Gameboylla aloittanut, sittemmin Wiille ja DS:lle siirtynyt Warioware-mikropelisarja on edennyt jo siihen pisteeseen, että vastuu pelinteosta siirretään pelaajille. Warioware: D.I.Y. sisältää noin sadan pikkupelin lisäksi editointityökalut, joilla voi väsätä lähes millaisia häröilyjä tahansa.
Wariowaren perusidea on aina ollut viihdyttävän yksinkertainen. Minipelit kestävät vain muutamia sekunteja ja teemat vaihtelevat urheilusta ja räiskinnästä aivojumppaan ja nenänkaivuuseen. Mukana on vähän kaikenlaista outoa meininkiä. Vaikka pelimekaniikka on äärimmilleen pelkistetty, monissa mikropeleissä oikean toiminnan ja ajoituksen löytäminen vaatii kekseliäisyyttä. Lisähaastetta saadaan tapahtumien jatkuvasta nopeutumisesta.
D.I.Y:n valmiit pelit ovat osin aiemmista Wariowareista tuttuja, mutta julkaisun pihvinä on editori, jolla kuka tahansa saa pienellä harjoittelulla aikaan unelmiensa mikropelin. Grafiikat ja animaatiot syntyvät simppelillä, mutta riittävän monipuolisella piirto-ohjelmalla, ja musiikit oikealla, vähän Korg DS-10:n kaltaisella sekvensserillä (jolle chiptune-miehet keksivät varmasti muutakin käyttöä).
Mikropelin toiminta määritellään erilaisilla tekoälyskripteillä, joiden sisäistäminen on editorin vaikein osuus. Onneksi käyttöliittymä on toimiva, joten alkukankeuden jälkeen skriptien tekemisestä saa pian otteen.
Lisää mikropelejä voi ladata Nintendon nettipalvelusta, jossa on käyttäjien parhaimmiston lisäksi myös ammattilaissuunnittelijoiden pykäämiä pelejä. Arvosteluaikaan ladattavissa oli muun muassa Cave Storyn ja World of Goon tekijöiden mikropelit, ja lisää saadaan suunnilleen joka viikko.
Kokonaisuutena Warioware: D.I.Y. on helposti sarjan parhaita pelejä, vaikka mikropelikonsepti on jo vähän kulunut ja osa valmiista peleistä vanhojen toistoa. Wariowaren editori pelastaa paljon, sillä pelinteko käy viihteestä itsessään. Osaavissa käsissä syntyy mainioita pelipaloja ja jos omat taidot eivät riitä, latauspalvelussa piisaa runsain mitoin ilmaista mikropelattavaa.
87
