Maailma menetti viattomuutensa kesällä 1994. Nyt, tasan 20 vuotta kataklysmisen Ensimmäisen impaktin jälkeen Ne ovat palanneet, tositarkoituksella.
Kuolleita kaloja kelluu Pohjanlahdella, Saharassa on varsin mystisiä metsäpaloja eikä yksikään tunnettu terroristijärjestö ota vastuuta Atlanttiin pommitetusta koneesta. Maajussit lataavat haulikon outoja valoja nähdessään, sillä niiden perässä tulee X-C... Xenonauts ja koputtaa ladon oveen raketilla.
Xenonauts on kaikkien pelilegendojen ylipäällikön vakavin haastaja kahteen vuosikymmeneen. Jotta jännitys säilyisi, viittä vaille julkaisuversion perusteella edessä on vaatimattomasti pelimaailman puolijumaluus tai tuskallinen turhuuskuolema.
Xenonauts on siis uusintaohjelmatisointi muinaisesta mestariteoksesta UFO: Enemy Unknown. Goldhawk Interactiven jengi on UFOnsa pelannut ja alienien ruumiinavaus on tehty huolella. Käytettävyyttä on täsmäparannettu kriittisistä kohdista ja pelilliset lisäykset saavat veteraanin hymyilemään jo ennen ensimmäistä taistelukosketusta.
Alkuperäisen UFOn magia perustuu strategisen ja taktisen tason loistokkaaseen yhteispeliin. Strategisessa osuudessa rakennetaan tukikohtia, tutkitaan taktisista tehtävistä saalistettuja vempaimia ja ammuskellaan alas tunnistamattomia lentolaitteita. Taktinen osuus alkaa, kun pistooleilla, kalsareilla ja keskareilla varustetut alokkaat edustavat Maapalloa neljännen asteen turpajuhlassa avaruuksien kauheimpia hirveyksiä vastaan. Pelin osa-alueet synnyttävät koko ajan kilpaa toistensa kanssa uusia tavoitteita, mikä pitää pelaamisen mielekkäänä ja pelisession loppu lipeää vähitellen ulottumattomiin.
Suojelurahoja repimässä
Xenon strategiseen osuuteen on lisätty mukavasti syvyyttä. Muukalaisten tihutöistä tulee ilmoituksia, vaikka tuholainen ei tarttuisikaan tutkaan. Rankaisematta jääneistä rähkyyksistä seuraa perinteiseen tapaan hallitusten hiiltyminen ja rahahanojen tyrehtyminen. Perinteisten karjansieppaus- ja terrorikeikkojen lisäksi kauhua levitetään myös ilmasta käsin. Vaikka itsenäiset valtiotkin vihdoinkin osallistuvat (ajoittain) UFOjahtiin, ilmavaivojen on syytä olla kovassa iskussa pelin alkuvaiheista lähtien.
Ilmasota on alkuperäistä monipuolisempi alipeli, jossa hävittäjiä käskytetään muukalaisten kimppuun ylhäältä päin kuvatussa näkymässä. Yritys on hyvä, mutta toteutus toistaiseksi sen verran kankea, että ratkaisin matsit automatiikalla. Toisaalta ilmaherruudesta saa tapella tosissaan, sillä avaruuden ihmeet lähettävät välillä haasteita, kuten omia hävittäjäpartioita. Saattamattoman miehistönkuljetusaluksen lähettäminen tutkattomalle alueelle voi johtaa ikäviin ylläreihin. Kaikkein kätevin uudistus on mahdollisuus hoitaa rutiiniksi muodostuneet alasammutut pikku-UFOt mattopommituksella kerralla pois päiväjärjestyksestä. Lusikalla kaavituista jäänteistä saa vielä jonkin verran käteistä irti.
Kokonaisuutena uudistettu strateginen osuus on aiempaa hieman kiinnostavampi ja sujuvampi. Toimivaa konseptia uskollisesti kopioiva Xenonauts kärsii myös vanhoista ongelmista. Invaasio etenee suunnilleen samalla tavalla joka kerta, vaikka mukana satunnaisuutta onkin. Myös tutkittavat teknologiat ovat aina samoja.
Nurkkahuohottajat vastaan syliinjuoksijat
Ensimmäinen taistelukosketus maahanmuuttoviranomaisten ja tunkeilevien muukalaisten välillä varmistaa käsityksen siitä, että Goldhawk on todellakin UFOnsa pelannut. Soihtuja on mukana loputtomasti aina, kun saapuu yö, uudet ase- ja varustetyypit ovat mielenkiintoinen lisä. Tirautin onnen kyynelen, kun Maapallon eliitti supersotilas ponkaisi polvenkorkuisen esteen yli vaivattomasti kuin pieni eläin. Myös pieniä, kauniita yksityiskohtia riittää: paikallinen sotilas, joka solmii liiton chry... reaperin kanssa, juuri apuun tulleiden xenonauttien silmien edessä. Räjähtävän Ladansa uhriksi jäävä siviili. Maajussi, Massikka, haulikko ja lauma muukalaisia, jotka suolet sylissä maatessaan oppivat liian myöhään oleellisen eron lehmän ja peltilehmän kaappaamisen välillä.
Moderniin tyyliin suojien takana kyyhöttäminen on iso osa taistelukenttätaktikointia. Kentällä on yleensä sopivasti ripoteltuna täydellistä ja puolittaista suojaa, joiden takana kilpakumppanit väijyttävät toisiaan. Kannattaa muuten pitää kunnioittava turvaetäisyys Hollywood Car Companyn valmistamiin kulkuvälineisiin, esimerkiksi ruutitynnyri on paljon turvallisempi valinta suojaksi. Toimintapisteisiin perustuva taistelusysteemi on kopioitu suoraan esikuvasta, mikä on todistetusti toimiva, joskin ehkä aavistuksen mielikuvitukseton ratkaisu.
Haulikkojen ja konekiväärien kaltaiset uudet asetyypit ja tulituksen lamauttava vaikutus maustavat soppaa siten, että lopputulos tuntuu tuoreelta. Perinteisesti taktisesti köyhät tilanteet, kuten UFOjen vyörytys pullonkaulojen läpi, saavat uusia ulottuvuuksia mellakkakilvillä varustettujen rynnäkköspesialistien ansiosta. Myös erilaisten kranujen käytön helppous maustaa soppaa mukavasti.
Mutta juuri, kun taivas aukenee ja kerubit valmistautuvat tuuttaamaan torviinsa uuden messiaan kunniaksi, Xenonauts kompastelee. Mahdollisesti kohtalokkaasti.
Kehitys on prosessi
Noin kuukausi ennen julkaisua tasapainotus oli vielä pahasti kesken. Taisteluosuuden tuntuma muuttui radikaalisti muutaman päivän välein aina, kun uusi pätsi tuli jakeluun. Uudistukset ovat periaatteessa hienoja, mutta ne on myös saatava oikeasti toimimaan ja siten, että kokonaisuus oikeasti nousee esikuvan tasolle ja yli. Esimerkiksi järkevöitetyt näkymä- ja tähtäyssäännöt bugasivat ajoittain huolella, mikä teki pelaamisesta hankalaa. Nämä ovat onneksi helpohkosti korjattavia ongelmia, normaali osa myös loistaviin lopputuloksiin johtavia pelinkehitysprosesseja. Suurta syytä huoleen ei ole, sillä kehittäjä on jo osoittanut erinomaista arvostelukykyä monien kriittisten yksityiskohtien kohdalla.
Paljon inhottavampi yksityiskohta on se, että jokaisen rakennuksen, aidanpätkän ja sopivan suojanpalasen on asetellut paikalleen ihmiskäsi. UFOssa kentät luotiin sattumanvaraisesti, mikä piti pelin ennalta-arvaamattomana vielä miljoonannen pikku-UFOnkin jälkeen. Jokainen lato avattiin ydinpommilla siltä varalta, että inha humanoidi saattoi ehkä kytätä yläkerran ikkunassa. Xenonautsissa kartat tuntuvat paitsi nopeasti tutuilta, myös siltä, että ne on sopivalla tavalla kasattu pelailua varten. Mikä pahinta, yllätyksellisyyden tunne on hävinnyt. ”Ei siellä ennenkään ököjä ollut” -asenteella ei enää välttämättä kuole, joten mahtaako ötöjen sijoittelukaan olla satunnaista? Ainakin (aina ulkokuoreltaan yhtä ehjää) tähtirekeä puolustavat kummajaiset jömittävät pesässään täysin ennalta-arvattavasti ja olisin lähes valmis kehittämään salaliittoteorian siitä, että eri pelikerroilla on tullut vastaan erittäin tutun oloisia kloonisotureita.
Haluan uskoa
UFOn ja X-Nautistien kaltaisten pelien ydin on todennäköisyyksien ja emergenssin hallinta. Suuri osa siitä koostuu pienistä pelisuunnittelullisista yksityiskohdista, joissa Xenonautsin kohdalla riittää vielä työtä. Satunnaisuus on tärkeää, mutta sen pitäisi olla reilua siten, että ikävyyksiin ajautuu sopivasti vähitellen ja syntyy vaikutelma siitä, että tapahtumiin voi vaikuttaa omilla päätöksillä. Esikuvassa soturin kuolema oli välillä turhankin äkkinäinen, ja jos invaasio iski päätukikohtaan huonolla hetkellä, se olikin sitten siinä. Xenossa henki tuntuu olevan sopivasti herkässä lähinnä silloin, kun kaivaa verta nenästään. Haavoittuneiden pelastaminen on usein paitsi mahdollista, myös jännittävää. Jatkuvista muutoksista huolimatta suuret linjat vaikuttavat vähitellen asettuvan mukavasti kohdilleen.
Strategisella tasolla kysymys on hieman monimutkaisempi. Ilmasodan riskit ja palkkiot tuntuvat olevan hyvin tasapainossa, lentskarit eivät esimerkiksi tuhoudu lopullisesti, mutta voivat olla pitkään pois pelistä. Toisaalta tuntuu siltä, että suurhyökkäys voi huonolla tuurilla iskeä alueelle, jota ei voi puolustaa, jolloin rahoittajat irtisanovat sopparinsa ja suojelurahan tulo tyrehtyy. Epäsymmetrisen, satunnaisuuteen perustuvan pelimekaniikan tasapainotus ei ole helppoa, mutta kuten edeltäjät ovat osoittaneet, ehdottomasti mahdollista. Ongelmana on lähinnä se, että (esikuvauskollisesti) elintärkeälle ja haastavalle tasapainotusvaiheelle ei ole jätetty aikaa. Muutama viikko ennen julkaisua työ oli vasta alussa. XCom-geenien mukana tulee myös mielenhallintakykyjen ja Blaster Launcherin kaltaisia sukuvikoja, joiden integrointi pelimekaniikkaan on kuin pulkan työntämistä narulla. Nähdyn perusteella pessimismiin ei silti ole vielä aihetta, viimeistään kattava modattavuus hoitanee homman kotiin.
Minua epäonnistunut graafinen ulkoasu kyrsii yllättävän paljon. Käsin piirretyt alukset ja muut elementit ovat vähemmän palikoita kuin esikuvan satunnaisgeneroidut maisemat ja legoalukset, mutta nyt alas ammutut UFOt eivät enää hajoa törmäyksessä ja maisemat käyvät nopeasti häiritsevän tutuiksi, kun niitä ei enää riitä uusia jokaista tehtävää varten. Tällaisen uhrauksen jälkeen lopputulos ei yksinkertaisesti saa näyttää niin tönkeröltä kuin Xenonauts tällä hetkellä.
Muutama viikko ennen (mahdollista) julkaisua Xenonautsin kohtalo on vielä vaakalaudalla. Peli on ääriään myöten täynnä hyviä ideoita ja vanhojen UFO-fanaatikkojen hartaimpien toiveiden täyttymystä. Mikäli alkuperäisen julkaisuaikataulun kannalta aivan liian myöhään aloitettu tasapainotustyö onnistuu, ennen tai jälkeen julkaisun, kaskessa on edelleen kanto. Se on käsinpiirrettyjen karttojen muotoinen kivettynyt punapuukanto, jonka todellinen vaikutus selviää vasta sitten, kun valmiin ja tasapainotetun pelin tunnelmaa päästään tosissaan mittaamaan.
OpenXCom-viritetty vanha mestari toimii edelleen täysillä, ja jollei Xeno ole tarpeeksi hyvä, se jää taas vain välimerkiksi UFO-perillisten historiaan. Hermoja raastavan jännittävän nykytilanteesta tekee se, että Xenonautsista voi vaikka tullakin juuri niin hyvä, se odotettu messiaan poika joka ottaa harteilleen UFOn raskaan maineen.
Palaamme asiaan Xenonautsin julkaisun jälkeen.
Pelit.fistä löytyy aiheesta hieno blogi ”Xenoja nyytittämään”, jossa foorumilta palkatut sankarit taistelevat ufomiehiä vastaan.
xenonauts.com
PC
Goldhawk Interactive
Versio: v22 experimental hotfix 8
Ilmestyy: Kesäkuu 2014
Aikaispeli
