Kojiman kokeilu: Zone of the Enders

Alkuperäisen Metal Gear Solidin jymymenestyksen jälkeen ohjaaja/käsikirjoittaja/pelisuunnittelija Hideo Kojiman nimi oli kaikkien huulilla. Vaikka alkuvuodesta 2001 PlayStation 2:lle ilmestynyt mecharymistely Zone of the Enders ei ollut varsinaisesti miehen käsialaa, sitä markkinoitiin silti häpeilemättä hänen nimellään. Tarinasta ja ohjaukseta vastasi Noriaki Okamura ja Kojima istui tuottajan pallilla. Lisää nostetta uusi IP sai myöhemmin samana vuonna ilmestyneen Metal Gear Solid 2: Sons of Libertyn demolla. Jotkin lähteet ovatkin sitä mieltä, että suurin osa Zone of the Endersin myynneistä on tämän demon ansiota (Myöhemmin vuonna 2012 ilmestyneen Classics HD kokoelman mukana tulikin sitten demo Metal Gear Risingista).

Peli sijoittuu vuoteen 2172. Ihmiskunta on asuttanut aurinkokunnasta kuun, Marsin ja osan Jupiterin kuita. Seikkailu alkaa, kun paha BAHRAM-järjestö hyökkää Jupiterin kiertoradalla leijailevan Antilia kolonisaation kimppuun suurella mecha-armeijalla. Invaasion tuoksinassa pelin päähenkilö, nuori Leo-poika, pakenee kotinsa lähettyvillä sijaitsevaan hangaariin, jossa käynnistää vahingossa Jehuty-jättiläisrobotin. Lopulta Leo alkaa toteuttaa vastahakoisesti tehtävää Jehutyn kuljettamiseksi Marsiin BAHRAMia vastustavan Atlantiksen käyttöön. Tarinan kantavin teema on ihmisyys ja kuinka se määritellään. Aluksi Jehutyn ADA-tekoäly ei ymmärrä Leon ja myöhemmin mukaan lyöttäytyvän Celvice-tytön ajatuksenjuoksua, kaksikko kun haluaa välttämättä tehtävästään poiketen välillä pelastaa viattomia siviilejä BAHRAMin invaasiolta ja jopa jättää vihollisia henkiin. Tarinan edetessä ADA alkaa kuitenkin pikkuhiljaa oppia erinäisten tapahtumien kautta myötätuntoa, surua, pelkoa ja kiitollisuutta.

Itse kuuluin niihin, joita pelissä kiinnosti Kojiman kädenjälki. Pelattuani aivan ensimmäisen Metal Gearin ja molemmat Solidit, olin vakuuttunut miehen taidoista ja halusin päästä kokemaan kaikki hänen tuotoksensa. Senpä vuoksi ostopäätös Zone of the Endersistä oli helppo muodostaa. Ja kyllähän täysin kolmiulotteisissa ympäristöissä tapahtuva huippunopea mecharymistely tuntui todella mukavalta. Jehutyn hyökkäykset muuttavat muotoaan eri vauhdista aktivoituina ja menoon kun yhdistää vielä heitot ja torjunnat, niin pelimekanikka alkaa hämärtää rajoja räiskinnän ja mätkinnän välillä. Mukana on myös pienimuotoista hahmonkehitystä kokemuspisteiden keräämisen ja erikoisaseiden muodossa. Tarinakin on ihan sympaattinen isosilmäisine animehahmoineen, vaikka teemat ovat kyllä aikuisille suunnattuja.

Juuri kun olin pääsemässä vauhtiin Zone of the Endersin kanssa, se loppui kuin seinään. Järkytys oli suuri, sillä olin odottanut vähintäänkin Metal Gear Solidin pituista seikkailua. Zone of the Endersissä ensimmäisellä pelikerralla rymistelyä riittää valitettavasti vain noin kymmeneksi tunniksi ja seuraavalla kierroksella välinäytökset skippaava saattaa olla valmis jo parissa tunnissa. Tarinassakin olisi ollut potentiaalia vielä vaikka mihin, mutta nyt käteen jää väkisinkin keskeneräinen fiilis. Kojima-sama onkin saattanut tuottajan pallilta päättänyt lähteä kokeilemaan kepillä kuluttajien jäätä vähemmän kunnianhimoisella projektilla ja säästellyt paukkuja jatko-osaan.

Maailma ei ollut ilmeisesti valmis filosofisia pohdintoja ja moraalisia kysymyksiä toiminnan välissä ruotivaan mecharymistelyyn, sillä kaikkine Kojima-hehkutuksineen ja MGS2-demoineenkin Zone of the Enders ei yltänyt miljoonamyynteihin. Jatko-osa 2nd Runner jäi vielä siitäkin, vaikka paransi edeltäjästään jokaisella osa-alueella, joten Konamilla katsottiin viestin olevan selvä. Vielä 2013 Kojima kyseli sarjan faneilta kiinnostuksesta kolmatta pääteosta kohtaan, mutta välirikko Konamin kanssa sinetöi todennäköisesti jättiläisrobottien kohtalon. Mies on kuitenkin tunnettu rakkaudestaan mechoja kohtaan, joten itsenäisenä pelikehittäjänä Kojima saattaa vielä palata aiheen pariin uuden seikkailun myötä.

Täytyy myöntää, että en itsekään palannut Zone of the Endersin pariin pitkään aikaan ensimmäisen läpäisyn jälkeen. HD Classics-version myötä sen kuitenkin tein ja nyt seuraa kolmas kerta, kun Let's Play kanavallani alkaa täysimittainen läpäisy kyseessä olevasta pelistä. Ottakaa siis hyvä asento ja astukaa Kojiman kokeilun maailmaan.

Osa 2:

Osa 3:

Osa 4: