Tiedätkö, kuinka paljon tietokoneesi kuluttaa ympäristöä elämänsä aikana? Paljon. Paljon enemmän kuin olisi välttämättä tarvis.
Tietokoneet eivät tule ensimmäiseksi mieleen, kun ihmisiltä kysytään pahimpia ympäristön saastuttajia. Ne eivät tupruta pakokaasuja eivätkä lorota jäteöljyjään pohjavesiin. Mikrot ovat kuitenkin yleistyneet sellaista vauhtia, että tilanne uhkaa riistäytyä käsistä. Esimerkiksi International Data Corporation -tutkimuslaitoksen vuonna 1992 tekemän tutkimuksen mukaan maailmassa on noin 115 miljoonaa PC-tason konetta. Ja uusia ostetaan joka päivä, vaikka useimmiten ihmiset pärjäisivät aivan yhtä hyvin vanhoilla koneillaan.
Suurin osa tässä mainituista luvuista on otettu Steven Anzovin kirjasta The Green PC, joka jokaisen PC:n omistajan kannattaa opiskella. Tietoja on kerätty myös esimerkiksi PC Magazinen toukokuun numerosta ja PC Today -lehden tammikuun numerosta. Esimerkiksi PC Magazinen jutussa Yhdysvaltojen ympäristöviranomaiset arvioivat mikrojen määräksi vain 60 miljoonaa, mutta kyseessä lienee Yhdysvaltain tilanne vuonna 1993. Jenkit tuntien he unohtivat laskuista sellaiset pikkujutut kuin Euroopan, Japanin ja muun maailmankaikkeuden.
Vaikka itse tietokone ei ole ongelmista suurin, nuo 115 miljoonaa konetta kertovat paljon. Ne ovat kaatopaikalla viimeistään vuonna 1998. Jos PC painaa keskimäärin 27 kiloa, nämä 115 miljoonaa tietokonetta painavat kaatopaikalla yli kolme miljoonaa tonnia! Ja tästä liki puolet on muovia. Ja vuonna 1998 maailmassa on paljon enemmän tietokoneita kuin 1992.
Kymmenen miljoonaa autoa
Tietokone ei pöllytä pakokaasuja, mutta voimala, joka jauhaa sille sähköä, tupruttelee senkin edestä. Keskiverto-PC syö 150-200 wattia virtaa. Jos keskivertomikro on päällä vain työaikana, se kuluttaa vuodessa noin 400 kilowattituntia. 115 miljoonalla kerrottuna se tekee hieman enemmän. Tämän sähkön tuottamiseen tarvitaan 125 supertankkerin lasti. Tietokoneiden vaatiman sähkön tuottaminen syytää ilmäkehään yhtä paljon kasvihuoneilmiötä kiihdyttävää hiilidioksidia kuin runsaat kymmenen miljoonaa autoa!
Tämä panee miettimään, kuinka usein tietokonetta tulee pidettyä päällä, vaikka sitä ei käytä. Yhdysvaltain ympäristöviranomaisten selvityksen mukaan tietokonetta käytetään keskimäärin viidennes siitä ajasta, jonka kone on päällä. Yli kolmannes tietokoneen käyttäjistä pitää konettaan päällä ympäri vuorokauden. Sammutin muuten juuri laserkirjoittimeni, joka oli hurissut itsekseen jo pari tuntia.
Tietotekniikan suurimmat ympäristöongelmat eivät kuitenkaan aiheudu tietokoneiden käytöstä vaan valmistuksesta. Elektroniikkateollisuus on yksi maailman pahimmista saastuttajista. Se kuluttaa toiseksi eniten otsonikatoa aiheuttavia CFC-yhdisteitä jäähdytys- ja ilmastointilaiteteollisuuden jälkeen. PC:n elektroniikan valmistamiseen tarvitaan kaikkiaan yli sataa myrkyllistä kemikaalia.
Yhdeksän miljoonaa puuta
Tietotekniikan pelättiin vielä pari vuosikymmentä sitten syrjäyttävän paperin. Suomen talous uhkasi romahtaa paperittomaan konttoriin. Toisin kuitenkin kävi. Tietokoneistettu konttori kuluttaa paperia monin verroin enemmän kuin kirjoituskoneistettu. Koneella kirjoitetusta kirjeestä ei lähdetä korjaamaan jokaista kauneusvirhettä. Varovaisen arvion mukaan maailman kirjoitinten kautta kulkee vuosittain paperia yhdeksän miljoonan puun edestä.
Noiden yhdeksän miljoonan puun jalostaminen paperiksi vapauttaa ilmakehään yhtä paljon hiilidioksidia kuin kolme miljoonaa autoa vuodessa. Lisäksi paperista päätyy edelleen huomattava osa kaatopaikoille. Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioidaan, että paperi muodostaa liki puolet kaatopaikoille ajettavasta kiinteästä jätteestä.
Paperin kierrätys helpottaa asiaa, mutta suurin osa Suomessa tuotettavasta kierrätyspaperista joudutaan viemään ulkomaille. Esimerkiksi saksalaiset ovat asettaneet tuontipaperille niin kovat kierrätysnormit, että suomalaiset paperitehtaat joutuvat tuomaan keräyspaperia ulkomailta. Suomen markkinoille keräyspaperista valmistettua printteripaperia ei tahdo riittää, vaikka ostajia olisi.
Paperin lisäksi tietokoneet syövät levykkeitä. Maailmassa on tätä nykyä enemmän levykkeitä kuin ihmisiä. Suurin osa näistä levykkeistä ei ole kuitenkaan käytössä. Pieni inventaario levykelaatikossa paljastaa, että vain kymmenesosa korpuista on aktiivipalveluksessa. Toinen mokoma on vanhoja, mutta kenties tarpeellisia varmuuskopioita. Loput voi formatoida uuteen käyttöön. Hyllyllä on myös eilen ostamani laatikollinen uusia levykkeitä, kun "korput olivat loppu". Siirtyminen levykestandardista toiseen saattaa aiheuttaa ongelmia, mutta esimerkiksi 1,44 megan HD-korppuasemassa voi aivan hyvin käyttää myös vanhoja 720 kilon DD-korppuja, niitä ei suinkaan tarvitse heittää roskikseen. Sama tulee eteen QD-standardin (2,88 Mt) yleistyessä.
Myös kiintolevytilaa palaa hukkaan, sillä ihmiset ovat yhtä innokkaita siivoamaan kiintolevyjään kuin vaatekomeroitaan. Viime aikoina levynpakkausohjelmat, kuten Stacker ja MS-DOS 6:n mukana tuleva Doublespace, ovat alkaneet pikku hiljaa toimia, ja niiden käyttöä voi jopa varovasti suositella uuden kiintolevyn ostamisen asemesta. Pelaajille levynpakkaajat voivat tuottaa pulmia, sillä ne varaavat tarpeisiinsa sen verran keskusmuistia, että jotkut huolimattomasti ohjelmoidut pelit eivät enää suostu toimimaan.
CD-ROM-vallankumous aiheuttaa ongelmia, sillä CD-levyä ei voi käyttää uudelleen.
3000 puntaa
Myös tietokonevalmistajat ovat huomanneet asiakaskuntansa vihertymisen. Markkinoilta löytyy useita vihreitä mikroja, joiden ekologisuutta perustellaan vähäisellä sähkökulutuksella, myrkyttömällä valmistuksella ja kierrätettävillä osilla ja pakkausmateriaaleilla.
Kosmetiikan ohella vihreys voi ulottua myös laitteen toimintaan. Esimerkiksi Compaq Deskpro XE 450:n mukana toimitetaan Windows-rutiini, joka asettaa laitteiston virransäästötilaan, kun konetta ei käytetä. Mutta vihreydestä voidaan myös rahastaa, esimerkiksi IBM:n virtaa säästävä TFT-monitori maksaa Englannissa 3000 puntaa enemmän kuin vastaava perusmonitori.
Tärkeimmät ympäristöpäätökset tehdään kuitenkin kunkin tietokoneen ääressä. Jokainen tietokoneen käyttäjä voi tykönänsä päättää, kuinka paljon hänen tietokoneensa kuormittaa ympäristöä. Seuraava lista on koottu pääosin The Green PC:n sivuilta:
- Älä osta laitetta, jota et tarvitse. Väärät muistiasetukset voivat heikentää PC:n suorituskykyä huuomattavasti. Usein pelkkä asetusten korjaaminen antaa tarpeeksi lisätehoa. Jos Windows 3.1 tuntuu hitaalta, se kannattaa päivittää paremmin ohjelmoituun Windows 3.11:een
- Korjaa ja päivitä vanhaa laitteistoasi uuden ostamisen asemesta. Kellotaajuuden nostaminen ja matematiikkaprosessorin sekä lisämuistin hankkiminen riittää usein nostamaan PC:n suorituskykyä riittävästi.
- Älä päästä kiintolevyä täyteen, sillä se heikentää järjestelmän suorituskykyä. Pyri pitämään kolmannes kiintolevytilasta vapaana väliaikaistiedostojen tarpeisiin.
- Defragmentoi eli järjestele kiintolevysi ajoittain, sillä se nopeuttaa levytoimintoja.
- Huolla laitteistoasi, niin se kestää pidempään. Koti ei ole paras mahdollinen paikka tietokoneelle. Kotelon sisään kertyvä pöly heikentää tuuletuksen tehoa ja johtaa piirien ylikuumenemiseen.
- Sammuta kone kun et käytä sitä. Koneen käynnistäminen vie
toki oman aikansa, mutta mitä mieltä on seisottaa konetta tuntitolkulla parinkymmenen sekunnin ajansäästön takia.
- Valitse vähällä sähköllä pärjäävä tietokone, jonka valmistukseen ei ole käytetty CFC-yhdisteitä, ja joka on kierrätettävissä pakkauksineen. Fiksusti suunnitellun koneen tunnistaa siitä, että siihen ei ole tarvinnut sisällyttää tuuletinta.
- Oikolue dokumentit ruudulla valmiiksi ennen tulostusta.
- Tiivistä printit mahdollisimman vähille sivuille.
- Tulosta paperin molemmille puolille. Varaa kaksi A4-laatikkoa, joista toiseen kerätään toiselta puolelta käytetyt paperit ja toiseen molemmilta puolilta käytetyt arkit. Laatikossa kerran käytetyt arkit pysyvät suorina, jolloin ne menevät toistamiseen laserin läpi.
- Toimita molemmilta puolilta käytetyt paperit paperinkeräykseen.
- Käytä jotain levynpakkausohjelmaa.
- Siivoa vanhat levykkeet aika ajoin uuteen käyttöön.
- Käytä sähköpostia tavallisen asemesta.
- Lue The Green PC.
Toki tietotekniikka myös säästää ympäristöä, useimmiten jopa enemmän kuin kuluttaa. Esimerkiksi tietoverkot mahdollistavat asioiden hoitamisen ilman fyysistä siirtymistä paikasta toiseen. Tietokoneet myös tehostavat muuta työtä vähentäen sen ympäristölle aiheuttamaa kuormaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tietotekniikasta itsestään voisi tulla ongelma, kun maailmalla on 115 miljoonan mikron asemesta 1150 miljoonaa mikroa. Vajaat sata vuotta sitten Euroopan kaupungit olivat hukkua hevosenp*****n, mutta auton keksiminen pelasti meidät totaaliselta ekokatastrofilta.
Kÿlttÿÿri kÿlttÿÿri
vaan siinä ompi pulma suuri
että mitä se on se kÿlttÿÿri
Sarjakuvasta on yritetty tehdä väkisin kulttuuria, sillä vasta virallinen tunnustaminen avaa esimerkiksi apurahahanat, joiden turvin kokeilla sarjakuvan rajoja ja mahdollisuuksia. Ainakin Keski-Euroopassa läpimurto on jo tapahtunut, Ranskassa valittiin sarjakuva vuoden 1993 kirjaksi. Kunnian sai osakseen oli Enki Bilalin Kylmä Päiväntasaaja, joka päättää Tammen kustantaman Nikopol-trilogian.
Jumalaton näytelmä oli yksi ensimmäisiä kunnolla tuotettuja laatusarjakuvia Suomessa. Se on myös trilogian selkein ja kokonaisvaltaisin teos, jonka rönsyilevän juonen Bilal pystyy pitämään koossa, vaikka tarinaan mahtuu niin Egyptin jumalia, Pariisin sisäpolitiikkaa, jääkiekkoa (maalit: 4-7, loukkaantuneet: 4-5, kuolleet: 4-3), poikiaan nuorempia isiä, menkarin munia yms.
Trilogian päähenkilö, Stanku Brickley, on karkotettu vuonna 1993 Maapallolta. Hän palaa pakasteena vuoteen 2023, ja saa seurakseen muita Egyptin jumalia vastaan kapinoivat haukanpäisen Horuksen. Maailma on tällä välin muuttunut, eikä suinkaan edukseen. Pariisia hallitsee fasistinen eliitti, ihmisrotu on taantumassa kovaa kyytiä, ja joka rappukäytävässä norkoilee avaruudesta saapuneita siirtolaisia.
Vaikka maailma on muuttunut, Nikopol-trilogia painottaa ihmisluonteen pysyvyyttä, oli kyseessä sitten pakastettu ihminen tai muinainen jumala. Vallanhimo, typeryys, hengen laiskuus, ..., rakkaus, ne kestävät ajasta aikaan. Tarinan eri osia on mielenkiintoista tarkastella myös heijastuksina aikansa maailmasta. Vuonna 1980 valmistuneessa Jumalattomassa näytelmässä vuoden 2023 maailma on jakautunut fasistiseen ja kommunistiseen blokkiin, jotka ovat toistensa peilikuvia. Vuonna 1986 valmmistuneessa Unien vankilassa, vuonna 2025, jako on vielä jäljellä, mutta murenemassa hyvää vauhtia pienten paikallisten kriisien rapauttessa koko järjestelmää. 1992 valmistuneen Kylmän päiväntasaajan vuoden 2034 maailmassa valta on siirtynyt ylikansallisille yhtiöille.
Trilogian loput osat, Unien vankila ja Kylmä päiväntasaaja ovat paljon raskaampaa luettavaa kuin Jumalaton näytelmä. Bilal keikaroi subjektiivisen todellisuuden ja rinnakkaisten tarinoiden parisssa, mikä pakottaa lukijan kelaamaan tarinaa moneen otteeseen ennen kuin se alkaa avautua. En tiedä, onko Bilal innostunut liikaa, vai ovatko ranskalaiset kriitikot oikeassa nimetessään Kylmän päiväntasaajan vuoden kirjaksi. Huonoksi sarjakuvaksi sitä ei voi missään nimessä haukkua, mutta onko arvostelijoiden mieliksi pakko uhrata näin paljon.
"Mutta kuinkas niittaat jumalan, jolla on ylimaalliset voimat ja - haetanneeko tuo mittään - toinen jalka umpiterästä."
Jumalaton näytelmä, Enki Bilal, Tammi 1985.
Unien vankila, Enki Bilal, Tammi 1986.
Kylmä päiväntasaaja, Enki Bilal, Tammi 1993.
Wexteen ja Nordic sodassa
Kuten taannoin tuli mainittua, Venäjän Tsaari Wexteen IV Julma ja Ruotsin kuningas Sten "Nordic" Sture ovat mukana samassa Midnight Sun Gamesin Austerliz-postipelissä. Diplomaattiset ponnistelut onnistuivat siirtämään Suomen sodan puhkeamista yli vuoden, mutta talven 1808-1809 nälänhätä Ruotsi-Suomessa pakotti Venäjän ja Tanskan hallitsijat aloittamaan laajan hätäapuohjelman Ruotsin kansan enempien kärsimysten lopettamiseksi.
Ruotsin kuningashuone ei ole katsonut sisäisiin asioihinsa puuttumista hyvällä eli Venäjän keisarillinen armeija on joutunut antamaan virka-apua Suomenniemellä toimiville avustustyöntekijöille. Viaporin linnoitukseen ryhmittynyt Ruotsin Suomen armeija antautui heinäkuussa 1809 kenraali Kutusowille menetettyään kaatuneina noin 17000 miestä.
Tsaari Wexteen IV Julma on ilmoittanut ottavansa Suomenniemen toistaiseksi suojelukseensa Suomen Suuriruhtinaan ominaisuudessa.
