Roolipelejä on Suomessa harrastettu parikymmentä vuotta. Innokkaimmat harrastajat aloittivat pelaamisen jo 1970-luvulla ulkomailta hankitun materiaalin myötä. Laajempaan tietoisuuteen roolipelit nousivat 80-luvun puolivälissä.
Mitä roperintamalla on tapahtunut näiden kahdenkymmenen vuoden kuluessa?
Vähäisiä muutoksia
Suuri osa peleistä on sellaisia, joita ei 15#20 vuotta sitten vielä ollut olemassakaan (Vampire, Exalted, Hunter, Deadlands, Fading Suns, 7th Sea, Earthdawn, Blue Planet, Shadowrun..). Hiukan yllättäen pelitarjonta kokonaisuutena ei ole kovasti muuttunut.
Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Call of Cthulhu, Talislanta, GURPS, Dungeons & Dragons, Marvel ja Rolemaster ovat käsitteitä vuosien takaa. Pelit ovat ties kuinka monensia painoksia, jotkut jopa täydellisesti uudistuneita, mutta tuttuja suuruuksia ropeilun historiasta.
Peliympäristöt ovat muuttuneet ällistyttävän vähän. Alkuun fantasia hallitsi. Joitakin avaruus-, agentti- ja muita pelejä oli tarjolla, mutta ylivoimaisesti suurin osa pelaajista askarteli luolien, lohikäärmeitten, haltioitten ja ankkojen parissa. Suomen kielellä julkaistuista peleistä ainakin viisi ensimmäistä keskittyi fantasiaan.
Uusia peligenrejä kehittyi viitisentoista vuotta sitten vauhdilla. Erilaisia kyberpunk-, steampunk-, scifi- ja crossover-ropeja julkaistiin hirmuiseen tahtiin. Kunnioituksella muistelemme sellaisia pelejä kuin Space1889, Aftermath, Buck Rogers, Cyberspace ja TORG, jotka ovat haipuneet 65. tason ropetaivaaseen (=lähes ikuiseen unohdukseen). Joistakin tuon kauden luomuksista tuli klassikoita. Jokainen arvonsa tunteva ropeltaja tietää ainakin nimeltä Talsorianin Cyberpunkin ja aikoinaan West Endin lisensoiman Star Warsin, joita vieläkin monet pelaavat.
Kaikki on kokeiltu
Parin vuosikymmenen jälkeen ropetuotanto on tehnyt täyden kierroksen. Alkuaikojen perinteisen fantasiamiljöön jälkeen seurasi kiihkeä erilaisuuden tavoittelu, jossa paitsi maailmat, myös säännöt ja systeemit kokivat rankkojakin muutoskokeiluja. Toisaalla pelintekijät hakivat simulaatiomaisen täydellistä, kaikki asiat kattavaa säännöstöä, jota lajia edustavat vielä hengissä olevat Rolemaster ja Hârn.
Toisaalla taas tietynlainen filosofinen avantgardismi tuotti mielenkiintoisia tuloksia.
Nopaton Amber, kortteja käyttävä Everway, okkultisen synkkä Kult ja vielä hengissä oleva Over the Edge olivat erikoisemman pään edustajia tuossa pelikavalkadissa. White Wolf kaupallisuuden muistaen tyytyi kompromissiin ja lanseerasi tarinankerrontaa painottavan, muuten varsin perinteisiin sääntöihin pohjautuvan World of Darkness -pelisarjansa vampyyreineen, ihmissusineen ja aaveineen. White Wolf ymmärsi, että pohjimmiltaan ropeilussa on kyse viihteestä. Liian erikoinen, omaperäinen tai vaikea systeemi ei saa tarpeeksi tuottavaa ilmaa siipiensä alle.
Pelivalikoima on jälleen rauhoittunut, kaupallisuuden lakien suorittamassa harvennushakkuussa. Innovatiiviset ja omaperäiset pikkupelit ovat haipuneet pois tai kituvat pienen fanipiirin niukasti ylläpitäminä. Uuden D&D:n myötä fantasia on jälleen selvästi pelatuin aihe.
Kaikkia muitakin tuttuja genrejä pääsee pelaamaan, jopa supersankarit ovat leffojen myötä tuotetun Marvelin sankareiden uusversion ansiosta pelattavissa.
Suurin muutos on tapahtunut pelijärjestelmien ja -maailmojen kehittymisessä. Nykyisten suosikkipelien säännöstöt ovat pelitestauksen ja suunnittelun myötä toimivammat kuin parinkymmentä vuotta sitten. Myös pelimaailmojen uskottavuus ja loogisuus ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Niin mielikuvitusmaailmoissa kuin mennäänkin, jonkinasteinen järkevyys ja johdonmukaisuus lisäävät pelin nautittavuutta ja sujuvuutta kaikkien osallistujien kannalta.
Roolipelien kehitys 20 vuodessa muistuttaa hyvin paljon tietokonepelien kehitystä vastaavana aikana: perusideat ovat säilyneet samoina, pelitekniikka on pysynyt lähes entisen kaltaisena. Käyttöliittymät (pelisysteemit) ovat hiukan kehittyneet. Suurin muutos on grafiikan (kirjojen) komeudessa, mikä tekee pelaamisesta hiukan näyttävämpää.
