www.worldofwarcraft.com
Pehmeää nettirasismia
Mahtuuko maailmaan enää yhtään nettiropea? Bill Roper Blizzardilta kävi Tukholmassa kertomassa, miten World of Warcraft houkuttelee nettiropejen pariin myös niitä pelaajia, jotka eivät vielä ole uskaltautuneet kokeilemaan.
Warcraftin rikas historia ja selkeät rotujen väliset ristiriidat tuovat mukanaan mukavasti jännitteitä. Ehkä vihdoin nähdään kunnon rotujen välistä sotaa?
World of Warcraft vaikuttaa aluksi liian myöhäiseltä heräämiseltä. Nettiroolipelien kulta-aika on ohi. Ultima Online ja Everquest keräsivät miljoonia, mutta sittemmin ilmestyneet kilpailijat ovat olleet pettymyksiä sekä pelaajille että pelintekijöille.
Taistelu tylsyyttä vastaan
Bill Roper painottaa, että avain uuden yleisön löytämiseen on asioiden pitäminen helppoina ja yksinkertaisina.
"Etsimme niitä ihmisiä, jotka eivät ole uskaltautuneet pelaamaan netissä tai niitä, jotka ovat pettyneet siihen miten nykyisistä nettiropeista täytyy tehdä elämäntapa, jos niissä aikoo menestyä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei World of Warcraftissa tarvitse harhailla turhaan. Minikartta näyttää ja nimeää tutut paikat selkeästi ja niihin löytää taatusti aina takaisin", Roper kertoo.
Sama asioiden suoraviivaistaminen tuntuu jatkuvan kautta koko pelin.
"Emme täytä peliä roinalla. Pelissä ei ole sellaista tavaraa, jota kerättäisiin vain myyntiä varten. Sellaista tavaraa tai raaka-ainetta ei olekaan, jolle ei jossain päin maailmaa olisi käyttöä. Joku tarvitsee aina jotain. Humalan kukinnoista tehdään olutta ja niin edelleen."
Taistelua vai pitsinnypläystä?
"Nettiropeissa ja nettikeskusteluissa ylipäätään on se ongelma, ettei ihmisten elekieli ole välittämässä tunteita ja vivahteita. Pyrimme osaltaan paikkamaan tilannetta sillä, että hahmot puhuvat eurooppalaisittain käsillä elehtien. Jos laitan lauseen perään kysymysmerkin, hahmo elehtii kysyvästi ja jos haluan painottaa sanomisiani, päätän lauseen huutomerkkiin", Roper maalailee.
"Parin ihmisen keskustelussa se ei vielä näytä miltään, mutta kun ympärillä on isompi ryhmä toisilleen elehtiviä hahmoja, keskustelun sävyn ymmärtää taatusti, vaikka ei ymmärtäisi tai edes näkisi mistä keskustellaan. Pienenä, mutta tärkeänä yksityiskohtana hahmot kääntävät päänsä ja katseensa tarkastellessaan jotain käytettävää tavaraa. Jos viisi hahmoa tuijottaa samaa pistettä, ei taatusti ole epäselvää, että maassa on jotain kiinnostavaa."
Pelaajien väliseen taisteluun suhtautuminen on ollut vaikea paikka nettiropeissa. Kuinka paljon voidaan sallia ilman että pelaajat turhautuvat? Roperillakaan ei välttämättä ole ihan selvää konseptia.
"Siitä ei pääse mihinkään, että Warcraftin maailma pyörii konfliktin ympärillä. Warcraft ei olisi oma itsensä ilman taistelua. Haluan kuitenkin tehdä selvän eron PK:n (Player Killing) ja PvP:n (Player versus Player) välillä. Edellinen on vain umpimähkäistä muiden pelaajien teurastamista ilman mitään muuta syytä kuin että vastapuoli sattui väärään aikaan väärään paikkaan. Sellaista emme tue."
"Sen sijaan Player versus Player ei ole mikään ongelma niin kauan kun osapuolet ovat liikkeellä tietoisina siitä, ettei armoa anneta eikä pyydetä. Massiivisia ihmisten ja örkkien välisiä sotia nähdään varmasti. Eihän tämä olisi Warcraft ilman niitä. Pystymme rakentamaan ennalta määrättyjä taisteluita vaikkapa laittamalla örkit hyökkäämään jonkun kylän kimppuun tiettynä viikonloppuna tai piirittämään kaupunkia toisena."
Rotujen värinen kitka ei rajoitu vain sotimiseen, vaan myös siihen miten eri rodut suhtautuvat toisiinsa.
"Ihmiset ja örkit eivät tule kovin hyvin juttuun keskenään. Ihmishahmoinen pelaaja voi toki hengailla örkkien kanssa, mutta kyseisellä ihmisellä ei ole helppoa örkkien kaupungissa. Jotkut kaupat eivät suostu palvelemaan ja jotkut örkit eivät suostu juttusille. Jos kyseinen ihminen on häijy örkkejä kohtaan, hänet saatetaan ajaa pois örkkikaupungista. Jos hän on osoittanut tulevansa juttuun örkkien kanssa, hän saa myös kulkea vapaammin örkkien mailla ja monet muuten kielletyt paikat saattavat vähitellen avautua hänelle", Roper kertoo.
Roper otti myös puheeksi sen, miten maksullisten nettipelien saaminen maailmanlaajuiseksi aiheuttaa omat ongelmansa: "Olemme hyvin tietoisia siitä, että päinvastoin kuin Yhdysvalloissa kaikkialla maailmalla luottokortteja ei anneta kolmevuotiaille. Pyrimme mahdollistamaan niin monenlaiset maksutavat kuin suinkin mahdollista. Olemme aina halunneet tehdä pelimme sellaisiksi, että mahdollisimman monet voivat niitä pelata. Sen takia peliemme laitevaatimukset ovat aina olleet niin matalia ja sen takia emme todellakaan halua rajoittaa sisäänpääsyä vain keski-ikäisiin työssäkäyviin."
Uutta verta hakusessa
"Tärkein asia on se, että saamme mukaan uusia pelaajia. Nettiropet ovat tähän asti menneet takapuoli edellä puuhun. Miksi pelaaja pakotetaan tekemään hirveä määrän päätöksiä siitä, miten hän jakaa pisteitä taidoille ja kyvyille, mitä jumalaa hän haluaa palvoa ja missä kaupungissa asua, ilman että hän tietää tuon taivaallista mihin on ryhtymässä? Sen jälkeen pelaaja useimmiten heitetään johonkin jumalattoman isoon ja sekavaan kaupunkiin. Ihmekö tuo jos pelottaa ja on pallo hukassa. Useimmat joutuvatkin jonkin aikaa pelattuaan tuhoamaan hahmonsa ja aloittamaan uudestaan", Roper ihmettelee.
"World of Warcraftissa valitaan muutamasta hyvin selkeästi toisistaan erottuvasta rodusta ja ammatista. Kaikki sen jälkeen tapahtuu vasta pelin edetessä. Kuka tahansa näkee, mitä eroa on örkillä ja ihmisellä. Peli alkaa leirinuotiolla, missä muut hahmot kertovat pelaajalle tärkeimmät asiat. Uusia konsepteja opetetaan vähitellen, kunnes jossain kymmenen tason jälkeen pääsee toteuttamaan itseään kunnolla."
Hössötys helppoudesta voi tuntua nettiropejen veteraanien ja tosipelaajien silmissä neitimäiseltä lässytykseltä, mutta Roper on vakuuttunut siitä, että parempi sekin kuin se, että nettiropet vaipuvat pienen porukan huviksi, koska kynnys on noussut aivan liian korkeaksi uusille ja kokemattomille pelaajille.
"Roolipelit ovat mahdottoman suosittuja, mutta vain harva pelaa nettiropeja. Koitamme muuttaa asian ja se on varmasti pidemmän päälle kaikkien etu."
