Wii Fit - Makkarat kuriin

Kesän rasvainen grillimakkara löytyy syksyllä lantiomakkarasta. Videopelifanin ratkaisu on Wii Fit.

Vain viisi minuuttia päivässä. Hanki pyykkilautavatsa kuukaudessa. Ostoskanavan kummajaiset lupaavat paljon, mutta mainospuheista lunastetaan vain murto-osa, jos sitäkään. Nintendon Wii Fit -tasapainolauta haiskahtaa äkkiseltään samanlaiselta kaksi viikkoa ja kaappiin -vitkuttimelta. Julkaisun tienoon arvostelut (Pelit 5/2008, 92 pistettä) olivat suotuisia, mutta muutaman viikon testi ei kerro koko totuutta kuntoiluun suunnatusta laitteesta. Selvitimme tasapainolaudan vaikutuksia kolmen kuukauden treenijaksolla.

Otin Wii Fitin eväät huomioiden kovan tavoitteen: muutama kilo lisää lihasmassaa, sillä olen jo valmiiksi hoikka ruippana. Peruskuntoni on kohtuullinen, sillä kävelen paljon, talvisin hutkin karatessa 2–3 kertaa viikossa ja kesäisin viuhdon runsaan 14 kilometrin rullislenkkejä. Liikunnasta huolimatta kuntoni on perinteisesti keväisin heikoimmillaan, joten Wii Fit -treenin aloitusajankohta osui erinomaiseen saumaan. Ensimmäinen mittauksen mukaan alkupainoni oli 64,4 kiloa ja BMI 20,33 (pituutta 178 cm).

Pyrin harjoittelemaan joka päivä vähintään 30 minuuttia kerallaan, mutta vaihtelevien syiden takia se ei aina onnistunut – mökkeily ynnä muut kesäaktiviteetit ottivat väistämättä vapaa-ajasta osansa. Toikkaroin laudalla keskimäärin 4–5 kertaa viikossa ja usein yli tunnin kerrallaan. Tasapainopelit jäivät nopeasti pois treenirepertuaaristani. Ne sopivat paremmin seurapeleiksi, eivät niinkään tiukkaan harjoitteluun.

Kohdistin treenini pääosin lihaskunto-osuuksiin ja joogaan, joista Wii Fit muodostaa samoihin osa-alueisiin pureutuvia harjoitepareja. Aerobista jumppaa käytin lähinnä lämmittelyyn, jos en lenkkeillyt ennen Wii Fitiä.

Avasin treenin yleensä keskivartaloa kivasti kurittavalla hulavanteella. Kuuden minuutin vatkaaminen panee veren kiertämään – 2000 pistettä jäi aina ärsyttävän niukasti haaveeksi. Kymmenen minuutin tulokseni on runsaat 3400.

Raskas rääkki

Rukkasin päivittäiseen pakertamiseen vaihtelua siten, että tein rasittavat harjoitukset vain joka toinen päivä. Maksimitoistoilla pitkät vatsa- ja selkälihasliikkeet olivat merkittävimmät vuorottelijat. Punnerruksissa vaihtelin eri variaatioiden ja punnerrushaasteen perinteisen naama lattiaan ja ylös -pakertamisen välillä. Vatsalihaksille en antanut armoa: raaka syviin vatsalihaksiin pureva staattinen käsietunoja ja linkkarit olivat aina mukana.

Kevyestä vaihtelusta huolimatta noin seitsemän viikon kohdalla saman junnauksen tuoma henkinen uupumus iski. Väsymystä siivitti vajaan viikon mökkeilytauko, jonka jälkeen on aina vaikea jatkaa mitään treeniä noin vain lonkalta. Vuosien mittaan olen havainnut, että tympimisestä ei oikeastaan pääse eroon muuten kuin hampaat irvessä jatkamalla – kyllä se siitä taas, kun vauhtiin pääsee. Onneksi Wii Fitissä on suhteellisen paljon vaihteluvaraa. Se ei tosin aina auta, sillä nätimpi puoliskoni kyllästyi jumppajenkkaan jo parissa viikossa.

Torjuin puutumista treeniaikaa lyhentämällä ja tehoa maksimoimalla. Kaikki kuntoilutaustani kannalta toissijaiset koukerot, kuten jalkoihin kohdistuvat lihaskuntoharjoitukset, jäivät pikkuhiljaa. Käsiin ja keskivartaloon kohdistuvat harjoitukset pysyivät jatkuvasti mukana, sillä niitä ei pysty kurittamaan tarpeeksi hyötyliikunnalla tai lenkeillä.

Tehon kasvattamisen kääntöpuolella kummittelevat vammat. Challenge-haasteet laittavat kovan kovaa vastaan, mutta niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Tavoitin linkkarihaasteen sadan toiston maksimin näennäisen kivutta. Vatsalihakset jaksoivat, mutta selkäni kipeytyi adrenaliinin haihduttua. Ajoittain punnerruksissa vihoittelevan oikean olkapääni vaivat ovat Wii Fitiä vanhempaa perua. Tällaisessa tilanteessa ei auta muu kuin antaa paikoille niiden tarvitsema lepo, muuten vaiva pahenee ja saattaa tarvita lääkärikäyntiä. Kuuntele (ja tottele) kehoasi.

More toned

Pitkän tahkoamisen jälkeen Wii Fitistä paljastuu jonkin verran parantamisen varaa. Ensimmäisenä hermooni iskivät harjoitusten suhteellisen matalat toistomaksimit, jotka saavutetaan jo parin viikon treenillä. Harjoituksen voi toki tehdä uudestaan, mutta toisella kierroksella tuskin jaksaa enää maksimitoistoja ja se tietää turhaa säätämistä. Punnerrusten, linkkarien ja käsinojan rankkoihin lukemiin nousevat haasteet auttavat jonkin verran. Toinen riepova seikka on valmentajien rajallinen sanavalikoima. Valkut ehtivät toistaa juttunsa pahimmillaan kolme tai neljä kertaa jo yhdessä liikesarjassa.

Vajaassa kolmessa kuukaudessa ehdin tehdä harjoitusten vaihtelusta huolimatta suosikkitreenini useita kymmeniä kertoja. Lihaskunto- ja joogasuosikkejani olivat linkkarit (40 kertaa), joogan näyttävä hartiaseisonta (31 kertaa), keskivartalon kierto (41 kertaa) ja käsinoja (42 kertaa). Aerobisen puolen suosikki oli super hula hoop 23 kerralla. Fit piggyyn kasautui harjoitusaikaa 34 tuntia ja 41 minuuttia, tilastoihin kirjattua muuta liikuntaa kertyi runsaat 85 tuntia. Paras Wii Fit -ikä tulokseni on 20 vuotta, eli 15 alle todellisen.

Ja mitä näillä tunneilla ja minuuteilla sitten saavutettiin? Paino ei noussut merkittävästi, mutta kunto kohosi, lantio terävöityi ja vähäiset muskelini nousivat paremmin esiin. Kroppa on yhtä timmissä kunnossa kuin teinivuosien viisi kertaa viikossa karatea -aikoina. Puhdas lihasten paisuttelu kaipaa luonnollisesti ehtaa punttista ja tarkempaa ruokavaliota, sillä söin mitä sattuu ja milloin sattuu. Painoni kieppui välillä 63–66-kiloa mittausajankohdasta riippuen. Viimeinen BMI-tulokseni elokuun alussa oli 20,52 (65 kg). Painonnousu on silkkaa lihasta.

Lopputulos: säännölliset (4–5 kertaa viikossa yli 30 minuuttia) Wii Fit -treenit kohottavat kuntoa ja laskevat painoa. Tuntuviin tuloksiin tarvitaan reilu annos lihaskuntoliikkeitä ja aerobisia harjoituksia, joten se ei todellakaan ole oikotie onneen. Parhaimmillaan Wii Fit on silloin, kun se täydentää jotain ulkoilmassa tapahtuvaa liikuntaa. Tiukan paikan tullen (pimeinä ja loskaisina talvipäivinä) se riittää mainiosti yksinään. Pidemmän päälle pään puutuminen uhkaa samaan tapaan kuin muitakin kuntolaitteita, joten liikuntahorisontteja kannattaa laajentaa ajoissa.

Aloittaessani Wii Fitillä puhkuin intoa. Senhetkisestä kuntoilustani puuttuivat määrätietoisuus ja tavoitteet, ja ne toivoin saavani Wii Fitin avulla. Alun kuntokartoituksessa sain Wii Fit -iäkseni 26, BMI:ksi jotain painokelvotonta. Laitoin itselleni utopistisen tavoitteen kuukauden päähän.

Jooga- ja lihasharjoittelu oli todella kivaa, ja oman sparraajan kehut loistavasta tasapainosta tuntuivat hyviltä. Tasapainon vakauden näkeminen ruudulta tehosti rutkasti liikkeitä, ja olinkin alkupäivinä todella kipeä. Aerobinen treeni ja pelit jäivät vähemmälle harjoittelulle, sillä juoksu paikallaan kapula kädessä ei tuntunut kovin mielekkäältä ja stepperinäkin laite tuntui turhalta. Nyrkkeily sen sijaan sai tehokkaasti hien pintaan ja käsivarret kipeiksi aivan omituisista paikoista.

Sittemmin peli lautoineen on jäänyt taka-alalle, mutta kuntoilukärpäsen puraisu ei hellitä. Ennen Wii Fitiä kuntoilin kyllä suht säännöllisesti, mutten koskaan aiemmin ole esimerkiksi juossut vapaaehtoisesti saati sitten hymyillyt samalla. Nyt on tahti aivan toinen: 1–3 tuntia liikuntaa viitenä päivänä viikossa. Lajimääräkin on tuplaantunut.

Kuukauden Wii Fit -tehokuurilla BMI laski xx ja pääsin xx kiloa lähemmäksi ihannepainoani.

Arvostelu on luettavissa www.pelit.fi:ssä 3.11.2008.

Lisää aiheesta