kaikissa tehtävissä on mahdollista lähettää taisteluun vain tietty määrä yksiköitä. Koska jotkin tehtävät suoritettuaan saa ilmaiseksi lisäyksiköitä, merkitsee tämä sitä, että kaikki eivät aina mahdu mukaan. Ylimääräiset yksikkönsä voi säilöä parakkiin, josta ne voi taas tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan liittää aktiiviseen armeijaan. Tämä aiheuttaa miellyttävää päänvaivaa, kun koettaa pohtia, minkälaisia yksiköitä milloinkin kannattaisi ottaa mukaan. Ja parakissa punkissaan loikoilevat yksiköt tietysti jäävät paitsi elintärkeistä kokemuspisteistä.
Sota kaipaa yhtä miestä
Kokonaan oma lukunsa ovat muutamat eldarien yksiköt. Kun ne saavat tarpeeksi kokemusta, pystyy ne pienellä kunniamaksulla kouluttamaan kokonaan uusiksi yksiköiksi. Yleisimmin tällainen uusiksi koulutettu yksikkö muuttuu yksittäiseksi voimahahmoksi, eksarkiksi. Osa aivan normaalisti hankittavistakin yksiköistä on eksarkkeja, mutta koulutetuille eksarkeille voi vielä kaikkien kiinteiden erikoiskykyjen lisäksi ostaa lisää kykyjä.
Joitakin yksittäisiä voimahahmoja on kaikilla kolmella osapuolella, mutta vain eldareilla niitä saa kouluttamalla ja ostettavien kykyjen ansiosta eksarkeista saa todella kovia. Tyranideilla pelatessa niiden biomorfeille voi ostaa omia erikoiskykyjä ja lisäksi omat kykynsä on hankittavissa kaikille PSI-yksiköille. Yksittäisten hahmojen akilleen kantapäänä on kuitenkin se, että ne nimenomaan ovat yksin. Vahvuuspisteitä niillä on vain kymmenen, ja vaikka ne kärsivätkin tappioita vain haavoittuneina, jäävät ne silti helposti alakynteen jos vastustajia on paljon.
Ensimmäisen tehtävän jälkeen tulee mahdolliseksi hankkia erityisiä "strategioita", jotka käytännössä ovat kertakäyttöisiä bonuksia. Aluksi bonustyyppejä ei ole kuin yksi, mutta niiden lista kasvaa yhdellä jokaisen tehtävän jälkeen kunnes kaikki yksitoista ovat tarjolla.
Strategian hankkiminen maksaa kunniapisteitä ja strategia on käytössä vain seuraavan tehtävän ajan. Osa strategioista on selkeästi hyökkääviä, kuten erilaiset pommit, jotka vaurioittavat vihollisia ja osa taas esimerkiksi omien joukkojen ominaisuuksia parantavia. Oma suosikkini on sabotaasi, jolloin sabotoitu vihollisen tykistöyksikkö aiheuttaakin seuraavan kerran ampuessaan vahinkoa itselleen.
Ohjekirjan mukaan tekoälylle on tehty kolme käyttäytymismallia. Puolustava tekoäly ei hyökkää ellei ole varma voitosta, hyökkäävä tekoäly painaa päälle mistään välittämättä ja parveileva tekoäly voi tehdä mitä vain. Näin siis teoriassa, mutta käytännössä tekoäly tuntuu melko passiiviselta. Tietokoneen yksiköt eivät yleensä käy päälle ennen kuin menee tarpeeksi lähelle. Toisinaan tietokone uhraa järjettömästi esimerkiksi voimahahmojaan tyyliin tyranidien Magus hyökkäämässä yksin neljän antigravitaatiotankin kimppuun.
Kuitenkin haastavuutta riittää ja järkeä on pakko käyttää jos aikoo päästä eteenpäin. Peliä on haukuttu siitä, että sen vaikeustaso yht'äkkiä pomppaa ihan uusiin lukemiin. Tietokoneelle yleensä pärjää, kunhan pitää joukkonsa tiukassa muodostelmassa ja jauhaa viholliset tomuksi yksikkö yksiköltä. Tekoälyn kunniaksi on kuitenkin sanottava, että se käyttää usein samaa taktiikkaa ja käy laumana yhden yksikön kimppuun käyden seuraavan kimppuun vasta edellisen eliminoituaan.
Jaa mitkä maastovärit?
Rites of Warin maastot vaihtelevat hiekkasavanneista vuoristoihin ja lumisiin metsiin. Kaikki maastot ovat alunperin käsinmaalattuja kuvia ja ne näyttävätkin hillityn kauniilta. Yksiköt ovat melkoisen värikkäitä, etenkin eldarit, mutta maaston ja yksiköiden ulkonäöt eivät sodi keskenään. Yksiköt näyttävät juuri samanlaisilta kuin oikeatkin käsinmaalatut miniatyyrit esimerkiksi Games Workshopin lehdissä. Myös yksikköjen ja aseiden efektien animointi on hyvin onnistunutta.
Audiopuolella kiitos menee aseiden efekteille. Futuristisiin scifi-aseisiin on tehty mainiot ääniefektit, jotka tuntuvat "oikeilta". Esimerkiksi lasertykistöpatteri pitää juuri sellaista ääntä kuin sen voisi kuvitellakin pitävän. Musiikkipätkiä Ritesissa on pari ja ne kuulostavat sopivan synkiltä ja jylhiltä, mutta ne ovat kovin lyhyitä ja alkavat siksi toistaa itseään turhan nopeasti. Chaos Gaten upean soundtrackin taso jää selkeästi saavuttamatta.
Entuudestaan WH40K:n tunteville on tietysti pelkkää plussaa, että mukana on tuttuja yksiköitä. Ritesin yksiköt ovat toimivia kuitenkin myös siksi, että niissä on niin paljon vaihtelua, kiitos lukuisten erikoisominaisuuksien ja kokemuksen suuren merkityksen. Pitkän ja mielenkiintoisen kampanjan pelaa lävitse mielellään, ja yhtä mielellään sen jälkeen siirtyy minikampanjoiden pariin.
Pisteihin on voinut liukua fanibonuksia, mutta vaikkei Warhammerista ja Generakeista olisi kuullutkaan, on Rites of War näyttävä ja ennen kaikkea pelattava scifi-strategia. Yksinkertaisen ja pelattavan käyttöliittymän ansiosta pelaamaan oppii nopeasti vaikka ei strategiapelejä ikinä olisi nähnytkään.
93
