Tuskin oli kopiokone ehtinyt lopettaa suoltamasta tiedotetta uuden Pelit-lehden syntymästä, kun toimituksen rapusta alkoi kuulua kummaa mäiskettä. Jyskeen hetkeksi tauottua yläkertaan ryntäsi vahtimestareiksi palkkaamamme örkkiplutoonan pääluottamuspeikko karvat käryten ja ilmoitti että työehtosopimuksessa puhuttiin ihailijoiden loitollapitämisestä, ei mustalla lohikäärmeellä ratsastavista kiilusilmäisistä velhoista.
Enempää hän ei ehtinyt sitten sanoakaan, kun räiske alkoi uudestaan, tällä kertaa käryävän örkinihran löyhkän kera. Hetken kuluttua oli jälleen hiljaista, mitä nyt ikkuna helähti hajalle pääluottamuspeikon loikatessa lasista mäelle oven jälleen avautuessa _ suoraan ikkunan takana ammottavaan suureen mustaan kitaan (röyh).
Näin sai toimituksemme uusimman jäsenemme, tai oikeammin kukaan ei ole vielä onnistunut ajamaan häntä ulos. Kaikeksi onneksi hän on asettunut pimiöön, jossa on niin hyvä ilmastointi, että rikinkatku ei muualla toimituksessa aiheuta kuin lievää päänsärkyä ja satunnaisia hallusinaatioita.
Viime aikojen tapahtumat ovat tehneet strategiapelureiden elämän tukalaksi. Vuosien varrella ostetut pelit ovat joutaneet roskikseen sitä mukaa kun Itäblokki on murentunut. Ketä enää huvittaa ratkaista Kolmatta Maailmansotaa pelilaudalla, kun toinen osapuoli on hävinnyt ilman yhtäkään laukausta. Vaikka pakkohan se on kovapintaisimmankin strategin tunnustaa; parempi että yhteiskuntajärjestelmien paremmuus punnittiin ihmisten ruokapöydissä kuin sotatantereella. Sitäpaitsi allekirjoittaneen Battle for Germany on jo entuudestaan piloilla, sillä yksi Jugojen motorisoitu jalkaväkidivisioona on edelleen kateissa, vaikka sitä etsittiin kokonaisen Suomen Ilmavoimien apumekaanikko-komppanian voimin.
Jopa aivan uudet pelit uhkaavat vanheta ennen kuin ehtivät edes kauppoihin. Esimerkiksi Game Designers' Workshopin uuden Red Empire -korttipelin ideana on pitää Neuvostoliitto koossa _ vai oliko se sittenkin Itsenäisten Valtioiden Yhteisö, heh... Sitten on tietysti Avalon Hillin lautapeli Kremlin, jonka tärkeimpänä tavoitteena on säilyä hengissä, vaikka Neuvostomaata johtaisikin.
Viivoja hiekassa
Mutta löytyy lähihistoriasta muitakin pelien aiheita kuin itärajan takaisen korttitalon romahtaminen. Persianlahden viimeisimmistä kovapanosammunnoista on ilmestynyt kauppoihin kaksikin lautapeliä eli TSR:n (SPI) A Line in the Sand ja Victory Gamesin Gulf Strike, josta on jouduttu julkaisemaan myös kakkosversio. Kumpikin peli nimittäin suunniteltiin jo ennen varsinaisten sotatoimien käynnistymistä, ja todellisuus oli Irakille paljon karumpi kuin TSR:n tai Victory Gamesin suunnittelijat osasivat edes kuvitella.
A Line in the Sand -pelistä ei ole tehty uutta versiota, vaan sääntöihin on valokopioitu yksi lisäsivu. Siihen on koottu tarvittavat sääntömuutokset, joilla peli saadaan vastaamaan todellisia tapahtumia. Esimerkiksi irakilaisten moraali tarkistetaan ennen jokaista Liittoutuneiden hyökkäystä, ja joukkopaniikin syntyminen on enemmän kuin todennäköistä. Kauniiksi lopuksi näissä lisäsäännöissä todetaan, että realistiseen versioon voi olla vaikea löytää Irakin joukoille komentajaa Saddamiksi Saddamin paikalle.
A Line in the Sandistä pitäisi ennakkotietojen mukaan olla tulossa myös suomennettu versio, jota jäämme uteliaisuudella odottamaan. Onhan kaikkien turpajuhlien äitipuoli historian ainoa sota, jossa molemmilla osapuolilla ainakin periaatteessa oli arsenaalissaan myös joukkotuhoaseita, vaikkei edes ydinaseilla saa pelin sääntöjen mukaan kovin kummoista jälkeä aikaan.
Tämän vuoden uutuuksia
Kuwaitin vapautusta simuloivat tietokonepelit ovat antaneet odotuttaa itseään yllättävän kauan, mutta kyllä niitäkin vielä tulee. Jenkit kun eivät ole saaneet ylpeillä voitokkaalla sodalla sitten 40-luvun. Koreassa tuli tasapeli ja Vietnamissa turpiin niin että tuntui. Eikä varhaisempikaan historia anna amerikkalaisille kummoisia ylpeilyn aiheita, ellei sitten kolmen miljoonan miehen, naisen ja lapsen teurastamista vuosisadan alkupuolella käydyissä Moro-sodissa lasketa sotilaalliseksi uroteoksi.
Jostain kumman syystä historiankirjat tai pelinikkarit eivät ole koskaan olleet kovin innokkaita käsittelemään tämän tyylin aiheita. Suomessa ilmiö tiivistyy lauseeseen: "Tuollaista ei voi tapahtua täällä Suomessa". Huhhuh. Eivät ole tainneet koskaan kuulla asemasotavaiheen aikana perustetuista venäläisten siviilien näännytysleireistä tai kansalaissodassa kunnostautuneista Punaisten kuolemanpartioista tai Valkoisten tuhoamisleireistä. Ja meidän sotapelien ystävien tuleekin aina pitää mielessä, että sodassa ei ole mitään muuta hyvää kuin että se tarjoaa hyviä pelien aiheita.
Mikäli pelien suunnittelijoiden mielikuvitus jatkaa totutuilla linjoillaan, tänä vuonna ilmestyy markkinoille monelle pelaajalle tarkoitettu IVY-sodat, jossa Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja muut Neuvostoliiton raunioille syntyneet valtiot ottavat mittaa toisistaan. Amerikkalaisen maailmankuvan tuntien mukana pelissä on myös entinen Suomen neuvostotasavalta.
Ei sillä etteikö pelien tekijöitä olisi vuosien varrella yritetty valistaa. Esimerkiksi F-19 Stealth Fighter kirvoitti aikoinaan Microproselle lähetetyn faxin, jossa todettiin että heidän rupunen hävittäjänsä ei ikinä selviäisi Neukkulandiaan asti. Suomen Ilmavoimat ampuisivat sekä sen että sitä vastaan idästä lähetetyt MiGit alas ennen kuin ne ehtisivät edes huomata toisiaan. Microprosen mielestä Suomi on jokin neukkuhävittäjien temmellyskenttä ja Suomen ilmavalvontatutkat raportoivat suoraan Neuvostoliiton ilmavoimille!
Vaihtoehto-Batman
Batman on saanut kunnian toimia supersankarisarjakuvan uuden tulemisen edelläkävijänä aina Frank Millerin Yön Ritarin Paluusta lähtien. Tällä hetkellä uusinta uutta ovat vaihtoehtoisiin maailmoihin sijoitetut Batman-tarinat, jotka saivat alkunsa Gotham by Gaslight -albumista, joka vei Batmanin viime vuosisadan lopulle ja toi Lontoosta hänen seurakseen maailman tunnetuimman sarjamurhaajan, Viiltäjä Jackin.
Gotham by Gaslightin menestys sai DC Comicsin teettämään lisää tarinoita, ja aiheelle perustetussa Elseworlds-sarjassa on julkaistu nopeassa tahdissa jo neljä vaihtoehto-Batmania. Vaihtoehtomaailmojen suoma vapaus on innoittanut käsikirjoittajat huimiin suorituksiin, sillä heidän ei ole tarvinnut välittää tarinoiden jatkuvuudesta. Kun albumi loppuu, myös Batman voi olla lopussa, tai koko Gotham.
Joskus tämä lopullisuus jopa ottaa lukijaa kupoliin. Esimerkiksi Batman: Holy Terror vie lukijan niin syvälle puritanistisen kirkon hallitsemaan 90-luvun Pohjois-Amerikkaan, että sitä haluaa aina vain lisää. Pettymys olikin suuri, kun tarinan piirtäjä Norm Breyfogle kertoi Comics Scene -lehden haastattelussa, että Holy Terrorille ei ilmeisesti tule jatkoa.
Lohdullisen enteen antaa kuitenkin Gotham by Gaslight, joka on saanut jatkokseen Jules Verneltä ja H. G. Wellsiltä vaikutteita imeneen Master of the Futuren. Tämä tarina on myös siitä hauska, että sen paha poika LeRoi on aatteiltaan hyvin vihreä. Hän näkee, mitä käynnistymässä oleva teollinen vallankumous on tuova tullessaan. Tämä tietoisuus on kuitenkin ajanut hänet partaan yli ja tuloksena on viktoriaanisen hienostunut hullu tiedemies Vernen Robur Valloittajan ja Kapteeni Nemon tyyliin.
Toinen vaihtoehto-Batman sijoittuu 50-luvun Gothamiin, johon Yön Prinssi Dracula saapuu metsästämään Red Rain -albumissa. Ja punainen sadehan on tietysti verta, jota tässä albumissa valuu kilttienkin tyttöjen s
uupielistä litratolkulla. Kaikeksi onneksi kaikki vampyyrit eivät ole pahoja, mutta miksi ihmeessä monta sataa vuotta vanhojen vampyyritypyköiden on aina pakko pukeutua pari numeroa liian pieneen kokouimapukuun?
DC:n vaihtoehtomaailmojen uusin juju on Batmanin risteyttäminen muiden kustantajien hahmojen kanssa. Näitä tarinoita on ehtinyt markkinoille kaksi eli DC Comicsin ja Dark Horse Comicsin Batman versus Predator ja Batmanin ja Judge Dreddin yhteinen Judgment on Gotham. Siinä missä Gothamiin metsästysretkelle saapunutta Predatoria vastaan tappeleminen on toki herkullista luettavaa, Judgment on Gotham iskeytyy aivoihin kuin kaulavaltimoon ruiskutettu elohopea. Kaiken kruunaa Simon Bisleyn ihanainen piirrostyö, joka huipentuu kokosivun maalauksiin, joiden aiheista löytyy esimerkiksi Judge Deathin pehmolelupainajainen... Jösses!
Wexteenin 10 parasta peliä kautta aikojen (ei missään järjestyksessä)
Conquer: monen pelaajan fantasiastrategiapeli tietoverkossa
Omega Race: ikivanha iki ihana VIC-20:n peli
Paranoia: pähkähullu scifi-roolipeli, josta Zar-G-UON tykkää
Balance of the Planet: tärkeä ekopeli, jota kaikkien on pelattava
Risk: yksinkertaisuudestaan huolimatta seuralautapeleistä parhain
Nethack: PD-tietokoneroolipeliklassikko
David's Midnight Magic: C64:n muinainen tietokoneflipperi
Battle Zone: eräs ensimmäisistä vektorigrafiikkakolikkopeleistä
Elite: tulihan se sieltä
Neuromancer: jos ei muun niin kirjan vuoksi
