Silent Hill Origins: Pahan alku ja juuri

Halloween-aikana on tapana pelata erityisesti kauhupelejä ja Let's Play kanavallani tulee juuri sopivasti vuoroon hyvin teemaan sopiva teos. Kyseessä on vuonna 2007 PSP:lle ilmestynyt Silent Hill-sarjan viides osa, Silent Hill Origins. Edellinen osa, Silent Hill 4: The Room, jakoi sekä sarjan fanien, että kriitikoiden mielipiteet ja jatko-osaa saatiinkin odottaa sitten kokonaista kolme vuotta. Tällä välin Konami oli siirtänyt kehitysvastuun Team Silentiltä suhteellisen tuntemattomalle Climax Studios-englantilaislafkalle, joka aloitti hieman toiminnallisemman Silent Hill-pelin työstämisen. Silent Hill Originsin aikaisimmissa konsepteissa päähenkilö kantoi lasertähtäimellä varustettua pistoolia ja pystyi tarvittaessa rakentamaan esteitä vihollisten tielle. Projekti ajautui kuitenkin vaikeuksiin pelimoottoorin ja kokonaisuuden näkemyksen tiimoilta ja sekä alkuperäinen juoni, toiminnallisuus, kenttäsuunnittelu, että hirviöt suunniteltiin uudelleen todella nopealla aikataululla. Syntyi paluu kauhun alkulähteille.

Silent Hill Origins on nimittäin ensimmäisen Silent Hillin esiosa. Päähenkilönä häärii rekkakuski Travis Grady, joka sekaantuu sumuisen Silent Hillin kaupungin pirullisiin koukeroihin pelastettuaan nuoren tytön palavasta talosta. Kaupungissa ei tunnetusti ole kaikki kohdallaan, vaan tiet ovat poikki, kadut autioituneet ja ne harvatkin asukkaat puhuvat aivan sekavia. Lisäksi sumusta ilmaantuu toinen toistaan häiritsevämmän näköisiä hirviöitä tavoittelemaan Traviksen henkeä. Climax Studiosin uudistussuunnitelmen lennettyä romukoppaan Origins tarjoaa perinteisen, ehkä jopa hieman liian varmistellun kauhuelämyksen. Pelaaja kuljeskelee Silent Hillin katuja aina välillä kartoittaakseen hieman isompaa rakennuskompleksia. Etenemisen estävät useimmiten kevyet pulmapähkinät, joiden ratkaisemiseksi täytyy joko käyttää puhtaasti hoksottimia, tai ympäriinsä löytyviä avainesineitä. Välillä liikutaan todellisuuden ja Silent Hillin pirullisen puolen, Otherworldin, välillä. Tämä toimenpide onnistuu ensimmäistä kertaa sarjan historiassa täysin mielivaltaisesti peilien avulla.  

Pelin taistelujärjestelmä on ottanut vaikutteensa Silent Hill 4: The Roomista, jossa siinäkin siirryttiin askel ampuma-aseista enemmän fyysisemmän mittelön suuntaan. Travis saa kätösiinsä putkea, keppiä, meisseliä, tippatelinettä ja kirvestä, mutta myös kertakäyttöisiä matkatelkkareita, alkoholipulloja ja kirjoituskoneita. Jokainen näistä lyömäesineistä hajoaa jossakin vaiheessa, joten kättä pidemmän haaliminen on ensisijaista selviytymiselle. Totta kai mukana on myös tuliluikkuja, mutta niiden panokset ovat niin harvassa, että räiskiminen kannattaa jättää suosiosta bossitaisteluihin.

Silent Hill-sarjassa on totuttu kohtaamaan ahdistavia teemoja ja kuvastoa, sekä niiden symboliikkaa. Myös Origins saa osansa, vaikka niiden käsittely ei ehkä ihan aikaisempien osien tasolle ylläkkään. Mukana on vanhempien mielenterveyden järkkymistä lapsen näkökulmasta, tirkistelyä, patoutumia, paljon psyykkisiä traumoja ja ihan silkkaa murhanhimoa.

Pelailuun olen ottanut PS2:n version, jota pidetään yleisesti ottaen varsin huonona PSP-porttauksena. Versiossa kun on jopa emopeliä huonompi grafiikka, roppakaupalla bugeja ja surkeat kamerakontrollit. Toki juuret käsikonsolipelinä näkyvät, mutta mielestäni Origins suoriutuu tehtävästään ihan mallikelpoisesti. Oikeastaan olisin kaivannut ainoastaan hieman enemmän vaihtelua vihollisrintamalla.

Tästä alkaa kanavallani varsinainen kauhujen talvi, sillä seuraavakin ei-Guitar Hero pelailu tulee olemaan Silent Hilliä!

Post Comment