Suurin osa Amiga-hiteistä on jo matojen ruokaa, mutta Worms jaksaa edelleen. Eikä se edes tunnu sukulaistensa syömältä muinaismuistolta.
Team 17 on yksi Amigan kulta-ajan johtohahmoista. Onko sen synnystä oikeasti jo yli neljännesvuosisata? Muistan vielä elävästi, kun ihan just tahkosin matopeliä Amigallani ja piirtelin siihen DPaintilla hienoja kenttiä. Täysi-ikäinen (21-vuotias) Worms yhdistää Worms W.M.D:ssa (Wanha Mutta Duhoisa) klassiseen yhtälöön ajoneuvot, rakennusten sisätilat ja, tättärää, aseiden craftauksen.
Siltä varalta, että joku bokashi-kompostiin vuosiksi matojen kanssa haudattu ei tunne Wormsin ideaa, kyseessä on humoristinen muunnelma muinaisista 2D-tykkipeleistä tyyliin Scorched Earth. Kaksi tai useampi tiimiä ampuu toisiaan vuorotellen, hampaisiin(!) asti aseistautunut mato kerrallaan, aina siihen asti, kunnes vain yksi porukka on hengissä. Vuoroilla on aikaraja, joka loppuu pian ampumisen jälkeen.
Koska madot eivät sodi vakavissaan, tavallisten pyssyjen lisäksi arsenaalissa on muun muassa räjähtävä lammas, banaanipommi ja pyhä käsikranaatti. Hitaasti möngertävien matojen liikkumista jouhevoitetaan hypyillä, rakettirepuilla ja ninjaköysillä. Tuhoutuva maastokin on ollut mukana Amigasta asti, samoin kuin vesi, tuo kentän alalaidan hitaasti nouseva hukkumisuhka.
Amigan jälkeen matoiluni on ollut uusien kokelaiden pintapuolista kokeilua, enkä muista, että addiktiivisen suoraviivaista teemaa olisi koskaan muutettu mitenkään rajusti. Worms W.M.D maistuu matotauon ja rehellisen 2D-piirrosgraffan ansiosta pitkälti alkuperäisen pelin HD-remasterilta, mutta hyvällä tavalla. Tämmöistähän se matoilu on ajan ja nostalgian kultaamissa muistikuvissani: maastot ovat kaunista ja yksityiskohtaista pikselitaidetta, joka zoomautuu vapaasti koko kentästä tappituntumaan.
Hei me craftataan
Ajoneuvot ja kiinteät tykit matoiluun tuovat uutta tekemistä. Tai uutta ja uutta, mutta ainakin jossain määrin erilaista tekemistä. Kanuunat, tankki, helikopteri ja mecha ovat tulivoimaisia laitteita, mutta vastapainoksi ne tietysti keräävät huomiota, eli tulitusta ja pöllintäyrityksiä, mikä tekee niistä taistelun (liikkuvia) kiintopisteitä. Hyppivät ja/tai lentävät sotakoneet suojaavat pilottiaan vahingolta vain osittain ja niiden räjähtäminen luonnollisesti sattuu.
Rakennuksissa on huoneita julkisivun takana. Seinä katoaa sisälle mataavan madon edestä ja paljastaa mustalle pohjalle tehdyt huoneet ja tunnelit. Sisällä seikkailevat madot ja bonuslaatikot eivät näy lainkaan muille pelaajille, joten talot ovat suosittuja suojapaikkoja. Rakennuksissa on yleensä vähintään yksi aselaatikko, joten ovelta kurkkaaminen kannattaa. Rakennukset eivät riko tasapainoa, sillä seinät ovat ohuita ja hajoavat samaan tahtiin kuin muukin maasto. ”Ratatataa ja nopeasti takaisin suojaan” -perustaktiikkaa rakennukset helpottavat mutta eivät häiriöksi asti, viimeistään bunkkeripommit lopettavat matojen piiloleikin.
Kentän bonuslaatikoista irtoaa nyt myös mielikuvitusaineita, joista nikkaroidaan aseita vaikka vastustajien vuorolla. Taktiikkaan sopimattomia aseita voi rikkoa osiksi, uusi pyssy tai pommi on valmis seuraavan oman vuoron alussa. Craftaaminen ei keikauta pelitasapainoa suuntaan eikä toiseen. Valmis ase tai osia, ”sama” lopputulos, mutta onpahan jotain tekemistä vastustajan vuorolla tuhon katselun lisäksi.
Aseiden, sotakoneiden ja muun sälän ominaisuuksiin tutustutaan seikkaperäisesti viihdyttävissä harjoitus- ja kampanjatehtävissä. Treenitehtävissä käytetään jotain konstikasta härveliä enkkalistoille kirjattavan ajan alittavalla suorituksella, kuten kikkaile laatikolle ninjaköydellä, lennä vaarallinen rata rakettirepulla, ammu maalit rajallisilla kudeilla ja niin pois päin. Yksinpelinkampanjan lukuisia tehtäviä piristetään pää- ja sivutavoitteilla, vaikka tietyn madon suojelulla, spesiaalivihun teilaamisella tai laatikon hakemisella. Alussa asetelmat suosivat pelaajaa, mutta puolimatkan jälkeen sain jo usein turpiin.
Matoja kaivamaan
Yksinpeliyrityksistä huolimatta Worms W.M.D:n proteiini on aina siinä letkeässä moninpelissä, jossa matoilulla ei ole (kaupallisia) kilpailijoita. Klassinen yhden koneen hotseat-moninpeli on tietysti edelleen olemassa, mutta tuleeko joku enää kylään pelaamaan videopelejä? Kysyin naapurin skidiä, sen asemasta tulikin poliisi.
Kaikki moninpelin muuttujat aikarajoista aseisiin ovat säädettäviä. Muuttujat saa myös kätevästi talteen, joten niitä ei tarvitse joka kerta tuunata uudestaan. Säädettävä satunnaiskenttägeneraattori toimii niin rivakasti, että koskaan ei tarvitse pelata samalla areenalla, jos ei välttämättä halua.
Nettipelin hakualgoritmeissa on parantamisen varaa, sillä minua yritettiin usein tunkea jo valmiiksi täyteen peliin arvattavin tuloksin. Ranked-matsit ovat kaksinpelejä kiinteillä säännöillä, mutta pidin unranked-otteluiden sääntövapaasta kuuden pelaajan iloisesta kaaoksesta enemmän. Pataan tuli pari ensimmäistä iltaa ja aika selkeästi oman taitamattomuuden takia – taktiset ideani olivat tietysti loistavia, mutta vuosien ruostuttama toteutus ei niinkään.
Worms W.M.D on pätevä ja tiukasti asiaan keskittyvä Worms, jossa ei ole mitään turhaa tilpehööriä, jopa harjoittelukentät ja yksinpelikampanja puolustavat paikkaansa mielekkäinä treeniympäristöinä. Ajoneuvot, tykit ja rakennusten interiöörit ovat kivoja tuunauksia Worms-kaavaan, mutta muodikas nikkarointi jäi lopulta meh-kokemukseksi.
Väitän painokkaasti, että historian mehevin, maukkain matolaatikko on tässä.
17 sortin matopelejä
Andy Davidsonin esi-Worms Total Wormage syntyi Blitz BASIC -harrasteprojektina Amiga-ajan loppupuolella. Davidson osallistui sillä ensin Amiga Format -lehden kilpailuun ilman mainittavaa menestystä. Vuoden 1994 ECTS-messuilla tärppäsi: Davidson esitteli Wormsin muun muassa Alien Breedeistä tunnetulle Team17:n Martyn Brownille, joka tarttui syöttiin ja tarjosi apua pelin kehityksessä ja julkaisussa.
Worms-pelien lista on pitkä, mutta etenkin useimmat 2000-luvun matoiluista ovat aikaisempien julkaisujen muunnelmia, remiksauksia tai remasterointeja uusille alustoille, kuten Xboxille, Pleikkarille, DS:lle, PSP:lle, iOS:lle ja Androidille – nimi vaihtuu, mutta sisältö vain vähän, aseilla vatulointia ja vesifysiikkaa ei lasketa. Viime vuosina nolkytluvulla lanseeratusta 2.5D-grafiikasta on palattu taas ilmaisuvoimaisempaan piirrosjälkeen. Wanhemmista inkarnaatioista Worms Armageddon nousee usein matofanien kirjoissa korkealle, joten Worms W.M.D:n perustukset laskettiin sen varaan.
Worms (1995)
Worms 2 (1997)
Worms Armageddon (1999)
Worms 3D (2003)
Worms: Open Warfare 2 (2007)
Worms Reloaded (2010)
Worms Revolution (2012)
Worms W.M.D
Arvosteltu: PC
Saatavilla: PS4, Xbox One
Team17
Moninpeli: 2-6
88
